Hiukkaset

Ulkoilmassa leijailee kooltaan, muodoltaan ja koostumukseltaan erilaisia hiukkasia. Osa niistä on peräisin luonnosta ja osa on ihmisen tuottamia.

Hengitysilman hiukkaset ovat yksi merkittävin ilmanlaatua huonontava tekijä kaupunkiympäristössä. Turvallista hiukkaspitoisuuden alarajaa ei ole pystytty määrittämään.

Hiukkasien vaikutuksille herkkiä väestöryhmiä ovat astmaatikot, pienet lapset sekä hengitys- ja sydänsairauksia sairastavat vanhukset. Todennäköisesti eniten terveyshaittoja aiheutuu pitkäaikaisesta altistumisesta liikenteen ja puun pienpolton pienhiukkaspäästöille.

Kuva 1. Erikokoisia hiukkasia suhteessa hiuksen halkaisijaan.

Karkeat hengitettävät hiukkaset

Karkeiksi hengitettäviksi hiukkasiksi kutsutaan hiukkasia, jotka ovat halkaisijaltaan 2,5–10 mikrometriä. Ne pääsevät tunkeutumaan keuhkoputkiin asti.

Karkeat hengitettävät hiukkaset likaavat ympäristöä, vähentävät viihtyisyyttä ja aiheuttavat terveyshaittoja. Tyypillisiä oireita ovat silmien ja ylähengitysteiden ärsytysoireet. Olo kuitenkin helpottuu yleensä melko nopeasti, kun hiukkaset poistuvat elimistöstä esim. yskimällä. Uusimpien tutkimusten mukaan karkeat hengitettävät hiukkaset voivat myös pahentaa astmaa ja keuhkoahtaumaa.

Suurin osa kaupunkien ja taajamien karkeista hengitettävistä hiukkasista on liikenteen nostattamaa katupölyä, jota syntyy hiekan ja asfaltin jauhautuessa autojen renkaiden alla. Katupöly aiheuttaa ilmanlaatuongelmia Suomessa niin suurissa kuin pienemmissäkin kaupungeissa. Sääolosuhteista johtuen katuja hiekoitetaan talviaikaan runsaasti, ja toisaalta ylimääräisen hiekan poistaminen kosteana ei onnistu pakkaskeleillä liukkausvaaran vuoksi.

Katupöly huonontaa ilmanlaatua tyypillisesti keväisin maalis-huhtikuussa, mutta hiukkaspitoisuudet voivat nousta korkeiksi myös kuivina ja tyyninä talvipäivinä. Sateisina päivinä hengitysilma on puhtaampaa katupölyn sitoutuessa kosteaan maan pintaan.

Osa karkeista hengitettävistä hiukkasista on peräisin luonnosta. Tällaisia hiukkasia ovat esim. homeitiöt, siitepölyn osaset sekä tuulen kuljettama merisuola ja hiekkapöly.

Pienhiukkaset

Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometriä. Pienen kokonsa vuoksi ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin, keuhkorakkuloihin saakka. Ultrapienet hiukkaset, joiden halkaisija on alle 0,1 mikrometriä, voivat päästä keuhkorakkuloista verenkiertoon. Ne voivat vaikuttaa elimistössä pitkiäkin aikoja.

Pienhiukkasista noin puolet on peräisin maamme rajojen ulkopuolelta. Toinen puoli on peräisin erilaisista polttoprosesseista, kuten energiantuotannosta, puun pienpoltosta ja liikenteestä. Nykytiedon mukaan terveydelle haitallisimpia ovat epätäydellisessä palamisessa syntyneet pienhiukkaset.

Lyhytaikainen altistuminen pienhiukkasille voi lisätä hengitystieinfektioita ja pahentaa astmaa, keuhkoahtaumatautia sekä sepelvaltimotautia. Pitkäaikaisen pienhiukkasaltistumisen on todettu jopa lyhentävän elinikää.

Lue lisää pienhiukkasista:

Pienhiukkasten vaikutus terveyteen pdf (Tekesin julkaisu, kirjoittaneet Raimo O. Salonen ja Timo Pennanen, KTL)

Kuva 2. Hiukkasia elimistössä.