Näin selvität homeongelmaa

Rakennukselle on syytä tehdä kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, jos rakenteissa havaitut ongelmat, sisäilman haju tai ihmisten oireet viittaavat mahdolliseen sisäilma- tai homeongelmaan. Kuntotutkimuksen tarkoituksena on selvittää kosteus- tai homevaurioiden laajuus ja aiheuttaja.

Selvitykset on syytä tehdä myös silloin, kun suunnitellaan rakennuksen peruskorjausta. Tasokas ja riittävän laaja, rakenteita avaava kuntotutkimus mahdollistaa onnistuneen korjaussuunnittelun ja korjaustyön. Sisäilma- ja kosteusteknisiä kuntotutkimuksia tekevät esimerkiksi insinööritoimistot.

Rakennuksen lähtötiedot ja aistinvarainen katselmus

Ennen varsinaisia tutkimuksia asiantuntija tutustuu rakennuksen lähtötietoihin. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi rakenne- ja LVI-piirustukset. Asiantuntija kerää tietoa rakennuksen historiasta, rakennukseen tehdyistä korjauksista ja huolloista sekä asukkaiden tekemistä havainnoista.

Asiantuntija myös keskustelee rakennuksen käyttäjien kanssa sekä tekee kohteessa aistinvaraisen katselmuksen. Katselmuksessa asiantuntija kiertää rakennuksen kaikki sisätilat ja tutustuu rakennukseen ulkopuolelta. Mukanaan asiantuntijalla voi olla esimerkiksi pintakosteusilmaisin, jolla kartoitetaan rakenteiden kosteusvaihteluja.

Lähtötietojen ja katselmuksen perusteella asiantuntija saa käsityksen talon rakenteista ja laitteista sekä niiden toimivuudesta ja kunnosta. Asiantuntija voi tehdä tietojen perusteella alustavan riskiarvion, joka sisältää rakenteiden todennäköiset vaurioitumismekanismit, mahdolliset vaurioiden syyt sekä ne riskirakenteet, joihin varsinaisissa tutkimuksissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota. Riskirakenteet ovat talon rakenteita, jotka oletettavimmin sisältävät mahdollisia kosteusteknisiä ongelmia.

Alustavassa riskinarviossa selviää myös, tarvitseeko rakennuksessa tehdä muita sisäilma-altisteisiin liittyviä tutkimuksia ja haitta-ainetutkimuksia kosteus- ja homevaurioiden tutkimisen lisäksi. Nämä tutkimukset voivat liittyä esimerkiksi asbestiin. Rakenteissa oleva asbesti ja muut mahdolliset haitta-aineet tutkitaan etukäteen siksi, että korjaus- ja purkutöiden turvallisuus voidaan varmistaa tarvittavilla suojatoimenpiteillä.

Talon tutkiminen ja riskirakenteet

Riskirakenne on rakenne, joka on rakentamisajan määräysten ja ohjeiden mukainen ja rakenteen vaurioitumisriski on huomattu vasta jälkikäteen. Tämän jälkeen rakenteen käytöstä on luovuttu. Riskirakenne ei ole aina vaurioitunut, mutta sillä on suurempi riski vaurioitua.

Jos asiantuntija epäilee rakenteen kuntoa ja kosteusteknistä toimintaa, on kyseinen rakenne tutkittava tarkemmin. Tarkempi tutkimussuunnitelma on syytä tehdä silloin, jos tutkittavia rakenteita on useampia.

Tarkemmissa tutkimuksissa muun muassa avataan rakenteita ja otetaan näytteitä rakenteista, selvitetään rakenteiden ilmavuotoreittejä, tehdään lämpökuvauksia ja mitataan kosteuksia rakenteiden sisältä. Myös ilmanvaihtojärjestelmä, sen toimivuus ja mahdollinen vaikutus epäpuhtauksien ja homeitiöiden liikkumiseen sisäilmassa täytyy selvittää.

Käytettävät tutkimusmenetelmät valitaan kohteen ja sen ongelmien mukaan. Tutkimukset ja mittaukset on tehtävä vakiintuneilla menetelmillä, joihin on olemassa vertailuarvot.

Mittalaitteet on huollettava ja kalibroitava säännöllisesti. Tutkimuksissa on noudatettava asumisterveysasetusta ja sen soveltamisohjetta.

Raportti ja korjaussuunnitelma

Tutkimuksesta kirjoitetaan raportti, jossa kuvataan rakennuksessa oleva kosteus- tai homevaurio ja sen laajuus sekä siihen johtaneet syyt.

Pyydä asiantuntijaa kirjoittamaan raporttiin myös johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset jatkoa varten. Kattava kuntotutkimus toimii korjaussuunnittelun pohjana.

Korjaussuunniitelija laatii rakennuksen kuntotutkimuksen pohjalta yksilöidyn korjaussuunnitelman. Korjaussuunnitelmasta käy ilmi mitä, miten ja kuinka laajasti rakenteita korjataan.

Erityisesti vanhojen rakennusten korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida rakennuksen vanhat rakenteet ja materiaalit sekä tilojen alkuperäiset käyttötarkoitukset. Vääränlaiset korjaukset voivat johtaa rakenteen vaurioitumiseen.

Näytteistä saatava informaatio

Mikrobinäytteet täydentävät rakennusteknistä tutkimusta, ja niitä otetaan tarvittaessa esimerkiksi silloin, kun selvitetään vaurion laajuutta rakenteissa.

Mikrobikasvu pyritään osoittamaan ensisijaisesti rakennusmateriaaleista otetuilla näytteillä. Mikrobeille ei ole voitu asettaa suoraan terveysperusteisia raja-arvoja. Mikrobinäytteiden tuloksista ei myöskään voi tehdä suoria johtopäätöksiä ihmisten terveydentilasta.

Mikrobikasvustosta lähtöisin oleviin epäpuhtauksiin vaikuttavat useat tekijät

Useat eri tekijät vaikuttavat mikrobikasvustosta irtoavien epäpuhtauksien laatuun ja määrään, epäpuhtauksien pääsyyn sisäilmaan ja altistumisen todennäköisyyteen.

Kun arvioidaan ihmisten altistumista rakenteen epäpuhtauksille, ilmayhteyden toteaminen epäpuhtauslähteestä on tärkeää.

Ilmayhteyden osoittamisessa käytetään esimerkiksi merkkiaineita ja merkkisavuja sekä tarkastellaan rakennuksen painesuhteita, johon vaikuttavat muun muassa rakenteiden tiiviys ja ilmanvaihto.

Materiaalien vaurioitumista ja mikrokasvua voidaan arvioida aistinvaraisesti sekä laboratoriossa analysoitujen materiaaleista otettujen näytteiden avulla. Aistinvaraisella arvioinnilla tarkoitetaan lähinnä materiaalin ulkonäön havainnointia.

Näkyvä homekasvusto tai materiaalin lahoaminen ovat selviä merkkejä vaurioitumisesta. Selkeä homeen haju materiaalissa on merkki vaurioitumisesta. Laboratorioanalyysissä voidaan määrittää materiaalissa esiintyvät mikrobimäärät ja mikrobilajisto.

Seuraavat tekijät vaikuttavat mikrobikasvustosta irtoavien epäpuhtauksien laatuun ja määrään sekä mikrobeille altistumisen todennäköisyyteen:

  • mikrobikasvuston runsaus
  • vaurion mikrobilajisto
  • vaurion laajuus
  • vaurion sijainti
  • vaurion kasvualustana toimiva materiaali
  • ilmayhteys vaurioituneesta rakenneosasta sisäilmaan
  • rakennuksen painesuhteet.

Homeongelma ei usein näy sisäilmanäytteissä

Sisäilmasta tehtävät mikrobimittaukset ovat vaikeasti tulkittavia ja epävarmoja, eikä rakennuksen homeongelma usein näy sisäilmanäytteissä.

Vaikka sisäilmanäytteen tulos on tavanomainen, ei se poista rakenteiden mikrobivaurion mahdollisuutta. Tämän vuoksi sisäilmanäytteitä ei voida käyttää osoittamaan tutkittavan tilan olevan kunnossa.

Vastaavasti sisäilman poikkeava mikrobisto ei aina suoraan tarkoita sitä, että rakenteissa olisi ongelma. Jos ilmanäytteiden mikrobipitoisuudet ja mikrobilajisto viittaavat mikrobivaurioon, tarvitaan toimenpiteisiin ryhtymiseksi myös muuta näyttöä. Tällainen näyttö voi olla esimerkiksi homeen haju, näkyvät vauriojäljet, rakenteiden sisällä todetut kosteusvauriot tai rakennusmateriaaleista tai pinnoilta otetut mikrobinäytteet, joissa todetaan mikrobikasvua.

Homekoiratutkimukset

Koulutettu homekoira on opetettu etsimään homeet ja lahottajat eri rakennusmateriaaleista.

Homekoirille tai homekoiraohjaajille ei ole olemassa tällä hetkellä viranomaisen hyväksymää testausjärjestelmää, jolla voitaisiin varmistaa ohjaajan ja koiran toiminnan taso.

Tyypillisesti homekoira on opetettu ilmaisemaan homeet ja lahottajat eri rakennusmateriaaleista. Homekoira voi toimia asiantuntijan apuna sellaisissa tilanteissa, joissa homevaurion paikallistaminen on hankalaa.

Koiran ilmaisuja arvioitaessa tulee ottaa huomioon aistinvaraisen ja rakenteita rikkomattoman menetelmän aiheuttamat rajoitukset sekä epävarmuustekijät.

Koira ilmaisee ainoastaan hajun olemassaolon. Koira voi myös tehdä ilmaisuja, jotka eivät ole varsinaisesti rakenteiden vaurioista johtuvia, mutta vaikuttavat sisäilmanlaatuun. Tällaisia ovat esimerkiksi alapohjan maaperästä johtuva haju.

Myös rakenteissa tapahtuvat ilmavirtaukset voivat aiheuttaa sen, että koira paikallistaa hajun väärästä paikasta.

Rakenteiden kunnosta ei voi saada täyttä varmuutta ilman rakenteiden avauksia tai muita selvitystapoja, joten koiran osoittamat ilmaisut vaativat aina tarkempia lisätutkimuksia. 

Suomessa toimii tällä hetkellä kaksi alan järjestöä: Suomen Homekoirayrittäjät ry ja Suomen Homekoirayhdistys ry.

Järjestöt pitävät yllä rekisteriä tasotestatuista koirista ja niiden ohjaajista.

Lisätietoa homekoiran käytöstä löydät Tilaajan ohjeesta. Ohje on ladattavissa osoitteesta www.hometalkoot.fi.

Homekorjaustyön vaiheet

Korjaukset on tehtävä korjaussuunnitelman mukaisesti.

Homekorjauksessa on useita vaiheita. Kaikilla vaiheilla on merkitystä korjauksen lopputulokseen.

Korjauksen tavoitteena on poistaa kaikki vaurioituneet materiaalit sekä ne syyt, jotka ovat johtaneet vaurioihin. Rakenteet pyritään korjaamaan myös rakennusfysikaalisesti oikein.

Kaikki vaurioitunut materiaali on poistettava ja korjattava puhtaalla, käyttöön sopivalla materiaalilla. Korjauksissa on myös ennaltaehkäistävä vaurioiden syntyä jatkossa.

Erityisesti purkutyövaiheessa tulee kiinnittää huomiota pölynhallintaan eli purkualueen asianmukaiseen suojaukseen ja alipaineistukseen.

Työmaan kosteudenhallinta ja rakennusmateriaalien asianmukainen säilytys täytyy myös ottaa huomioon.

Rakenteissa mahdollisesti oleva asbesti ja muut haitta-aineet tulee kartoittaa ennen korjauksia. Niitä sisältävien rakenteiden purku toteutetaan asbesti- ja haitta-ainepurkuna.

Myös homekorjauksen viimeinen vaihe eli homeettomaksi siivous ja irtaimiston puhdistus on tärkeää.

Homekorjaustöissä sisäilmaan ja pinnoille vapautuu aina runsaasti mikrobeja. Jos kattava koko tilan homesiivous ja irtaimiston puhdistus jää tekemättä, pinnoille jää aiemmin tilojen käyttäjille oireita aiheuttaneita mikrobeja. Valitettavasti siivousvaihetta laiminlyödään liian usein.

Irtaimisto on hyvä siirtää ennen korjausta korjattavasta tilasta pois. Tämä helpottaa homesiivousta ja vähentää irtaimiston puhdistuksen tarvetta.

Biosidien ja otsonoinnin käyttöä ei suositella ratkaisuksi sisätilojen homeongelmiin, homesiivouksen tehosteena tai homekasvun ehkäisyyn.

Yksityiskohtaista ohjeistusta homekorjauksiin liittyen löydät Hometalon korjausurakka -sivultamme.