Passiivinen tupakointi

Passiivista tupakointia kutsutaan myös tupakansavulle altistumiseksi. Se koostuu kahdesta asiasta: savukkeen palavasta päästä vapautuvasta savusta, jota kutsutaan sivuvirran savuksi sekä tupakoitsijan uloshengittämästä savusta.

Erilaisten palamisolosuhteiden vuoksi monien haitallisten aineiden pitoisuus on suurempi sivuvirran savussa kuin keuhkoihin vedettävässä päävirran savussa. Huonosti ilmastoiduissa tiloissa hengitysilman haitallisten aineiden pitoisuudet voivat nousta hyvin suuriksi.

Suomessa on rajoitettu tupakointia työpaikoilla, ravintoloissa, julkisissa tiloissa, julkisissa liikennevälineissä, leikkikentillä, päiväkotien sekä oppilaitosten ulkotiloissa sekä yleisillä uimarannoilla toukokuun alusta syyskuun loppuun.

Työturvallisuuslainsäädännössä työnantaja velvoitetaan suojaamaan työntekijää työssä ympäristön tupakansavun aiheuttamalta syöpävaaralta.

Aiheeseen liittyviä sisältöjä

Sinua voi myös kiinnostaa

Savujäämät

Savujäämäksi kutsutaan tupakansavun jälkiä, joita löytyy tupakoijan ihon ja hiusten lisäksi asuntojen pintamateriaaleista, tekstiileistä ja huonepölystä. Edes perusteellinen siivous ei poista savujäämiä kokonaan. Asuntojen ja hotellihuoneiden pinnoissa ja huonepölyssä savujäämiä voidaan havaita jopa 2 kuukautta sen jälkeen, kun tupakointi tilassa on lopetettu.

Savujäämä koostuu pienistä kemikaaleista, jotka voivat yhdessä ympäristön muiden kaasujen kanssa lisätä altistumista syöpäriskille. Lapset ovat erityisen alttiita savujäämälle, jos he ryömivät ja leikkivät lattioilla tai laittavat esineitä suuhunsa.

Vaikutukset lemmikkeihin

Lemmikit voivat saada tupakansavusta hengitystie- ja silmäoireita. Tupakansavulle altistuminen lisää myös lemmikin riskiä saada soluvaurioita ja syöpäkasvaimia:

  • lyhytkuonoisten koirien keuhkosyöpäriski kasvaa,
  • pitkäkuonoisten koirien nenäonteloiden syöpäriski kasvaa ja
  • kissoilla 5 vuoden altistuminen 3-kertaistaa imusolmukesyövän riskin.