Liikenne
Vilkas liikenne ja arkiruuhkat huonontavat paikallista ilmanlaatua varsinkin kaupunkien keskustoissa ja taajamissa. Epäpuhtauksille altistumisen voimakkuutta lisää se, että pakokaasut purkautuvat laimentumattomina suoraan hengityskorkeudelle. Hengitysilmaa pilaavat etenkin erikokoiset hiukkaset ja typen oksidit. Pakokaasuissa on myös mm. häkää, erilaisia hiilivetyjä sekä hiilidioksidia. Otsonia muodostuu, kun päästöjen typenoksidit ja hiilivedyt reagoivat keskenään.
Sää vaikuttaa oleellisesti liikenteen epäpuhtauksien laimenemiseen. Pahimmat tilanteet syntyvät tyyninä pakkasaamuina kirkkaan yön jälkeen, jolloin maanpinnan lähellä oleva ilmakerros on jäähtynyt voimakkaammin kuin sen yläpuolinen ilmakerros. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ilma, joten tyynellä säällä ilmamassat eivät sekoitu keskenään. Tällöin aamuruuhkan pakokaasut kertyvät kylmään ilmakerrokseen lähelle maanpintaa, ja epäpuhtauksien pitoisuudet nousevat korkeiksi.
Talvisin tilannetta pahentavat autojen katalysaattorien tehon heikkeneminen pakkasessa, kylmäkäynnistyksien päästöt sekä autojen joutokäyttäminen katujen varsilla.
Liikenteen aiheuttamat hiukkasongelmat ovat pahimmillaan keväisin, jolloin talven aikana nastarenkaiden alla jauhaantunut hiekoitushiekka ja asfalttipöly nousevat hengitysilmaan. Tätä hiukkasten cocktailia kutsutaan katupölyksi.
Autojen päästöt ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Tähän ovat vaikuttaneet mm. katalysaattoritekniikan ja hiukkassuodattimien kehitys, sekä puhtaammat polttoaineet. Liikennemäärin jatkuva kasvaminen kuitenkin torpedoi tämän kehityksen positiivisia vaikutuksia ilmanlaatuun.
Kaupunkien ilmanlaatua voidaan parantaa monenlaisilla liikenteeseen kohdistuvilla toimenpiteillä kuten toimivilla joukkoliikenneratkaisuilla, tehokkaalla katujen puhdistuksella ja suosimalla vähäpäästöisiä ajoneuvoja.