Usein kysytyt kysymykset

Kysymyksiin ovat vastanneet Hengitysliiton terveydenhuollon ja kuntoutuksen asiantuntijat.

Leave blank for all. Otherwise, the first selected term will be the default instead of "Any".

Kuvaamasi oireet saattavat viitata uniapneaan eli yöllisiin hengityskatkoihin. Tyypillisiä oireita ovat yli 10 sekunnin hengityskatkot, joita seuraa havahtuminen. Lisäksi päiväaikainen väsymys on tyypillinen oire. Tällainen henkilö nukahtelee helposti esimerkiksi TV:tä katsellessa. Kuorsaus on myös lähes säännönmukainen oire. Useimmat potilaat ovat ylipainoisia, mutta uniapneaa voi esiintyä hoikillakin.

Kuvauksesi perusteella asia kannattaa tutkia. Tutkimuksiin pääsee esimerkiksi terveyskeskus- tai työterveyslääkärin lähetteellä yliopistosairaalan keuhkopoliklinikalle.

Löydös varmennetaan yöllisellä unirekisteröinnillä, ja jos löydös on vähintään keskivaikea uniapnea, aloitetaan nenä-CPAP-hoito. CPAP-hoidossa johdetaan nukkuessa nenämaskin kautta hengitysteihin pieni ylipaine, joka pitää ylähengitystiet auki. Hoito poistaa päiväaikaisen väsymyksen.

Lisätietoa uniapneasta:

www.hengitysliitto.fi/uniapnea
Opas uniapneaa sairastaville

Antti Ahonen, keuhkolääkäri

Jatkuva väsymys, päiväaikainen väsymys ja aterian jälkeen ilmaantuva voimakas väsymys voivat aiheutua monesta eri syystä. Yksi mahdollinen väsymysoireilun aiheuttaja on uniapnea (eli unenaikaiset hengityskatkokset), joka yhdistettynä ehdotonta valppautta vaativassa ammatissa työskentelyyn, vaatii kiireellistä selvittelyä.

Väsymyksen mahdollisena syynä tulee uniapnean lisäksi ottaa huomioon vapaaehtoinen valvominen, muut unihäiriöt ja väsymystä aiheuttavat sairaudet ja tilat, kuten masennus, työuupumus, diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Joka tapauksessa sinun on syytä hakeutua pikimmiten lääkärin vastaanotolle esimerkiksi työterveyshuoltoon tai terveysasemalle, jotta terveydentilaasi voitaisiin arvioida tarkemmin.

Lisätietoa uniapneasta:

www.hengitysliitto.fi/uniapnea
Opas uniapneaa sairastaville

Maija Kolstela, terveysasiantuntija

Vaikeassakin keuhkoahtaumataudissa ennusteen määrittely on vaikeaa. Keuhkoahtaumataudin vaikeusasteeseen vaikuttavat spirometriassa todetun obstruktion lisäksi potilaan oireet, pahenemisvaiheet ja liitännäissairaudet. Keuhkoahtaumatauti on pitkään lähes oireeton tai potilas on tottunut oireisiinsa, eikä välttämättä kiinnitä niihin huomiota.

Ennusteen kannalta olennaisinta on tupakoinnin lopettaminen, jolloin taudin eteneminen hidastuu ratkaisevasti. Liikunta on myös tärkeä osa omahoitoa fyysisen kunnon eli lihasvoiman ja -kestävyyden säilyttämiseksi tai parantamiseksi.  

Lisäksi sopiva ravinto ja ravitsemustila auttavat keuhkoahtaumataudin kanssa elämistä. Ylipainoisten keuhkoahtaumapotilaiden on syytä laihduttaa ja tahattomasti laihtuvien tulee lisätä runsasenergisen ravinnon käyttöä. 

Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan kaikille keuhkoahtaumatautia sairastaville. Samoin pneumokokkirokotusta suositellaan keuhkoahtaumatautipotilaille.

Lisätietoa sairaudesta sivulla Keuhkoahtaumatauti

Maija Kolstela, terveysasiantuntija

CPAP-laitteet ovat yleensä sallittuja ottaa mukaan lennolle, mutta niiden kuljetus edellyttää aina lentoyhtiön hyväksyntää. Turvatarkastus- ja lentohenkilöstö saattaa kysyä sinulta lääkärintodistusta, joten se on hyvä olla mukana. Eri maiden turvatarkastushenkilökunta on lähes joka maassa tietoinen CPAP-laitteista, joten ongelmia ilmenee harvoin. Ota mukaasi myös englanninkielinen todistus eli ns. tullitodistus laitteesta ja sen käyttötarkoituksesta. Todistuksen saat hoitavasta yksiköstäsi. Jos olet hankkinut laitteen itse, kysy todistusta maahantuojalta.

CPAP-laitteen voi kuljettaa käsimatkatavaroissa mitta- ja painorajoitukset huomioiden. Laitteen voi pakata myös ruumaan.

Jos haluat käyttää laitetta lennon aikana, tiedustele sen käyttömahdollisuutta hyvissä ajoin ennen lentoa. Finnairiin voi olla yhteydessä osoitteeseen medadesk@finnair.com. Huomioithan, että jos laite käyttää tiedonsiirtoon radiotaajuuksia (esim. Bluetooth), se on sammutettava lennon ajaksi.

Muista myös tarkistaa matkakohteessanne käytettävä jännite sekä sähköpistokkeen sopivuus, jotta laitteen käyttö on varmasti mahdollista. Jos kohteessasi ei ole mahdollista käyttää verkkovirtaa, voit hankkia CPAP-laitteeseen akun. Huomioi tällöin matkan ja akun kesto. Ole aina ennen matkaasi yhteydessä lentoyhtiöön, sillä laitteeseen liittyvät käytännöt voivat vaihdella yhtiöittäin.

Lisätietoja sairaudesta sivulta Uniapnea

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija 

Vaikea-asteinen ja pitkälle edennyt keuhkoahtaumatauti (COPD=chronic obstructive pulmonary disease) aiheuttaa elimistöön jatkuvan hapenpuutteen, jota isällesi aloitetulla kotihappihoidolla pyritään korjaamaan. Kotihappihoitoa ei käytetä hengästymisen hoitoon. Kotihappihoito ehkäisee hapenpuutteen aiheuttamaa sydämen rasitusta ja muita haitallisia vaikutuksia. Hoito parantaa fyysistä jaksamista ja omatoimisuutta. Se tekee liikkumisen helpommaksi ja hidastaa toimintakyvyn heikkenemistä.

Pääsääntöisesti jatkuvaan happihoitoon käytetään kotihappirikastinta. Ulkoillessa voidaan käyttää kannettavaa tai perässä vedettävää matkahappirikastinta, kannettavaa nestehappisäiliötä tai happipulloa. Matkahappirikastimen kustannuksista vastataan itse. Monet sairaalat lainaavat matkahappirikastimia lyhytaikaisesti esimerkiksi lomien ajaksi. Nestemäinen happi ja pullohappi ovat lääkkeellistä happea, jonka tarpeen arvioi lääkäri ja määrää reseptillä. Lääkkeellinen happi on Kelan peruskorvattavaa (35 %) lääkettä.

Happihoidon toteuttamismahdollisuudet kotona ovat hyvät. Turvallinen hoito perustuu oikean happivirtauksen käyttämiseen lääkärin määräyksen mukaan. Väärä hapen annostelu voi aiheuttaa muun muassa hiilidioksidin kertymistä elimistöön, mikä heikentää keuhkojen toimintaa ja voi johtaa hengityksen lamaantumiseen. Kotihappihoidon alkaessa sairaalan kuntoutusohjaaja ohjaa ja neuvoo kotihappihoidon toteuttamisessa ja tekee usein kotikäyntejä myös kotihappihoidon aikana. Läheisen kannattaa olla mukana tällaisissa ohjaustilanteissa.

Jos laite ei toimi, hoitava sairaala ja laitteiston toimittaja neuvovat sen käytössä. Paloturvallisuus on huomioitava laitteen käytössä. Happi ei syty itsestään, mutta se nopeuttaa ja ylläpitää palamista. Hoidon aikana happea tarttuu hiuksiin, partaan ja vaatteisiin. Tulen lähellä olo ja sen sytyttäminen aiheuttavat palovaaran. Happihoidon aloituksen kriteerinä on tupakoimattomuus.

Jos olet huolissasi isäsi pärjäämisestä, sinun kannattaa olla yhteydessä isääsi hoitavan keuhkosairauksien yksikköön ja siellä kuntoutusohjaajaan. Selvittäkää myös mahdolliset asunnon muutostarpeet ja palvelut kotona asumisen turvaamiseksi. Tällöin voitte olla kuntoutusohjaajan lisäksi yhteydessä esimerkiksi sairaalan sosiaalityöntekijään tai oman terveysaseman ja kunnan kotipalveluun.

Lisätietoja keuhkoahtaumataudista:

www.hengitysliitto.fi/keuhkoahtaumatauti
Opas keuhkoahtaumatautia sairastaville

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Lentomatkoja ei koskaan suositella happihoidossa olevalle, mutta matkanne on tietyin edellytyksin mahdollinen. Aloittakaa matkanne suunnittelu keskustelemalla miehesi lääkärin kanssa kunnon riittävyydestä ja lisähapen tarpeesta matkan aikana. Lääkäri arvioi miehesi voinnin ja lentokelpoisuuden. Jos miehesi happiarvot ovat matalat tai hiilidioksidin kertymisen vaara on olemassa kotioloissakin, matkanne on tuskin mahdollinen.

Happilisän tarpeellisuutta ja riittävän happivirtauksen määrää voidaan arvioida hypoksia-altistuskokeella, joka on useimmilla paikkakunnilla kustannettava itse. Olkaa hoitavaan keuhkolääkäriin yhteydessä jo ennen matkan varaamista. Lentoyhtiöt edellyttävät lääkärin laatiman MEDIF-lomakkeen toimittamista hyvissä ajoin ennen matkaa.

Omia happipulloja tai Suomessa käyttöön lainattua verkkovirtakäyttöistä happirikastinta ei pääsääntöisesti voi lentokoneessa käyttää eikä kuljettaa, joten käykää happilisän järjestäminen läpi lentoyhtiön kanssa hyvissä ajoin ennen matkaa.

Jos käytätte matkakohteessa omaa matkahappirikastinta, tarkistakaa myös kohteessa käytettävä jännite sekä sähköpistokkeen sopivuus. Miehesi kuntoa arvioidessa, huomioikaa myös lentämiseen liittyvä liikkuminen. Onko miehesi kunto riittävän hyvä, jotta hän jaksaa kävellä terminaaleissa ja mahdollisesti pitkiä välimatkoja?

Voitte kysyä hapen järjestelyistä lääkkeellistä happea toimittavilta yrityksiltä. Oxytravel-palvelu toimittaa lääkkeellistä happea moniin ulkomaan matkakohteisiin.

Huomioikaa myös, että tavallinen matkavakuutus ei korvaa happihoitopotilaan keuhkosairaudesta johtuvia matkan aikaisia ongelmia, joten vakuutusturvan kattavuus kannattaa varmistaa ennen matkaa.

EU- ja Eta-valtioissa sekä Sveitsissä matkustettaessa on hankittava EU-sairaanhoitokortti. Kortilla on oikeus saada julkisessa terveydenhuollossa lääketieteellisesti välttämätöntä sairaanhoitoa samalla hinnalla kuin paikalliset. Kortti on maksuton ja se haetaan Kelasta p. 020 692 203 tai www.kela.fi ja siellä lomake SV 193. Tietoa ulkomaisista terveyspalveluista saatte Kelasta rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspisteestä www.kela.fi/yhteyspiste, p.020 634 0400.

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Keuhkoahtaumatauti on pääosin korjaantumaton keuhkokudoksen sairaus, joka etenee hitaasti. Vaikka vaurioitunutta keuhkokudosta ei voida parantaa, taudin etenemiseen ja oireisiin voidaan vaikuttaa. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sitä parempiin tuloksiin hoidolla päästään. Kaiken a ja o on tupakoinnin lopettaminen. Se hidastaa merkittävästi taudin etenemistä ja helpottaa oireita. Keuhkoahtaumatautia voidaan hoitaa myös lääkkeillä. Säännöllinen liikunta on tärkeä osa keuhkoahtaumataudin hoitoa. Liikunta auttaa ylläpitämään yleiskuntoa, parantaa vastustuskykyä ja helpottaa oireita.

Keuhkoahtaumataudin ensimmäisiä oireita ovat limaisuus, yskä ja uusiutuvat keuhkoputken tulehdukset. Myöhemmin oireisiin kuuluu myös hengenahdistus. Tupakkayskä on siis jo merkki keuhkojen huononevasta kunnosta. Tällöin on syytä tutkituttaa keuhkojen tilanne. Sairaus on alkuvaiheessa pitkään oireeton, joten jokaisen oireettomankin yli kymmenen askivuotta polttaneen hakeutua lääkärin kautta tutkimuksiin.

Tukea tupakoinnin lopettamiseen: www.stumppi.fi.

Lisätietoa sairaudesta sivulta Keuhkoahtaumatauti ja oppaasta Opas keuhkoahtaumatautia sairastaville.

Saunomista voi kokeilla vaikeaakin keuhkoahtaumatautia sairastava. Jokainen reagoi lämpöön ja kosteuteen yksilöllisesti. Jos edellisestä saunassa käynnistä on pitkä aika, saunomista kannattaa kokeilla ensi vaikkapa jälkilöylyissä, matalammissa lämpötiloissa, jolloin saunassa on enemmän kosteutta. Hengitystiet pitävät kosteasta ja lämpimästä enemmän kuin kuumasta ja kuivasta.

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Astmalääkkeet ovat 65 % Kela-korvattavia. Saadaksesi korvauksen astmasi on oltava lääkärin tutkima ja toteama ja sinun on täytynyt käyttää astmalääkkeitä 6 kuukautta. Kelakorvauksen saaminen edellyttää myös lääkärin arviota lääkkeiden hyödystä. Näiden toteutuessa lääkäri kirjoittaa B-lääkärilausunnon, jolla voit hakea korvattavuutta Kelasta. Lääkkeiden hinnat ja korvattavuudet voit tarkistaa Kelan sivuilla olevalla Lääkehaulla.

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Kyllä maksukatto voi helpottaa toimeentuloasi. Julkisen terveydenhuollon maksuilla vuotuinen maksukatto on 679 euroa. Maksukatto on henkilökohtainen, mutta alle 18-vuotiaiden perheenjäsenten maksut voi yhdistää toisen huoltajan maksuihin. Maksukattoon kuuluvat terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalvelut, fysioterapia, sarjahoito, sairaalan poliklinikkamaksut, päiväkirurgian maksu sekä lyhytaikaisen laitoshoidon maksut (eli siis sairaalahoitopäivämaksut) niin terveydenhuollon kuin sosiaalihuollon laitoksissa.

Maksukaton täytyttyä saat loppuvuoden avohoidon palvelut pääsääntöisesti maksutta ja lyhytaikaisen laitoshoidon hoitopäivämaksu alenee 16,10 euroon. Sinun on seurattava maksukaton täyttymistä itse. Voit pyytää terveyskeskuksesta tai sairaalasta seurantakortin. Säilytä kuitenkin alkuperäiset maksukuitit, sillä ne on esitettävä tarvittaessa saadaksesi todistuksen maksukaton täyttymisestä. Todistuksen saat siitä terveyskeskuksesta tai muusta julkisesta terveydenhuollon yksiköstä, jossa maksukatto täyttyy. Edellisen vuoden maksukaton ylittäneitä maksuja voit anoa takautuvasti.

Myös Kela-korvattavilla lääkkeillä on vuotuinen omavastuuosuus eli niin sanottu lääkkeiden maksukatto (610 euroa/kalenterivuosi). Kela seuraa lääkkeiden maksukaton täyttymistä ja lähettää sinulle kotiin ilmoituksen sen ylityttyä. Kela-kortin ja ilmoituksen näyttämällä saat lisäkorvauksen apteekissa. Maksukaton täytyttyä loppuvuoden lääkkeet saa korvauksetta, lukuun ottamatta lääkekohtaista omavastuuta, joka on 1,50 euroa/lääke.

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Astma on pitkäaikainen sairaus, josta ei voi parantua, mutta se voi olla oireeton ja sen kanssa voi pärjätä ilman lääkkeitäkin. Jotta tähän päästäisiin, astma pitää ensin hoitaa oireettomaksi. Tärkeintä on käyttää määrättyjä lääkkeitä silloinkin, kun astma ei oireile. Kun astman oireet häviävät täysin ja niitä ei ilmene vuoteen tai pariin missään tilanteessa, kannattaa lääkityksen muutoksesta tai sen vähentämisestä keskustella lääkärin kanssa. Hyvin hoidettuna lapsuudessa havaittu astma voi tulla oireettomaksi teini-ikään mennessä, ja se voi pysyä oireettomana koko aikuisiän.

Lisätietoa sivulta Astma

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija 

Astman hoidossa on tärkeää käydä kerran vuodessa lääkärissä, jolloin tarkistetaan astman hoitotasapaino ja tutkitaan keuhkojen toiminta. Lääkäri antaa ohjeet, miten astman hoito tapahtuu kotona. Hoidon kulmakiviä ovat säännöllinen hoitavan astmalääkkeen käyttö, liikunta ja terveellinen ruokavalio. Säännöllinen liikunta parantaa keuhkojen toimintaa ja auttaa painonhallinnassa. Oikea lääkkeenottotekniikka on myös tärkeä asia; siihen saa ohjeet astmalääkäriltä tai -hoitajalta tai Apteekkariliiton sivuilta lääkkeenannosteluvideoista. On ehdottoman tärkeää, että astmaa sairastava lopettaa tupakan polton. Tupakointi vaikeuttaa astmaa ja heikentää hengitettävän kortisonin tehoa. Lähes kaikilla astmaatikoilla on myös allergista nuhaa. Allergisen nuhan hyvä hoito takaa paremman astman hoitotasapainon.

Lisätietoa sivuilta Astma ja Allerginen nuha.

Lastenallergologi Erkka Valovirta

Kuka tahansa voi saada astman, mutta astman riski on selvästi suurempi, jos vanhemmilla tai sisaruksilla on astma tai henkilöllä itsellään on allergioita tai atooppista ihottumaa.  

Lisätietoa sivulta Astma

Lastenallergologi Péter Csonka

Tupakka on haitallista kaikille ja erityisesti astmaatikolle. Tupakansavu vaurioittaa keuhkoja ja lisää infektioiden riskiä. Toistuvat infektiot pahentavat astman oireita. Tupakka heikentää astmalääkkeiden tehoa, sillä tupakansavun ylläpitämää tulehdusta ei astmalääkkeet pysty rauhoittamaan.

Astmaatikko tarvitsee liikkuessaan kaiken mahdollisen hapen. Happea lihaksille kuljettavat veren punasolut, joihin happimolekyylit sitoutuvat. Tupakansavun häkä syrjäyttää hapen, jolloin hapen saanti heikkenee ja suorituskyky huononee. 

Astmaatikko hyötyy tupakoinnin lopettamisesta monin tavoin; elämänlaatu paranee, hengittäminen helpottuu, lääkkeiden tarve vähenee, infektiot ja pahenemisvaiheet vähenevät sekä suorituskyky paranee. Lopettaminen siis todella kannattaa!

Tukea tupakoinnin lopettamiseen: www.stumppi.fi.

Taina Kangas, terveydenhoitaja

Rasitusastma ei ole erillinen astman laji. Siitä puhutaan, kun astmaoireita (esimerkiksi hengenahdistusta, liman nousua ja hengityksen vinkumista) esiintyy liikkuessa ja liikunnan jälkeen. Jos saat oireita rasituksen takia, astman hoitosi on todennäköisesti vääränlaista tai riittämätöntä. Tällöin on syytä kääntyä lääkärin puoleen.  

Lisätietoa sivulta Astma  

Lastenallergologi Péter Csonka

Infektioastma ei ole erillinen astman muoto, vaan sillä tarkoitetaan käytännössä hengitysteiden virusinfektioiden aiheuttamia tai pahentamia astman oireita. Infektio voi vaurioittaa keuhkoputkien limakalvoa, jolloin astmatulehdus pahenee ja keuhkoputkien limaneritys ja supistumisherkkyys lisääntyy. Jos astman oireet pahenevat infektioiden aikana, astmalääkitystä voidaan tarvittaessa tehostaa pahenemisvaiheen ajaksi.

Lisätietoa sivulta Astma   

Lastenallergologi Péter Csonka

Hengitettäviä astmalääkkeitä on kolmenlaisia: 

  • hengitysteitä avaavia (usein sinisiä) 
  • hengitysteiden tulehdusta hoitavia (oransseja, ruskeita) 
  • avaavien ja tulehdusta hoitavien lääkkeiden yhdistelmiä (punaisia, violetteja) 

Lisätietoa sivulta Astma

Tarja Pajunen, sosiaali ja terveysturvan asiantuntija 

Astman hoidossa käytetään ensisijaisesti hengitettävää kortisonia, joka hoitaa keuhkoputkien tulehdusta ja pitää sen hallinnassa. Tavoitteena on, että säännöllisellä tulehdusta lievittävällä hoidolla astman pahenemisvaiheita ei esiintyisi. Jos astman oireet kuitenkin pahenevat, on otettava keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Näitä niin sanottuja avaavia lääkkeitä pitäisi jokaisella astmaa sairastavalla olla aina varalle. Vaikka astmaoireita olisikin vain hyvin harvoin, ne voivat yllättää ennalta arvaamattomasti. Sen takia on pidettävä huolta, että avaava lääke on aina mukana ja että se ei ole vanhentunut.

Tilanteessa, jossa oireet ovat vaikeat, lääkkeet ovat päässeet loppumaan ja terveysasema on kiinni, useimmiten pääsee kuitenkin alueen ensiapuun. 

Hengenahdistuksessa paras asento on niin sanottu etunoja-asento.

Lisätietoa sivulta Astma

Lastenallergologi Péter Csonka

Astmaa sairastavilla on korkeampi riski herkistyä eläinten hilseelle verrattuna niihin, joilla ei ole astma. Mille tahansa eläimelle voi herkistyä ja myös mikä tahansa eläin voi aiheuttaa oireita. Etukäteen ei kuitenkaan voi tietää, tuleeko joku eläin aiheuttamaan oireita vai ei. Turkki ei ole se, joka allergisoi, vaan esimerkiksi eläimen hilse ja eritteet (esimerkiksi gerbiilin virtsa). Siinä mielessä on samantekevää harkitseeko lemmikiksi matelijan, linnun vai kissan. Jonkun verran eläimissä on kuitenkin eroja, esimerkiksi kissat ja jyrsijät aiheuttavat useammin oireita kuin koirat. Kannattaa myös muistaa, että joidenkin lemmikkieläinten ravinto, kuten surviaissääsken toukat, voivat aiheuttaa voimakkaita reaktioita. Myös jyrsijöiden alle laitettavat heinät ja kuivikkeet voivat laukaista astmakohtauksen. 

Ei ole siis selvää vastausta kysymykseesi. Jos hankit lemmikin, pidä yllä olevat asiat mielessäsi. Jos eläin aiheuttaa sinulle astmaoireita, eläimestä täytyy mahdollisesti luopua. 

Lisätietoa sivulta Astma

Lastenallergologi Péter Csonka

Astmassa hengitystiet reagoivat tavallista voimakkaammin erilaisille ärsykkeille kuten esimerkiksi virustulehduksille, siitepölyille, eläinallergeeneille, fyysiselle rasitukselle, tupakansavulle ja voimakkaille hajuille. On kuitenkin varsin yksilöllistä, kenelle tulee mistäkin oireita. Joku voi saada voimakkaan astmakohtauksen esimerkiksi kissasta, toiselle taas eläimet eivät vaikuta oireisiin millään tavalla. Kaikki eivät myöskään saa oireita hajusteista ja hajuvesissäkin on eroja. Pääasiassa astmaatikko voi käyttää hajuvesiä, jos ne eivät aiheuta oireita. Automaattisesti kaikkia hajusteita ei siis tarvitse välttää. 

Lisätietoa sivulta Astma

Lastenallergologi Péter Csonka 

Jos oireet ovat pahenemisvaiheessa kurkunpään yläpuolella, voi liikkua puolella siitä tehosta, jolla muuten liikkuisi. Jos oireet ovat kurkunpään alapuolella, esimerkiksi keuhkoputkitulehdus, kuume, infektion yleisoireet kuten lihassärky ja poikkeavan kiihtynyt leposyke, liikkeelle kannattaa lähteä vasta kun oireet ovat hävinneet täysin. Kurkunpään alapuoliset oireet aiheuttavat herkästi jälkitauteja.

Liian varhain aloitettu liikunta pahentaa oireita tai jo hävinneet oireet voivat palata. Myös tavallisuudesta poikkeava väsymys kertoo liian varhain aloitetusta liikunnasta. 

Mikäli liikunta on keskeytynyt pidemmäksi aikaa, se on aloitettava kevyesti esimerkiksi puolella normaalista tehosta ja määrästä. Viikon vuodelepo voi laskea kestävyyskuntoa jopa 25 prosenttia. Astmaa sairastavan on hyvä huolehtia nesteytyksestä aloittaessaan liikunnan. Se pitää limakalvot kosteina ja pienentää niiden infektioaltiutta.

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Vertaistukitoiminnassa ihmiset, joita yhdistää sama elämäntilanne, kokemus tai ongelma, kohtaavat ja jakavat ajatuksiaan, tunteitaan, kokemuksiaan ja tietoa toistensa kanssa. Monet sisäilmasta sairastuneet ovat kokeneet vertaistuen tärkeäksi. Vertainen ymmärtää toisen oireilevan ja sairastuneen kokemuksen.

Paikalliset hengitysyhdistykset järjestävät vertaisryhmiä. Sisäilmasta sairastuneiden vertaisryhmistä lisää tietoa saa sivulta Vertaistuki.

Osa sisäilmasta sairastuneista hakeutuu myös internetissä tai sosiaalisessa mediassa tapahtuvan vertaistuen piiriin. Siitä lisätietoa voi kysyä Sisäilmasta sairastuneet ry.:ltä.

Katri Nokela, suunnittelija, Homeesta sairastuneiden vertais- ja tukiverkostohanke

Lääkäri on lähettänyt sinut keuhkopoliklinikalle, koska hänellä on ilmeisesti oireittesi ja tutkimusten perusteella herännyt epäilys mahdollisesta ammattitaudista. Ammattitauti on sairaus, joka on aiheutunut pääasiallisesti työssä fysikaalisesta, kemiallisesta (kuten asbesti) tai biologisesta tekijästä. Syysuhdetta sairauden ja työn välillä arvioidaan asbestille altistumisen määrän, keston ja sairauden laadun perusteella. 

Keuhkopoliklinikalla lääkäri tutkii ja arvioi altistumisen määrää ja oireita ja tekee tarvittavat tutkimukset oireiden todennäköisen aiheuttajan tunnistamiseksi. Mikäli lääkäri epäilee ammattitautia, hän tekee E-lääkärinlausunnon vakuutusyhtiölle, joka päättää ammattitaudista. Tehdyt tutkimukset korvataan, vaikka sairaus ei osoittautuisikaan ammattitaudiksi. Edellytyksenä kuitenkin on, että ammattitautiepäily on ollut perusteltu.

Asbesti on merkittävin työelämässä terveydellisiä haittavaikutuksia aiheuttanut aine. Asbestimateriaaleja käsiteltäessä ilmaan leviää hienojakoista pölyä ja ohuita asbestikuituja, jotka kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin. Asbestille altistumisen ja sairastumisen välillä on 10 - 40 vuoden viive.

Kaikkein yleisin asbestin aiheuttama sairaus on keuhkopussin muutokset eli niin sanottu plakkitauti. Suurin osa näistä muutoksista on ulomman keuhkopussikalvon paksuuntumia eli plakkeja, joilla ei ole yleensä todettu olevan vaikutusta keuhkojen toimintaan. 

Osa muutoksista on sisemmän keuhkopussinkalvon kiinnikkeitä ja paksuuntumista. Niillä voi runsaana esiintyessään olla huomattavaakin vaikutusta keuhkojen toimintaan. 

Asbestoosi eli asbestipölykeuhko on perinteinen asbestisairaus. Keuhkojen alaosaan keuhkokudokseen kehittyy molemmin puolin laaja-alaista sidekudoslisää eli fibroosia. Asbestin aiheuttama vakava sairaus on keuhkosyöpä ja vatsakalvon tai keuhkopussin pahanlaatuinen kasvain mesoteliooma. 

Lisätietoa:

Asbestisairaudet -sivut

Opas asbestialtistuneelle ja -sairastuneelle

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Lääkäri on tehnyt E-lausunnon vakuutusyhtiölle, koska hän epäilee, että sairautesi (asbestoosi eli asbestipölykeuhko) on ammattitauti. Mikäli lausuntoa ei ole toimitettu sairaalasta eteenpäin, sinun on lähetettävä se siihen vakuutusyhtiöön, jossa viimeinen asbestialtisteinen työsi on ollut vakuutettuna. Lääkäri tekee myös ilmoituksen ammattitaudin epäilystä ja todetusta ammattitaudista Aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluviranomaiselle. 

E-lausunnon lisäksi vakuutusyhtiölle on tehtävä kirjallinen selvitys työhistoriasta ja asbestille altistumisesta. Tehkää itse selvitys työhistoriasta. Voit tehdä sen esimerkiksi Työterveyslaitoksen asbestialtistumiskyselylomakkeella. Voit kysyä tarvittaessa myös Eläketurvakeskuksesta luettelon työpaikoistasi. Työhistorian selvittämisessä saat apua sairaalan sosiaalityöntekijältä.

Vakuutusyhtiö lähettää ammattitautipäätöksen kirjallisena. Päätöksessä on ammattitaudin ilmenemispäivä ja sinulle myönnetyt korvaukset. Ammattitaudin ilmenemispäiväksi katsotaan se lääkärissäkäynnin päivä, jolloin sinua ensimmäisen kerran tutkittiin. Se voi olla esimerkiksi ensimmäisen keuhkokuvan tai muun vastaavan tutkimuksen päivämäärä.

Asbestin aiheuttamissa ammattitaudeissa kaikkia koskevat korvaukset maksetaan tapaturmavakuutuslain mukaan. Tapaturmavakuutuslain mukaisesti korvataan sairaanhoito- ja tutkimuskulut, päiväraha, haittaraha, kuntoutus, tapaturmaeläke, perhe-eläke ja hautausavustus.

Lisätietoa:

Opas asbestialtistuneelle ja -sairastuneelle

Tarja Pajunen, sosiaali- ja terveysturvan asiantuntija

Asbestin purkaminen aiemmin kuin 90-luvulla rakennetuissa asunnoissa, esimerkiksi ”rintamamiestaloissa” vaikkapa kylpyhuoneremontin yhteydessä aiheuttaa usein huolta. Yleensä tällaiset altistumiset ovat olleet kertaluonteisia tai muuten lyhytaikaisia, joten niillä on harvoin merkitystä asbestisairauksien kannalta.

Jos esille tulee oireita, tietää altistuneensa pitkäaikaisesti asbestille (esimerkiksi työssään 1960–1980-luvuilla) ja epäilee sairastuneensa, asia kannattaa ottaa puheeksi lääkärin kanssa joko terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa.

Asbestimateriaalien kartoittaminen

Aina ennen remonttien aloittamista kannattaa selvittää remonttikohteen mahdollisesti sisältämät asbestimateriaalit. Asbestin olemassaolo selvitetään ottamalla epäillystä materiaalista materiaalinäyte, joka lähetetään laboratorioon tutkittavaksi. On myös asbestikartoituksia tekeviä ammattilaisia, jotka tekevät rakennusmateriaaleissa käytetyn asbestin tunnistamistyötä. Esimerkiksi Eviran sivuilla on lueteltu laboratorioita, joihin materiaalinäytteen voi lähettää tutkittavaksi. Kannattaa kuitenkin aina ennen näytteen lähettämistä varmistaa laboratoriolta, että he voivat sen tutkia. 

Eviran hyväksymät asumisterveyteen liittyvät laboratoriot

Pöly-, hiukkas- ja kuituanalytiikan asiantuntijapalveluja tarjoaa muun muassa Työterveyslaitos: 

Työterveyslaitoksen pöly-, hiukkas- ja kuituanalyysit

Asbestipurkutyö

Asbestia sisältävä rikkoutunut materiaali (esimerkiksi vesiputken ympärillä oleva eristekerros) on aina poistettava. Jos materiaali on ehjä (esimerkiksi kiukaan takana oleva lämmöneristelevy), ei sitä välttämättä tarvitse poistaa. Se on kuitenkin merkittävä hyvin, jotta tulevaisuudessa materiaalia poistettaessa sen tiedetään sisältävän asbestia. 

Asbestimateriaalien purussa kannattaa käyttää ammattilaisia, joiden asbestiosaaminen on varmistettu.

Asbestipurkutyö on luvanvaraista. Purkutyötä tekevällä yrityksellä ja työntekijällä on oltava koulutus ja työsuojeluviranomaisten antama valtuutus purkutyöhön. Kun tehdään esimerkiksi rakenteiden korjaustöitä, korjattava alue on eristettävä ja alipaineistettava korjaustöiden ajaksi. Purun jälkeen on tehtävä perusteellinen siivous ja tuuletus.

Tietoa asbestista

Asbesti on luonnon kuitumainen silikaattimineraali. Hienojakoisena pölynä asbesti kulkeutuu hengityksen mukana keuhkoihin ja aina keuhkorakkuloihin saakka. Asbestipölylle altistuminen saattaa aiheuttaa keuhkopussin (=pleuran) sairauksia, jotka ovat yleensä hyvänlaatuisia ja valtaosa niistä on niin sanottuja plakkitauteja eli keuhkopussin paksuuntumia, kovettumia. Asbestille altistuminen voi aiheuttaa myös harvinaisempia sairauksia, kuten asbestipölykeuhkoa (asbestoosia), keuhkosyöpää ja keuhkopussin tai vatsakalvon pahanlaatuisia kasvaimia (mesoteliooma). Tupakointi lisää monikertaisesti riskiä sairastua keuhkosyöpään. Asbestin aiheuttamat sairaudet ilmenevät usein vasta 10 – 40 vuoden päästä altistumisesta. Rakennusmateriaaliin sidottuna oleva ehjä asbesti ei aiheuta vaaraa terveydelle, mutta rikkoutuneista materiaaleista saattaa irrota asbestipölyä sisäilmaan. 

Asbestin käyttöä alettiin rajoittaa Suomessa vuonna 1976, vuonna 1988 asbestityö säädettiin luvanvaraiseksi ja edellyttämään erityiskoulutusta ja vuonna 1994 asbestin käyttö kiellettiin kokonaan. Asbestia on käytetty sementtituotteissa (mm. Minerit, Vartti ja Luja) seinissä ja katoissa, lämpöputkien ja -kattiloiden eristyksissä sekä asbestiruiskutuksina rakenteiden palo-, ilmanvaihto-, lämpö- ja akustiikkaeristyksissä. Asbestille voi altistua edelleen etenkin korjaus- ja saneerausrakentamisen yhteydessä, kun asbestia sisältäviä materiaaleja käsitellään ja ilmaan leviää asbestikuituja, niiden hengittäminen aiheuttaa terveysvaaran.

Lisää tietoa löydät muun muassa sivulta Asbestisairaudet ja Oppaasta asbestialtistuneille ja sairastuneille.

Alfa1-antitrypsiinin puute altistaa keuhko- ja maksavaurioille. Keuhkovauriot ilmenevät useimmiten aikuisiässä. Alfa1-antitrypsiinin puute ilmenee yleensä 40 – 50 vuotiaana alkaneena keuhkolaajentumana (emfyseema). Tämän lisäksi puutos liittyy varhain alkaneeseen ahtauttavaan keuhkosairauteen, astman kaltaiseen sairauteen, krooniseen keuhkoputkentulehdukseen (bronkiittiin) sekä bronkiektasioihin eli keuhkoputkien laajentumiin. Erittäin suuri riski keuhkovaurioihin on etenkin niillä, joilla alfa1-antitrypsiinin pitoisuus on hyvin pieni. Alfa1-antitrypsiinin puutteen aiheuttamien keuhkovaurioiden syntymiseen vaikuttaa lisäksi tupakointi, elinympäristön pienhiukkaspitoisuudet ja työympäristöön liittyvä pölyaltistus. 

Keuhkovaurioiden ennaltaehkäisemiseksi on vältettävä tupakointia, myös passiivista. Lisäksi ympäristön hengitystieärsykkeet on minimoitava. Alfa1-antitrypsiinin puutos on myös hyvä huomioida ammatinvalinnassa. Keuhkovaurioiden hoitolinjat noudattavat ahtauttavan keuhkosairauden hoitoa. Influenssa- ja pneumokokkirokotuksia suositellaan. Pitkälle edenneessä keuhkosairaudessa käytetään happihoitoa. Jos keuhkosairaus etenee kaikista hoitomuodoista huolimatta, voidaan harkita keuhkonsiirtoa.

Vastasyntyneellä hyvin pieni pitoisuus (ZZ-genotyyppi) voi aiheuttaa maksavaurion sekä pitkittyvää keltaisuutta. Tämä on kuitenkin harvinaista ja maksavauriot ilmaantuvat tavallisesti vasta keski-iässä, mutta eivät tällöinkään kaikille. Vaikeat maksavauriot ovat erittäin harvinaisia, mutta maksa-arvot saattavat olla koholla.

Maksasairausriskin vuoksi alfa1-antitrypsiinin puutosta potevien tulisi minimoida alkoholin käyttönsä sekä pidättäytyä luontaistuotteiden ja lisäravinteiden käytöstä. Myös maksaa rasittavien lääkkeiden käytöstä on keskusteltava lääkärin kanssa. Maksavaurioiden hoitolinjat noudattavat muiden kroonisten maksasairauksien hoitoa.

Sairaudesta ja sen omahoitoon liittyvistä asioista saa lisätietoa Maksa- ja munuaisliitosta (maksaongelmista) ja Hengitysliitosta (hengitysongelmat).

Marika Kiikala-Siuko, harvinaisten hengityssairauksien suunnittelija

Sarkoidoosi on sairaus, jossa tulehdussolukertymiä eli granuloomia voi muodostua eri elimiin. Yleisimmin tulehdussolukertymiä esiintyy keuhkoissa ja ihossa, mutta niitä voi esiintyä myös silmissä, sydämessä, keskushermostossa ja munuaisissa.

Sarkoidoosin oireet ovat hyvin vaihtelevia. Sarkoidoosi voi olla myös täysin oireeton. Oireisiin vaikuttaa se missä elimessä tulehdussolukertymiä esiintyy. Keuhkosarkoidoosin tavallisimpia oireita ovat pitkittynyt yskä ja hengenahdistus. Yleisoireena saattaa olla kuumetta ja väsymystä. Kyhmyruusu esiintyy lähes 20 prosentilla sairastuneista.

Kaksi kolmasosaa sarkoidoosipotilaista ei tarvitse hoitoa, koska sairaus paranee itsestään. Keuhkosarkoidoosiin, johon liittyvät suurentuneet keuhkoportin imusolmukkeet ja kyhmyruusu (I asteen muutokset), ei yleensä aloiteta hoitoa, koska ne saattavat parantua 1-2 vuodessa. Hoito aloitetaan niillä, joilla on oireita ja sarkoidoosin aiheuttamia muutoksia keuhkokudoksessa sekä mahdollisesti keuhkoportin imusolmukkeiden kasvua (II ja III asteen muutokset). Henkilöitä, joilla on II asteen muutoksia, mutta jotka ovat oireettomia, seurataan ½ - 1 vuotta. Jos sairaus ei parannu tai se vaikeutuu, aloitetaan hoito. Ne, joilla on keuhkoissa fibroottisia muutoksia (IV aste), eivät yleensä hyödy hoidosta, mutta jos tutkimuksissa esiintyy vielä sarkoidoosiaktiivisuutta, kannattaa tehdä hoitokokeilu. Sarkoidoosi kehittyy krooniseksi 1-2 tapauksessa kymmenestä.

Pääasiallinen hoito sarkoidoosiin on suun kautta nautittu kortikosteroidihoito. Kortikosteroidi lievittää oireita, parantaa granulomattoottista tulehdusta, vähentää fibroosin muodostusta ja parantaa pitkäaikaisennustetta. Jos lääkitys lopetetaan liian varhain, sarkoidoosi saattaa oireilla uudelleen. Sarkoidoosi-diagnoosilla eräät kortikosteroidit ovat erityiskorvattavia. Korvattavuuden edellytyksenä ovat erikoislääkärin tai erikoissairaanhoidon tutkimuksiin perustuva diagnoosi ja lääkehoito. Lisäksi edellytetään hoitosuunnitelma (www.kela.fi). 

Jos kortikosteroidin teho on riittämätön tai siedettävyys huono, voidaan kokeilla muita lääkkeitä. Toistaiseksi selkein teho on todettu reuman hoidossa käytetyillä tuumorinekroositekijän (TNF) estäjillä.

Lisätietoa sivulta Sarkoidoosi

Marika Kiikala-Siuko, harvinaisten hengityssairauksien suunnittelija

Trakeobronkomalasian hoito on oireenmukaista. Tärkeää on huolehtia muiden hengityssairauksien säännöllisestä lääkityksestä. Jos hengityssairauden hoitoon on määrätty sisäänhengitettäviä lääkkeitä, on syytä muistaa oikea lääkkeenottotekniikka. Influenssa- ja pneumokokkirokote kannattaa ottaa. 

Tärkeää on huolehtia hyvästä bronkushygieniasta eli ylimääräisen liman poistamisesta hengitysteistä. Hengitysteissä oleva lima estää ilman kulkua keuhkorakkuloihin. Limaisuus kasvattaa myös riskiä sairastua hengitystieinfektioihin. Hönkiminen (huffaaminen) on yskimistä tehokkaampi ja hellävaraisempi keino limanpoistamisessa. Siinä kurkunpää pysyy auki ja eri voimakkuuksilla hönkäisten saadaan nostettua limaa pienemmistäkin ilmatiehyeistä. Myös taloudellisen hengitystekniikan oppiminen on tärkeää. Lisätietoa limanpoistosta ja taloudellisesta hengitystekniikasta

Säännöllinen ja monipuolinen liikunta on yksi omahoidon kulmakivistä. Liikunta vähentää oireita ja parantaa fyysistä aktiivisuutta. Lue lisää hengityssairaalle sopivasta liikunnasta

Tupakoimattomuus, painonhallinta sekä riittävä lepo ovat myös keskeisiä tekijöitä trakeobronkomalasian omahoidossa. Vaikeissa trakeobronkomalasia -tapauksissa voidaan käyttää noninvasiivista ventilaatiotukea (hengityksen avustaminen hengityslaitteella ilman keinoilmatietä) tai CPAP-hoitoa yöaikaan.

Muista pitää kiinni itsellesi tärkeistä asioista. Voit joutua luopumaan jostakin harrastuksesta, mutta etsi sen tilalle uusi. Pidä yhteyttä läheisiisi ja ystäviisi. Hae tarvittaessa apua ammattilaiselta.

Marika Kiikala-Siuko, harvinaisten hengityssairauksien suunnittelija

Yskä ja limaisuus ovat useimpien hengityssairauksien yleisimpiä oireita. Limaisuus lisää riskiä hengitystieinfektioille, koska lima on hyvä kasvualusta tulehdusta aiheuttaville viruksille, bakteereille ja mikrobeille. Tämän johdosta ylimääräinen lima pitää poistaa hengitysteistä mahdollisimman hyvin. Erityisesti limaisissa sairauksissa kuten bronkiektasia ja kystinen fibroosi on aina riskinä, että bakteerien häätämiseen tarvitaan vahvat ja pitkäaikaiset antibioottikuurit. Joillakin voimakas limaisuus aiheuttaa hengityksen vaikeutumista, jopa hengenahdistusta. 

Akuutti hengitystietulehdus ja sairauden pahenemisvaihe lisäävät limaisuutta. Tällöin limanpoistoa on tehostettava. Sairauden ollessa tasapainossa liikunnan harrastaminen on usein riittävä limanpoistokeino. Limaisuuden lisääntyessä tai sen rakenteen muuttuessa kannattaa limanpoistoa tehostaa myös keskittymällä hengitystekniikkaan ja tekemällä PEP-harjoituksia. Jotkut kokevat tehokkaaksi myös niin sanotut valutusasennot ja siihen liittyvät täristelyt, mutta niiden tehoa ei ole tieteellisesti todistettu.  

Oikeassa hengitystekniikassa pallealihas on tärkein sisäänhengitykseen osallistuva lihas. Sisäänhengityksen aikana se laskeutuu alaspäin painaen vatsan elimiä, mikä näkyy ylävatsan pyöristymisenä. Myös uloimmat kylkivälilihakset osallistuvat sisäänhengitykseen, etenkin liikunnan aikana, nostaen kylkiluita ylöspäin, jolloin rintakehä laajenee. Uloshengityksessä sisäänhengityslihakset rentoutuvat. Oikea hengitystekniikka jo itsessään liikuttaa limaa kohti isompia hengitysteitä. 

Fyysisestä kunnosta huolehtiminen on erittäin tärkeä osa omahoitoa. Liikunta tehostaa hengityksen virtausta ja auttaa näin liman poistossa. Parasta liikuntaa on hengästyttävä liikunta, mutta jo käsien heiluttelu (ns. hiihtoliike) saattaa auttaa liman nousussa. Lue lisää hengityssairaalle sopivasta liikunnasta.  

Vältä yskimistä, koska se rasittaa hengitysteitä ja saattaa estää liman nousun. Etenkin bronkomalasiaa tai trakeomalasiaa sairastavien kannattaa välttää yskimistä. Hönkiminen (huffaaminen) on yskimistä hellävaraisempi keino. Siinä kurkunpää pysyy auki ja eri voimakkuuksilla hönkäisten saadaan limaa nostettua pienemmistäkin ilmatiehyeistä. 

Hengitysteissä olevaa limaa voi poistaa myös PEP-laitteen avulla. Sen teho perustuu hengitysteiden paineen muutoksiin. PEP-vesipullolla tehtävään harjoitukseen tarvitset litran pullon ja 50-70 cm pitkän muoviletkun, joka on halkaisijaltaan 7-10 mm. Pulloon laitetaan vettä noin 10 cm, letku pujotetaan pulloon ja upotetaan pohjaan asti. Keuhkoputkia avaava lääke tulee ottaa noin 10–15 minuuttia ennen PEP-harjoitusta. Hengitä rauhallisesti nenän kautta sisään ja puhalla ilmaa ulos letkun kautta niin, että pullossa oleva vesi kuplii. Toista sisäänhengityksiä ja ulospuhalluksia 10 kertaa. Pidä pieni tauko puhallussarjan jälkeen. Liman noustessa ylös yski tai hönkäise se pois hengitysteistä. Toista puhallussarja 2-3 kertaa. Voit irrottaa limaa puhallussarjoilla 3-4 kertaa päivässä 

Limanpoistoon voi kokeilla myös vahvaa keittosuolaliuosta (3-7 %), jota hengitetään lääkesumuttimen avulla. Menetelmä ei kuitenkaan sovi kaikille, sillä liuos saattaa ärsyttää ylähengitysteitä aiheuttaen muun muassa tukehtumisen tunnetta. Vahvan keittosuolan käyttöä limanpoistossa on tutkittu etenkin kystistä fibroosia ja bronkiektasiaa sairastavilla. On näyttöä, että se helpottaisi limanpoistoa. Vahvan keittosuolaliuoksen käytöstä on keskusteltava hoitavan lääkärin kanssa. Kun lääkäri on määrännyt tämän hoidoksi, on mahdollista saada lääkesumutin lainaksi hoitavalta taholta. 

On myös lääkkeittä, jotka pilkkovat limaa niin, että niiden poisto on helpompaa. Niitä käytetään lähinnä erittäin limaisissa sairauksissa. Niistä kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa. 

Vaikka limaisuus ja oireet johtuvat lähinnä alahengitysteistä, niin muista huolehtia myös ylähengitysteiden kunnosta ja hygieniasta.  

Marika Kiikala-Siuko, harvinaisten hengityssairauksien suunnittelija

Liikunta on tärkeä osa hengityssairaan omahoitoa. Se vähentää oireita, parantaa fyysistä aktiivisuutta, elämänlaatua ja vähentää alakuloisuutta. Hyvä kunto vähentää terveyspalveluiden käyttöä.

Harrasta sellaista liikuntaa, josta pidät ja johon olet tottunut. Muista huolellinen alkulämmittely. Jos liikut ulkona, huomioi, että pakkanen ja etenkin tuuli sekä katupöly saattavat pahentaa hengenahdistusta.

Kävely, vesijuoksu, soutu, hiihto ja pyöräily ovat hyviä kestävyysharjoittelumuotoja. Sähkö- ja kuntopyöräily ovat tavallista pyöräilyä kevyempiä vaihtoehtoja.

Opi tunnistamaan hengästymisen ja hengenahdistuksen ero! Hengästyminen on hyväksi ja se loppuu yleensä pian rasituksen jälkeen. Pyri liikkumaan kohtalaisesti rasittavalla teholla vähintään 30 minuuttia useimpina päivinä viikossa tai mieluummin 20 minuuttia päivittäin, yhteensä vähintään 2,5 tuntia viikossa.

Lihaskunto- ja tasapainoharjoittelu on hengityssairautta sairastavalle myös erittäin tärkeää. Hyvä lihaskunto pitää yllä toimintakykyä ja ryhtiä, mikä taas helpottaa hengittämistä. Lihaskuntoa ja tasapainoa on hyvä harjoittaa kaksi kertaa viikossa. Jos teet lihaskuntoharjoittelun kuntosalilla, käytä sellaista painoa, jolla jaksat tehdä 10–12 toistoa kolmesti niin, että vähintään neljällä viimeisellä toistolla tunnet painon raskauden. Muista liikkeitä tehdessäsi sujuva ja mahdollisimman rento hengitys. Pidä tarvittaessa taukoja. Ole aktiivinen tauon aikana. Voit vaikka ravistella lihaksia, kävellä tai keskittyä hengittämään. Päivittäinen venyttely on tärkeää. Tee 30–60 sekunnin venytyksiä kerrallaan ja tehosta venytystä rauhallisella ja rennolla uloshengityksellä.

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja
Marika Kiikala-Siuko, harvinaisten hengityssairauksien suunnittelija

Kyllä hengityssairas saa hengästyä liikkuessa. Hengästyminen on merkki siitä, että liikunta on tehokasta. 

Hengästyttävä liikunta on tärkeä osa hengityssairauden hoitoa. Sitä harrastamalla opit helpommin tunnistamaan hengenahdistuksen ja hengästymisen eron. Nyrkkisääntö on, että hengästyminen loppuu liikunnan loppuessa. 

Hengenahdistus on seurausta hapenkulun häiriöstä. Se voi tulla ilman rasitustakin ja jatkua, vaikka rasitus on jo loppunut. 

Hengenahdistuksen iskiessä kannattaa ottaa omahoidon mukaisesti sisään hengitettävää avaavaa lääkettä. Niitä voi ottaa myös ennen liikuntaa, kun tietää fyysisen rasituksen laukaisevan rasitusoireen. Lääkettä voi ottaa myös liikunnan aikana. 

Hengenahdistusta voi ehkäistä esimerkiksi hengityslihaksia treenaamalla. Kovilla pakkasilla ja siitepölyaikaan kannattaa liikkua omia oireita seuraten ja tarpeen mukaan sisätiloissa. 

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Astmaa sairastavalla rasitusoire johtuu usein riittämättömästä lääkityksestä tai sairauden pahenemisvaiheista. Säännöllinen keuhkoputkien limakalvon tulehdusta hoitava lääkitys estää yleensä rasitusoireen. Rasitusoire voi ilmaantua liikunnan aikana tai tuntien päästä rasituksen loppumisesta. Sitä voi ehkäistä ottamalla sisäänhengitettävää (inhaloitavaa) avaavaa lääkettä ennen liikuntaa ja/tai oireen ilmaannuttua.

Jos rasitusoireita ilmaantuu lääkityksestä huolimatta, kannattaa kokeilla intervalleissa liikkumista. Mitä herkemmin oireilee rasituksessa, sitä lyhempänä rasitusvaihetta suhteessa lepovaiheeseen kannattaa pitää.

Tärkeä keino rasitusoireiden vähentämiseksi on säännöllinen harjoittelu ja hyvä fyysinen kunto. Mitä parempi kunto, sitä paremmin rasitusta sietää. Hyvä kunto vähentää hengityssairaan hengenahdistusta, limaneritystä, hengityksen vinkumista ja yskää. Hyväkuntoisilla on myös sairauden pahentumisvaiheita vähemmän kuin huonokuntoisilla.

Muistakaa myös huolellinen alku- ja loppuverryttely. Yhtäkkiä aloitettu kuormitus laukaisee rasitusoireen helpommin. Alkuverryttely valmistavat kehon ja keuhkot tulevaan suoritukseen.

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Mitään yksiselitteistä pakkasrajaa on vaikea määritellä. Pakkasenkesto on yksilöllistä myös hengityssairailla. Yleisimmin henkeä alkaa ahdistaa hengityssairailla 15 - 25 asteen pakkasessa. Kylmä ilma kuivattaa ja jäähdyttää hengitysteiden putkistoa ja aiheuttaa sen supistumisen. Samalla limaneritys lisääntyy, keuhkoputkien sisäpinnan limakalvot turpoavat ja limaa poistavien värekarvojen toiminta heikkenee. Näin uloshengitys alkaa tuntua raskaalta ja hengitystiet voivat vinkua. Astmassa ja keuhkoahtaumataudissa nimenomaan uloshengitys vaikeutuu. Tupakoijalla oireet ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin tupakoimattomalla. Kannattaa ottaa myös tuulen vaikutus huomioon arvioidessa pakkasta. Tuulen vaikutuksesta pakkaseen on lisätietoja Ilmatieteenlaitoksen sivuilla http://ilmatieteenlaitos.fi/tietoa-pakkasen-purevuudesta.

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Sisäilmasta sairastuneiden oirekirjo on moninainen ja vaihtelee sairastuneiden välillä. Tutkitusti kosteus- ja homevauriot voivat aiheuttaa astmaa tai sen pahenemista sekä erilaisia hengitystieoireita ja -infektioita. Lisäksi sisäilmasta sairastuneet ovat kokeneet ainakin iho- ja silmäoireita, uupumusta ja väsymystä, päänsärkyä, huimausta ja lämpöilyä, vatsa- ja niveloireita sekä muistin ja kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä. Osa sairastuneista on herkistynyt erilaisille hajusteille ja kemikaaleille. Lue lisää sisäilmasta sairastuneiden oireista.

Katri Nokela, suunnittelija, Homeesta sairastuneiden vertais- ja tukiverkostohanke

Sisäilmassa oireilua voivat aiheuttaa monet eri asiat. Usein puhutaan homeesta, mutta se on vain yksi mahdollinen oireilun aiheuttaja. Muita aiheuttajia voivat olla muun muassa sienet, hiivat ja bakteerit (sädesienet), niiden aineenvaihduntatuotteet, toksiinit ja allergeenit.

Oireilua voivat aiheuttaa myös materiaaleista haihtuvat kemialliset yhdisteet (VOC), pöly- ja varastopunkit, desinfektiokemikaalit tai muut kemikaalit. Usein syy on riittämätön tai huonosti toimiva ilmanvaihto tai epäpuhtaat ilmanvaihtokanavat ja -suodattimet.

Katri Nokela, suunnittelija, Homeesta sairastuneiden vertais- ja tukiverkostohanke

Ilmoita heti työnantajallesi ja työpaikkasi työsuojeluvaltuutetulle kohtaamastasi ongelmasta. Tee ilmoitus kirjallisesti. Näin se jää paremmin osapuolien mieleen. Jos epäröit työnantajallesi puhumista, voit pyytää avuksesi esimerkiksi työsuojeluvaltuutetun. Ota yhteys työterveyshuoltoon ja kerro tarkasti oireilustasi. Työnantajallasi on myös velvollisuus ohjata sinut työterveyshuoltoon. Voit pitää oireilusta oirepäiväkirjaa. Näin voidaan huomata, liittyykö tietty oireilu tiettyyn tilaan. 

Työnantajallasi on velvollisuus ottaa yhteys kiinteistön omistajaan tai häntä edustavaan isännöitsijään. Työnantajan on myös kerrottava sinulle, mihin toimenpiteisiin hän aikoo ryhtyä sisäilmaongelman selvittämiseksi. 

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli, jos sisäilmaongelma aiheuttaa työntekijöille  terveyshaittaa. Työterveyshuolto pystyy paitsi hoitamaan sinua ja lisäksi sillä on kaikkein kattavin näkemys työpaikkasi työntekijöiden oireilusta. Työterveyshuollolla on myös mahdollisuus tehdä sisäilmakysely, jonka perusteella se voi antaa käsityksensä sisäilmaolosuhteiden merkityksestä työntekijöiden terveydelle. 

Jos asiat eivät etene lakien ja asetusten mukaisesti, tarvitaan työsuojeluviranomaista. Työsuojeluviranomainen voi tarvittaessa antaa velvoittavia määräyksiä sisäilmaongelmien selvittämiseksi ja korjaamiseksi. Ongelmatilanteissa tukea ja neuvoja voi saada myös ammattiliitosta. 

Lisätietoja sivuilta: 

Sisäilmaongelma työpaikalla – miten toimin?
Sisäilmaongelma työpaikalla – kuka vastaa mistäkin? 

Tuula Syrjänen, sisäilma- ja korjausneuvonnan päällikkö

Työnantaja on työturvallisuuslain mukaan velvollinen huolehtimaan työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta työssä. Terveys ja turvallisuus on huomioitava jo työn ja työtilojen suunnitteluvaiheessa. Työnantaja on myös velvollinen tarkkailemaan mahdollisia vaaroja ja haittoja työssä ja tarvittaessa toimia niiden selvittämiseksi ja korjaamiseksi. Jos kiinteistössä havaitaan esimerkiksi sisäilmaongelma, työnantajan on otettava yhteys kiinteistön omistajaan tai isännöitsijään. Lisäksi työnantajan on ohjattava huonossa sisäilmassa oireilevat työntekijät työterveyshuoltoon. Työnantajalla on myös velvollisuus tiedottaa työntekijöille, mihin toimenpiteisiin ryhdytään sisäilmaongelmien selvittämiseksi ja korjaamiseksi. 

Lisätietoja: 

Sisäilmaongelma työpaikalla – kuka vastaa mistäkin?
Työturvallisuuslaki, 23.8.2002/738
Työterveyshuoltolaki, 21.12.2001/1383

Tuula Syrjänen, sisäilma- ja korjausneuvonnan päällikkö

Ilmoita asiasta viipymättä päivähoitopaikkaan/kouluun ja kunnan terveystarkastajalle. Etenkin jos useampi lapsi oireilee päiväkodissa/koulussa, terveystarkastajan tulisi tehdä kohteessa tarkastuskäynti. Jos terveystarkastaja epäilee terveyshaittaa, ongelman laajuuden kartoittamiseksi on hyvä tehdä oirekysely. Oirekyselyn voi tilata terveystarkastaja tai päiväkoti/koulu itse. Oireiden selvittämisen jälkeen rakennuksessa pitäisi tehdä rakennustekninen tutkimus ja ottaa tarvittavat näytteet.

Sisäilmassa oireilua voivat aiheuttaa monet tekijät. Lisätietoa katso kysymys Mikä sisäilmassa sairastuttaa?

On tärkeää, että lapsesi oireet, altistumisolosuhteet ja sairaudet kuvataan ja dokumentoidaan huolellisesti. Lapsen oireilusta kannattaa pitää oirepäiväkirjaa. Näin voidaan huomata liittyykö tietynlainen oireilu tiettyyn tilaan eli esimerkiksi lievittyvätkö oireet viikonloppuisin ja lomilla. Koululaisten kannattaa kertoa oireilusta myös kouluterveydenhoitajalle, vaikka lääkärissä käytäisiinkin muualla. 

Lisätietoja sivulta Sisäilmaongelma lapsen päiväkodissa tai koulussa – miten toimin? 

Katri Nokela, suunnittelija, Homeesta sairastuneiden vertais- ja tukiverkostohanke

Molemmat kannattaa ottaa. Influenssa voi aiheuttaa hengityssairauden pahenemisvaiheen. Muita riskiryhmiä hengityssairaiden ohella ovat sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, maksa- ja munuaistauteja sairastavat sekä potilaat, joiden vastustuskyky on heikentynyt jonkin sairauden tai sen hoidon takia. Nämä sairausryhmät ovat oikeutettuja saamaan maksuttoman influenssarokotteen terveyskeskuksesta. THL:n mukaan rokotteen antama suoja on työikäisillä 70 - 90 %. Riskiryhmiin kuuluvilla ja 65 vuotta täyttäneillä rokottaminen vähentää influenssasta johtuvia sairaalahoitoja 40 - 70 % ja kuolleisuutta 50 - 70 %. Rokotettujen influenssaan sairastuneiden oireet ovat yleensä lievempiä kuin rokottamattomien. Työikäisten kannattaa ottaa rokote silloin, kun lähipiirissä on riskiryhmään kuuluva henkilö. Kaikki ne, joilla on lähikontakti hengityssairautta sairastavaan henkilöön, saavat rokotteen ilmaiseksi. Kansallisen rokotus-ohjelman kausi-influenssarokote on turvallinen. Sitä on käytetty Suomessa jo 50 vuotta, eikä se sisällä tehoste-ainetta.

Pneumokokkirokotetta suositellaan muun muassa henkilöille, joilla on krooninen keuhkosairaus tai sydänsairaus, tyypin 1 diabetes, maksan tai munuaisten vajaatoimintaa sekä henkilöille, jotka ovat yli 65-vuotiaita. Pneumokokkirokote täytyy kustantaa itse.

Lisätietoa kausi-influenssarokotuksesta THL:n sivuilla

Mervi Puolanne, järjestöjohtaja

Kyllä on. Pysäköintilupaa on mahdollista hakea vaikeasti hengityssairaalle tai hänen kuljettamistaan varten. Hakemukseen on liitettävä lääkärintodistus, jossa käy ilmi hengityssairauden laatu ja vaikeustaso. Sairauden aiheuttaman haitan on estettävä itsenäinen kävely. Haittaluokan on oltava vähintään 11.

Lupaa haetaan vielä tämän vuoden ajan poliisilta (www.poliisi.fi), mutta haku siirtyy 1.1.2016 Trafiin (www.trafi.fi).

Lupa on henkilökohtainen, ei ajoneuvokohtainen. Lupa myönnetään ensisijaisesti hakijalle. Hakemukseen tarvitaan 2 valokuvaa ja lääkärintodistus. Pysäköintilupa on voimassa 10 vuotta kaikissa EU-maissa.

Pysäköintilupahakemus

Ajoneuvoveron perusosan vapautus

Kun pysäköintilupa on myönnetty, saa vapautuksen ajoneuvoveron perusosasta. Hakemus tehdään Trafiin. Liitteeksi tarvitaan kopio pysäköintiluvan molemmista puolista. Ajoneuvon perusvero on maksettava hakemisen aikana, mutta sen saa takaisin takautuvasti. Diesel-autosta maksetaan käyttövoimavero.

Autoveronhuojennus

Vaikeaa hengityssairautta sairastava ja kotihappihoidossa oleva voi hakea autoveronhuojennusta. Hakemusta käsiteltäessä kiinnitetään huomiota liikkumista estävän tai merkittävästi rajoittavan vamman laatuun, auton tarpeeseen, sopivuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen sekä perheen taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan.

Hakemuksessa on mainittava, että verohuojennusta haetaan autoverolain 50 § perusteella. Veronhuojennusta voi myös hakea ennakkoon, jolloin on ilmoitettava hankittavan auton hinta. 

Päätöksestä ei ole muutoksenhakuoikeutta.

Hakemus on vapaamuotoinen. Liitteeksi tarvitaan lääkärinlausunto haitasta (kuten pysäköintiluvassa), kopio ajokortista sekä selvitys viimeksi toimitetusta verotuksesta tai asuinkunnan sosiaaliviranomaisten antama selvitys hakijan taloudellisesta asemasta.

Lisätietoa Tullin sivuilla.