VOC-päästöt

Voc-yhdisteet eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat kaasuja. Niitä ovat esim. aromaattiset hiilivedyt (tolueeni, bentseeni), aldehydit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit (etanoli, n-butanoli, propanoli).

Päästölähteet

Voc-yhdisteiden päästölähteitä ovat etenkin rakennus- ja sisustusmateriaalit sekä kalusteet, pesuaineet ja joissain tapauksissa mikrobikasvustot. Rakennusmateriaaleista erittyvät päästöt ovat peräisin mm. liuotin- ja raaka-ainejäämistä sekä valmistusprosessien reaktio- ja hajoamistuotteista. Esim. lastulevyn, valkuaisaineita sisältävien tasoiteaineiden, PVC-materiaalien ja vesiohenteisten maalien aiheuttamat päästöt kasvavat niiden kostuessa. Materiaalipäästöjä on paljon juuri valmistuneissa taloissa. Yleensä päästöt laskevat normaalitasolle n. puolessa vuodessa rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Huoneilman VOC-pitoisuuteen vaikuttavat rakennuksen ikä, VOC-yhdisteitä sisältävät materiaalit, liikenne, teollisuus, ilmanvaihto, huoneen lämpötila ja kosteus.

Terveyshaitat

VOC-yhdisteitä on satoja. Yksittäinen yhdiste ei välttämättä ole haitallinen, mutta etenkin useamman yhdisteen yhteisvaikutuksena niiden on todettu olevan terveydelle haitallisia. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat mm. silmien ja limakalvojen ärsytysoireet sekä päänsärky. Lisäksi niistä aiheutuvat hajut vähentävät viihtyisyyttä.

Ongelmanratkaisuja

Lievät VOC-ongelmat voidaan usein ratkaista lisäämällä ilmanvaihtoa, jolloin haitallisten yhdisteiden pitoisuudet laimenevat. Joissain tapauksissa voidaan myös yrittää kapseloida hajun lähde ja näin hidastaa päästön kulkeutumista sisäilmaan. Myös päästön tuulettamista ulos suoraan pinnalta on käytetty korjauskeinona. Tähän käytetään mm. ilmastoituja lattioita ja mattoja. Pahimmillaan VOC-päästöt johtavat esimerkiksi pinnoitteiden ja tasotteiden poistamiseen.

Asumisterveysohjeen (STM 2003:1) mukaan kodin tavanomaisena VOC-pitoisuutena pidetään 200 - 300 µg/m³ (mikrogrammaa/kuutiometri).