Pienhiukkaset kodeissa ja ulkoilmassa

Turvallista hiukkaspitoisuuden alarajaa ei ole pystytty määrittämään. Pienhiukkaset kulkevat hengitysilman mukana hengityselinten eri osiin kuten ylähengitysteihin, keuhkoputkiin ja keuhkorakkuloihin. Osa ultrapienistä hiukkasista siirtyvät verenkiertoon ja altistavat sydän- ja verisuonisairauksille. 

Pienhiukkasten haitallisuuteen vaikuttavat niiden pitoisuus sekä niiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet. Terveydelle haitallisimpina pidetään epätäydellisestä palamisesta syntyviä hiukkasia, jotka sisältävät muun muassa nokea ja orgaanisia hiiliyhdisteitä. 

Lyhytaikainen altistuminen pienhiukkasille voi lisätä hengitystieinfektioita ja pahentaa astmaa, keuhkoahtaumatautia sekä sepelvaltimotautia. Pitkäaikaisen pienhiukkasaltistumisen on todettu jopa lyhentävän elinikää. Haitallisimpia pienhiukkaset ovat hengitys-, sydän- ja verisuonisairauksia sairastaville sekä iäkkäille ja lapsille. 

Mistä pienhiukkaset tulevat? 

Pienhiukkasia syntyy niin ulkoilmassa kuin sisätiloissa kodeissa. Pienhiukkaset ovat lähtöisin sekä ihmisen toiminnasta (puun pienpoltto, liikenne ja rakentaminen) että luonnosta itsestään (metsä- ja maastopalot, tulivuoren purkaukset, mikrobit, kasvit ja puut). Pienhiukkaset siirtyvät myös kaukokulkeumina valtioiden rajojen yli.  

Sisätiloissa pienhiukkasia syntyy esimerkiksi huonepölyn, erilaisten rakennus- ja sisustusmateriaalien ja mikrobien vaikutuksesta tai tupakoinnista, ruuan valmistuksesta, kynttilöiden poltosta tai tulostimien käytöstä.  

Pienhiukkasia kulkeutuu ulkoa sisätiloihin ikkunatuuletuksen, epätiiviiden rakenteiden ilmavuotojen ja tuloilman kautta. Siivous ja poistoilma puolestaan poistavat niitä.  

Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 μm. Ultrapienet hiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 0,1 μm.