Sisäilmatutkimukset

Sisäilmaongelman selvittäminen on vaiheittain etenevä prosessi, jossa tutkitaan rakennus ja sen laitteistot kokonaisuudessaan. Sisäilmatutkimusten tulee olla riittävän kattavia, koska usein ongelmat ovat monen tekijän yhteisvaikutusta.

Ongelmien tutkiminen ja korjaaminen on aloitettava viipymättä. Viivyttely pahentaa tilannetta. Korjauspäätösten tulee perustua aina tutkittuun tietoon rakennuksen kunnosta. Tutkimukset ja mittaukset pitää aina teettää koulutukseltaan ja kokemukseltaan pätevöityneellä henkilöllä. Asiantuntijalta voi pyytää listaa tehdyistä töistä, josta näkee hänen kokemuksensa.

Katso pätevöityneet kuntotutkijat Fise Oy:n verkkosivuilta.

Henkilösertifioidut rakennusterveysasiantuntijat ja sisäilma-asiantuntijat löydät Eurofins Expert Servicen Oy:n  Sertifikaattihaku.fi-sivustolta.

Asiantuntija aloittaa sisäilmaongelmien selvittämisen tutustumalla rakennukseen ja haastattelemalla rakennuksen käyttäjiä sisäilmaongelmaan liittyvistä havainnoista, tehdyistä korjauksista ja huolloista.

Käyttäjiltä kysytään myös mahdollisista terveyshaitoista. Jos käyttäjän oireet häviävät hänen poistuessa rakennuksesta ja taas palaavat, kun rakennukseen palataan, on syytä epäillä sisäilmaongelmaa.

Asiantuntija tutustuu rakennuksen rakenne- ja LVI-kuviin ja selvittää muun muassa, onko rakennuksessa riskirakenteita. Riskirakenteet ovat talon rakenteita, jotka voivat mahdollisesti sisältää kosteusteknisiä ongelmia.

Aistinvaraisessa katselmuksessa asiantuntija kiertää rakennuksen kaikki sisätilat ja tutustuu rakennukseen myös ulkopuolelta. Aistinvaraisiin selvityksiin yhdistetään lämpötilojen, ilmavirtauksien ja pintakosteuden mittauksia.

Asiantuntijalla voi olla mukanaan esimerkiksi pintakosteusilmaisin, jolla kartoitetaan rakenteiden kosteusvaihteluja. Myös ilmanvaihtojärjestelmä, sen toimivuus ja mahdollinen vaikutus epäpuhtauksien liikkumiseen sisäilmassa täytyy selvittää.

Taustatietojen ja aistinvaraisen katselmuksen perusteella asiantuntijalla on käsitys talon rakenteista ja laitteista sekä niiden toimivuudesta ja kunnosta.

Asiantuntija voi tietojen perusteella tehdä alustavan riskinarvion rakennuksen mahdollisista sisäilmaan liittyvistä ongelmista ja vaurioista. Jos tutkija epäilee jonkun rakenteen kuntoa ja kosteusteknistä toimintaa, tulee kyseinen rakenne tutkia tarkemmin.

Riskinarviossa selviää myös, pitääkö rakennuksessa tehdä sisäilma-altisteisiin liittyviä tutkimuksia kuten mittauksia sisäilmasta ja/tai huonepinnoilta. Myös mahdollisten haitta-ainetutkimusten tarve selviää riskinarviossa. Tällainen haitta-ainetutkimus voi olla esimerkiksi asbestikartoitus.

Mikäli rakennuksessa on laajoja sisäilmaongelmia ja tarve tutkia useita rakenteita, on erillinen tutkimussuunnitelma hyvä laatia.

Käytettävät tutkimusmenetelmät valitaan kohteen ja sen ongelmien mukaan. Tutkimukset ja mittaukset on tehtävä vakiintuneilla menetelmillä, joihin on olemassa vertailuarvot.

Mittalaitteet on huollettava ja kalibroitava säännöllisesti. Tutkimuksissa on noudatettava asumisterveysasetusta ja sen soveltamisohjetta.

Tutkittavia asioita ovat muun muassa seuraavat:

  • ilmanvaihtolaitteiden toiminta ja kunto sekä tulo- ja poistoilmavirtojen riittävyys ja tasapaino
  • lämmityslaitteiden toiminta ja kunto sekä lämpöolot
  • mahdolliset pöly- ja hajulähteet sekä muut epäpuhtauslähteet
  • melulähteet
  • rakenteiden toiminta ja kunto sisä- ja ulkopuolelta sekä mahdollisten kosteusvaurioituneiden rakenteiden etsiminen.

Tutkimuksesta kirjoitetaan raportti, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti rakennuksessa oleva sisäilmaongelma, johtopäätökset ja mahdolliset toimenpide-ehdotukset korjauksille.

Kattava tutkimus toimii korjaussuunnittelun pohjana. Kirjallinen raportti kannattaa käydä läpi yhdessä kuntotutkimuksen tehneen henkilön kanssa.