Sisäilmaongelma lapsen päiväkodissa tai koulussa – miten toimin?

Päiväkodin sisäilmaongelmista on ilmoitettava sekä päivähoitopaikkaan että kunnan terveystarkastajalle. Koulujen sisäilmaongelmista on ilmoitettava terveystarkastajalle ja koulun rehtorille.

Vanhemmat viettävät usein hyvin vähän aikaa päiväkotirakennuksessa ja koulussa eikä lapsi osaa ilmoittaa kosteusvaurion merkeistä tai kertoa tiettyyn luokka- tai huonetilaan liittyvästä oireilusta. Aistinvarainen arviointi on vanhemmalle mahdollista päiväkotiin tutustumisen yhteydessä ja vanhempainilloissa. Lapsen vaatteissa ja tavaroissa esiintyvä mikrobiperäinen haju voi paljastaa ongelman.

Muutoin epäily sisäilmaongelmasta voi syntyä, jos aikaisemmin terve lapsi alkaa oireilla ja sairastaa infektiotauteja poikkeuksellisen paljon. Samoin sisäilmaongelmia on syytä epäillä, jos varhaislapsuudessa sairastettu, jo iän myötä rauhoittunut atooppinen ihottuma tai astma pahenee uudelleen.

Lapsen levottomuus, poikkeuksellinen väsymys ja toistuvat päänsäryt voivat johtua sisäilmaongelmasta, mutta näihin oireisiin on toki muitakin syitä. Epäilyä sisäilmaongelmasta lisää edellä mainittujen oireiden ajallinen yhteys päiväkoti- tai koulurakennukseen, eli oireet selvästi lievittyvät viikonloppuisin ja lomilla.

 Kosteusvaurioaltistumiselle tyypillisiä oireita:

  • Ärsytysoireet, nenän tukkoisuus, nuha, limaneritys, pitkittynyt yskä, yöyskä, nielun ärsytys, hengenahdistus, hengityksen vinkuna, silmäoireet, käheys, silmien sidekalvon oireet
  • Yleisoireet: väsymys, päänsärky, lämpöily, kuume, pahoinvointi, nivelsärky, lihassärky
  • pikkulapsilla korvatulehdusten yleistyminen, koululaisilla flunssien ja kurkunpään tulehduksen ja keuhkoputkentulehdusten yleistyminen

 

Oirekysely selvittää ongelman laajuutta

Varsinkin jos useampi lapsi oireilee, tulisi terveystarkastajan tulla kohteeseen tarkastuskäynnille. Kouluissa ja päiväkodeissa tarkastus tulee tehdä muutoinkin säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein.

Tarkastuspöytäkirjat ja mikrobimittaustulokset ovat julkisia asiakirjoja. Jos terveyshaittaa epäillään, vanhemmille suunnattu lasten oirekysely on hyvä menetelmä ongelman laajuuden kartoittamiseksi. Kyselyssä voidaan käyttää oirelomakkeita täydennettynä infektioiden yleisyyttä ja poissaoloja sekä lääkkeiden käyttöä koskevilla kysymyksillä.

Oirekyselyn voi tilata päiväkoti tai koulu itse, terveystarkastaja, kouluterveydenhuolto tai vanhempainyhdistys. Monissa kunnissa myös kiinteistöistä vastaavat virkamiehet ovat tilanneet oirekyselyitä. Kouluterveydenhuollolle lasten sairauksien seuranta ei asetuksen mukaan ole kuulunut ja siksi kouluterveydenhuollon henkilökunta ei välttämättä tunne koulun oppilaiden oire- ja sairaustietoja.

Ohjekirjat ja oppaat apuna selvittelyssä

Koulujen sisäilmaongelman selvittelystä ja korjaamisesta on kirjoitettu ohjekirjoja ja oppaita (mm. Meklin ym). Myös Majvik-suosituksen ohjeita voidaan soveltaa kouluissa ja päiväkodeissa. Majvik-suosituksessa on terveydenhoitohenkilöstön avuksi lueteltu tyypillisiä sisäilmaongelmiin liittyviä oireita ja myös luettelo kysymyksistä, joita voidaan käyttää ongelmaa selvitettäessä.

Henkilökunnan oireilu voi olla voimakkaampaa kuin päiväkotilasten tai oppilaiden, mutta on myös kohteita, joissa vain lapset oireilevat. Vanhempien epäily sisäilmaongelmasta voi herätä, jos henkilökunta sairastaa paljon tai vaihtuu usein.

 Hyödyllisiä kysymyksiä sisäilmaongelmaa selviteltäessä:

  • oire- ja altistumistiedot: oireiden vaikeusaste ja haittaavuus, hengitystie- ja yleisoireet, toistuvat infektiot ja niiden paranemisnopeus, lääkevaste
  • aikaisemmin todetut infektiot ja atopiatausta
  • tupakansavulle altistuminen, altisteet kotona ja harrastuksissa
  • oireiden alkamisajankohta, oireiden ajallinen yhteys epäiltyyn rakennukseen
  • oireiden muutokset lomien ja matkojen aikana
  • oireet muissa rakennuksissa, joissa kosteusvaurioita
  • muiden, esim. työntekijöiden oireet samassa rakennuksessa jne.

 

Oireselvittelyn jälkeen tulisi rakennuksessa tehdä rakennustekninen tutkimus ja ottaa tarvittavat näytteet.

Terveydentilan tutkiminen

Sisäilmapotilaan terveydentilan tutkimisen periaatteet on esitetty Majvik-suosituksessa. Perusterveydenhuollolle kuuluvat infektioiden hoito, peruslaboratoriokokeet sekä tarvittavat rtg-tutkimukset (poskionteloiden ja keuhkojen kuvaus).

Tärkeintä on potilaan oireilun huolellinen kuvaus ja oikeustapauksissa altistumisolosuhteiden ja sairauksien huolellinen dokumentointi. Astmaa epäiltäessä voidaan tehdä PEF-seuranta samoin periaattein kuin ammattitautitutkimuksissakin. PEF-seuranta tulisi tehdä ennen lääkityksen aloittamista ja ennen muuttoa muihin tiloihin.

Majvik-suosituksen mukaan altistumisen dokumentointiin kuuluvat myös IgG-mittaukset ryhmätasolla. Pienin ryhmä on perhe tai koululuokka. IgG-mittausten tulkinta yksilötasolla saattaa olla vaikeaa, mutta vasta-ainemäärityksiä voidaan tehdä myös lapsille, joille on omat viitearvot (Korppi ym).

Erikoissairaanhoitoon kuuluvat Majvik-suosituksen mukaiset allergologiset ja immunologiset tutkimukset. Näistä esimerkkejä ovat tarkemmat keuhkojen toimintatutkimukset (juoksurasituskoe, spirometria).

Lasten astman diagnosointi kuuluu erikoislääkärille. Suomessa ei ODTS:aa ja homepölykeuhkoa ole todettu lapsilla. Erikoislääkäritason tutkimuksiin kuuluvat ihotestit homeuutteilla ja punkkiuutteilla sekä IgE-määritykset suunnatusti niillä vasta-ainepaneleilla, joille mikrobeille potilas on altistunut mikrobinäytteiden viljelyn mukaan.

Erikoissairaanhoidossa tulee ottaa huomioon myös kosteusvaurioon liittyville pöly- ja varastopunkeille altistuminen ja niille herkistyminen. Tämä voidaan tutkia IgE-vasta-aineiden avulla. Hyönteisille, kuten torakoille on omat allergiakokeensa.

 Potilaista tutkittavat vasta-aineet ja muut allergiatestit

 IgG-vasta-aineet ryhmätasolla, IgE-vasta-aineet oireilevista henkilöistä.

 Vasta-ainepanelit:

  1. maatalousmikrobit
  2. puun homeet
  3. Aspergillus-homeet (7 alalajia + Eurotium)
  4. Fusarium- ja Penicillium- homeet (4 Fusarium- ja 5 Penicillium-lajia)
  5. leikkuunesteiden mikrobit
  6. märän ympäristön mikrobit
  7. kosteusvauriomikrobit

 

Mikä neuvoksi, jos selvittelytyö ei etene?

Sisäilmaryhmän perustaminen saattaa auttaa koordinoimaan selvitystyötä, helpottaa tiedonkulkua ja nopeuttaa päätöksentekoa. On kuitenkin muistettava, ettei sisäilmaryhmässä ole mitään säädöksissä määriteltyä virallista asemaa, vaan kukin virkamies toimii omalla virkavastuullaan. Kouluissa ja päiväkodeissa vanhempainyhdistys voi olla aktiivinen toimija ja nimetä oman edustajansa sisäilmaryhmään. Myös taloyhtiöön voidaan perustaa sisäilmaryhmä.

Jos asia jumittuu, kannattaa ajoissa pyytää apua aluehallintovirastosta, potilasjärjestöistä tai vanhempainyhdistysten keskusliitosta. Tunteenomaisia reaktioita, syyttelyä ja ylireagointia kannattaa välttää. Yhteistyöllä ja keskustellen päästään yleensä hyvään lopputulokseen. Lainsäädäntö lähtee lapsen suojelusta ja peruskoululain mukaan lapsella on oikeus terveelliseen ja turvalliseen kouluympäristöön.

Vanvaryn ohjeet koulujen sisäilmaongelmien ratkaisuun

 

Teksti: Tuula Putus

 

Lähteitä ja lisätietoja:

Korppi M, Laitinen S, Taskinen T, Reiman M, Nevalainen A, Husman T. Mould-specific immunoglobulin G antibodies in a child population. Ped Allergy Immunol 2003; 14:371-377.

Meklin T, Putus T, Hyvärinen A, Haverinen-Shaughnessy U, Lignell U, Nevalainen A. Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot - opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C2/2008. Löytyy pdf-versiona netistä www.julkari.fi.