Keuhkoahtaumataudin hoito

Keuhkoahtaumataudin vakavuuteen vaikuttavat liitännäissairaudet, pahenemisvaiheiden esiintymistiheys ja yksilölliset ominaisuudet. Toisilla tauti etenee hitaammin kuin toisilla.

Keuhkoahtaumataudin oireet heikentävät sairastuneen toiminta- ja työkykyä. Vaikka muutoksia keuhkoissa ei voida parantaa, oireita voidaan helpottaa. Kokonaisvaltainen hoito parantaa sairastuneen elämänlaatua ja eliniän odotetta merkittävästi. 

Lääkehoito 

Lääkehoito perustuu yksilölliseen sairauden taudinkuvaan, oireiden määrään ja pahenemisvaiheriskiin. Lääkehoitoa arvioidaan sen mukaan, onko sairastuneella suuri vai pieni pahenemisvaiheen riski vai onko hänellä keuhkoahtaumatauti ja astma.

Jokaisella keuhkoahtaumatautia sairastavalla on hyvä olla lääkityslista, josta oman lääkehoitonsa voi tarvittaessa tarkistaa. Taudinkuvan muuttuessa lääkehoito pitää arvioida uudelleen jokaisen vastaanottokäynnin yhteydessä. Samalla päivitetään lääkityslista.  

Keuhkoahtaumataudissa lääkehoito perustuu hengitettäviin (inhaloitaviin) lääkkeisiin, joita ovat:

  • lyhyt- ja pitkävaikutteiset avaavat lääkkeet (β2-agonistit tai antikolinergit), 
  • avaavien lääkkeiden kiinteät yhdistelmät (niin sanotut kaksoisavaavat),
  • inhalaatioglukokortikoidin ja pitkä¬vaikutteisen β2-agonistin yhdistelmälääkkeet.

Inhaloitavan glukokortikoidin (~kortisonin) pitkäaikaista käyttöä ainoastaan keuhkoahtaumataudin hoidossa ei suositella. 

Rokotukset

Keuhkoahtaumatautia sairastavan ja hänen läheisensä kannattaa ottaa vuosittain kausi-influenssarokote. Keuhkoahtaumatautia sairastavat saavat rokotteen ilmaiseksi omalta terveysasemaltaan. Myös maksullista pneumokokkirokotetta kannattaa harkita. Pneumokokkirokote ehkäisee bakteerista aiheutuvia keuhkokuumeita.  

Happihoito

Jos keuhkoahtaumatauti on edennyt pitkälle,osa sairastuneista aloittaa happihoidon. Hoito edellyttää tupakoimattomuutta. 

Happihoitoa käytetään korjaamaan elimistön hapenpuutetta ja sen tavoitteena on ehkäistä hapenpuutteen aiheuttamaa kohtuutonta sydämenrasitusta ja muita haitallisia vaikutuksia. 

Inhalaatiolaitteet 

Hengitettävä lääke annostellaan inhalaatiolaitteella, joita on olemassa kahdenlaisia: jauheinhalaattoreita ja ponnekaasuaerosoleja. Varmista yhdessä lääkärin ja hoitajan kanssa, että osaat oikeanlaisen lääkkeenottotekniikan. Ohjeita saa myös apteekeista. Lääkkeenottotekniikka on hyvä tarkistaa jokaisella seurantakäynnillä.  

Sopivan laitteen valinnassa on oleellista varmistaa käsien ja hengityksen samanaikainen toimintakyky ja sisäänhengityksen nopeus.  

Jauheinhalaattoria käytettäessä sisäänhengityksen on oltava tehokas ja hengitystä pitää pidättää 5−10 sekuntia. Laite ei vaadi annoksen laukaisun ja sisäänhengityksen samanaikaisuutta. Laite ei useinkaan sovi iäkkäille tai vaikeaa astmaa sairastaville, sillä he välttämättä eivät pysty tarpeeksi tehokkaaseen sisäänhengitykseen.

Ponnekaasuaerosolin käyttö vaatii käsien ja sisäänhengityksen samanaikaista toimintaa, koska annoksen laukaisun on tapahduttava sisäänhengityksen alussa. Sisäänhengitysnopeuden ei kuitenkaan tarvitse olla kovinkaan suuri. Lääke otetaan rauhallisesti ja syvään sisään hengittäen ja pidättäen hengitystä kymmeneen laskien. Ponnekaasuaerosolilääkkeitä käytetään usein tilajatkeen avulla, mutta uusimpia lääkkeitä voi käyttää myös ilman sitä. Nämä lääkkeet soveltuvat hyvin ikääntyneille ja vaikeaa astmaa sairastaville.

Lääkäri voi määrätä lääkkeenoton tukena käytettäväksi tilajatketta (esimerkiksi Volymatic, Babyhaler, Vortex, OptiChamber Diamond) tai lääkesumutinlaitetta (esimerkiksi Omron, Philips). Tilajatkeiden käyttö helpottaa lääkkeiden ottoa sekä vähentää suuhun ja nieluun jäävää lääkemäärää. Tilajatkeet antavat mahdollisuuden hengittää lääke rauhallisesti noin 5−10 sisäänhengityskerran aikana. Sumutinlaitteeseen tarvitaan lääkkeet erillisellä reseptillä nestemäisessä muodossa. Tilajatkeissa ja sumutinlaitteissa voidaan tarvittaessa käyttää myös maskeja ja avustajaa.

Keuhkoahtaumatautia sairastavan Käypä hoito -suositukset.

Hengitysliitto sosiaalisessa mediassa