hehkuva aurinko sinisellä taivaalla

Sää ja ilmanlaatu

Säällä ja lämpötilalla on merkitystä hyvinvoinnille. Puhdas ilma on terveyden ja viihtyvyyden kannalta tärkeää.

Ihmisen ikä, hyvinvointi sekä elintavat vaikuttavat siihen, kuinka hän herkistyy ilmansaasteille ja säälle.

Kuumalle ilmalle altistuminen voi aiheuttaa terveysongelmia. Samoin pakkanen lisää hengityssairaiden hengitysoireita.

Suomessa ilmanlaatu on yksi maailman puhtaimmista. Tästä syystä ilmansaasteet eivät aiheuta jatkuvaa tai merkittävää terveyshaittaa suurimmalle osalle ihmisistä. Herkkiä ilmansaasteille ovat hengitys- ja sydänsairaat sekä pienet lapset ja vanhukset.

Epäpuhtaudet voivat aiheuttaa yskää, nuhaa, hengenahdistusta, toimintakyvyn heikkenemistä, hengityselinten tulehdus- ja ärsytysoireita, astmaoireiden pahenemista ja astmakohtausten lisääntymistä. Epäpuhtauksille altistuminen voi myös lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille. Tällaisia ärsykkeitä ovat esimerkiksi pakkasilma ja siitepöly.

Ilmanlaatua heikentävät esimerkiksi liikenne, energiantuotanto, teollisuus, puun pienpoltto ja kaukokulkeuma.

Pienhiukkaset ovat merkittävin terveyteen vaikuttava ympäristöaltiste. Muita ilmansaasteita ovat muun muassa karkeat hiukkaset ja typen oksidit.

Ilman epäpuhtauksia pyritään vähentämään säädöksin, tekniikkaa kehittämällä ja säästämällä energiaa. Jokainen voi myös omilla valinnoillaan ja toiminnallaan vaikuttaa ilman puhtauteen.

Aiheeseen liittyviä sisältöjä

Sinua voi myös kiinnostaa

Ilmaston lämpenemisen myötä helleaallot yleistyvät, pidentyvät ja voimistuvat. Helteellä ilmassa on enemmän epäpuhtauksia, otsonin määrä kohoaa ja ilman mikropartikkelit kulkeutuvat sisätiloihin. Helteen aiheuttamat terveyshaitat lisääntyvät, kun lämpötila ylittää 23–25 astetta. Pitkäaikaissairailla oireet lisääntyvät ja sairaus pahentuu jo noin 20 asteessa. Jo muutaman päivän kestävä helle voi aiheuttaa ongelmia terveydelle ja toimintakyvylle.

Kuumuus kuormittaa voimakkaasti hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Ponnistelu lisää kehon lämmöntuotantoa jopa kymmenkertaisesti. Kuumuus aiheuttaa monelle väsymystä, keskittymiskyvyn laskua, unihäiriöitä, lihasheikkoutta ja alentaa kestokykyä.

Ihmisen normaali kehon lämpötila on noin 37 astetta. Fyysinen suorituskyky heikkenee, kun kehon syvälämpötila nousee yli 1 asteella.

Kuumalle ilmalle altistuminen pahentaa pitkäaikaissairauden kuten hengityssairauden oireita erityisesti iäkkäillä henkilöillä. Kuumakuormitus voi aiheuttaa myös hengitystietulehduksen ja näin pahentaa hengityssairautta. Iäkkäiden huono kuumansieto johtuu heikentyneestä lämmönsäätelystä, viivästyneestä janon tunteesta ja hidastuneesta kyvystä aistia lämpökuormaa.

Helteet lisäävät sairaalahoidon ja lääkärin vastaanottokäyntien määrää erityisesti ikääntyneillä pitkäaikaissairailla. Kuolleisuus lisääntyy ikääntyneillä kotona ja hoitolaitoksissa, kun lämpötila ylittää 30 astetta. Suomessa hellejaksot ovat aiheuttaneet 2010-luvulla noin 300–400 ennenaikaista kuolemaa vuosittain yli 65-vuotiailla ja pitkäaikaissairailla.

Kuumahaittojen hälytysmerkit

  • janon tunne
  • suun kuivuminen
  • fyysisen suorituskyvyn heikkeneminen
  • heikotus ja lihasheikkous
  • pahoinvointi
  • sekavuus
  • keskittymisvaikeus
  • unihäiriöt ja väsymys
  • sydämen rytmihäiriöt
  • hengenahdistus
  • hengitysteiden vinkuminen ja limanerityksen lisääntyminen.

Näin suojaudut helteeltä

  • Hakeudu viileään. Asunnon lämpötilan pitäisi olla alle 25 astetta.  Muista, että lämmönsieto on hyvin yksilöllistä.
  • Voit viilentää asuntoa pitämällä verhot kiinni, vähentämällä kodinkoneista aiheutuvaa lämmöntuottoa ja tuulettamalla öisin. 
  • Käännä sälekaihtimet siten, että niiden kupera puoli on ulospäin. Näin UV-säteet heijastuvat takaisin pihalle.
  • Liian korkeaa sisäilmanlämpötilaa voidaan alentaa erillisillä jäähdytyslaitteilla ja ilmalämpöpumpuilla.
  • Pukeutumalla voit vähentää kehon lämpötilaa myös sisällä. Kostea ja ohut vaate jäähdyttää kehoa tehokkaasti. 
  • Myös kylmä suihku viilentää. 
  • Tarkista oman lääkityksesi vaikutus lämpöoireiden kehittymiseen. Lääkitys voi voimistaa lämpöoireiden kehittymistä. Tällaisia lääkkeitä ovat erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistöön vaikuttavat lääkkeet. Tarkista lääkäriltä myös kokonaislääkityksesi ja kuumuuden yhteisvaikutus.

Näin huolehdit nesteytyksestä

  • Helteellä pitää juoda noin 1,5 kertaisesti verrattuna normaaliin määrään. 
  • Helteellä pitää juoda, vaikka ei janottaisikaan.
  • Syö välillä jotain suolapitoista.
  • Kysy lääkäriltä neuvoja nesteytykseen.

Lisää tietoa helteestä löydät Kuumainfo.fi-sivustolta.

Jos oireilet pakkasella, suojaa keuhkosi hengitysilmanlämmittimellä tai kaulaliinalla. Harrasta liikuntaa oireet huomioiden.

Pakkanen lisää hengityssairaiden hengitysoireita. Kylmän sieto on yksilöllistä, ja ihmisten väliset erot ovat suuria.

Kylmän sietoon vaikuttavat seuraavat asiat:

  • kehon koko ja muoto
  • ihonalaisen rasvan määrä
  • fyysinen kunto
  • ikä
  • sukupuoli
  • tupakointi.

Kylmä lisää oireita 70 %:lla astmaa sairastavista. Kylmästä oireilu on yleistä myös allergiaa, keuhkoputkentulehdusta ja keuhkoahtaumaa sairastavilla.

Yksi yleisimmistä oireista on vesinuha. Jo parin asteen pakkanen ärsyttää nenän limakalvoja. Tällöin nenän limakalvot turpoavat ja erittävät nestettä.

Turvonneet limakalvot tukkivat nenää ja lisäävät ilmanvirtauksen vastusta. Elimistön hapentarpeen tyydyttämiseksi on siirryttävä suuhengitykseen. Suun kautta hengitettäessä ilma vedetään suoraan keuhkoihin. Noin 20 asteen pakkasilma on keuhkot saavutettuaan lähes 10 astetta alhaisempi kuin huoneenlämpöistä ilmaa hengitettäessä.

Hengitysoireet ilmaantuvat yleensä, kun pakkasta on 15–25 astetta. Tuulen nopeus lisää hengenahdistusta.

Kylmä ilma kuivattaa ja jäähdyttää hengitysteiden putkistoa ja aiheuttaa sen supistumisen. Samalla ilman kylmyys lisää limaneritystä, turvottaa keuhkoputkien sisäpinnan limakalvoja ja huonontaa limaa poistavien limakalvon värekarvojen toimintaa. Näin hengitystilavuus pienenee ja keuhkotuuletus ja hapenottokyky huononevat. Tällöin uloshengitys tuntuu raskaalta ja hengitystiet voivat vinkua. 

Astma ja keuhkoahtaumatauti oireilevat uloshengityksen vaikeutena. Tupakoijalla kuvatut hengitysoireet ovat lähes 2 kertaa yleisempiä kuin savuttomalla. Jokainen hengitystieinfektio pahentaa jo olemassa olevan hengityssairauden oireita ja hoitotasapainoa. Keuhkoahtaumatautia sairastavalla kylmä ilma voi laukaista kohtalokkaankin pahenemisvaiheen.

Näin suojaudut pakkaselta

  • Suojaa keuhkot hengitysilmanlämmittimellä. Lämmitin lisää ulkoillessa ilmanvirtauksen vastusta eli sen läpi hengittäminen on normaalia raskaampaa. Ulkona reippailua pitää tällöin hidastaa, mutta liikkumista se ei estä.
  • Hyvä keino on myös suojata kasvot ja kaula huivilla. Tällöin näiden alueiden kylmähermopäätteet eivät ärsyynny, eivätkä aiheuta keuhkoputkien supistumista.
  • Älä lopeta liikuntaa talvella. Hyvä fyysinen kunto on tärkeä osa hengityssairaan omahoidon onnistumista. Keskustele lääkärin kanssa siitä, miten kylmä ilma vaikuttaa sairauteesi. Kysy myös toimintaohjeita, jotta kylmän ilman vaikutus olisi mahdollisimman vähäinen.
  • Pidä lääkkeet mukana liikkuessasi pakkasella. Pakkasella hengityssairaan ei kannata urheilla liikaa, sillä ponnistelu kylmässä lisää hengitysoireita. Rasituksen sietoon pakkasella vaikuttaa myös oman hengityssairauden hoitotasapaino. Pakkasella normaali liikunnan rasitustaso kannattaa puolittaa. Keuhkoputkia avaavien lääkkeiden tulee myös olla helposti saatavilla.   
  • Autoilijoiden kannattaa huolehtia erityisesti pakkassäiden aikaan autojen raitisilmasuodattimien toimintakyvystä.

Lisää tietoa kylmästä ilmasta löydät Kylmäinfo.fi-sivustolta.

Liikenne heikentää edelleen merkittävästi etenkin kaupunkien ja taajamien ilmanlaatua. Autoilijoiden kannattaa huolehtia autojen raitisilmasuodattamien toimintakyvystä.

Autojen päästöt ovat vähentyneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Päästöjen vähenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa katalysaattoritekniikan ja hiukkassuodattimien kehitys sekä puhtaammat polttoaineet. Liikennemäärän kasvaminen kuitenkin vähentää tämän kehityksen positiivisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Vilkas liikenne ja ruuhkat ovat kaupungeissa ja taajamissa merkittävin huonon ilmanlaadun aiheuttaja. Epäpuhtauksille altistumista lisää pakokaasujen purkautuminen laimentumattomina suoraan hengityskorkeudelle.

Hengitysilmaa pilaavat etenkin erikokoiset hiukkaset ja typen oksidit. Pakokaasuissa on myös muun muassa häkää, erilaisia hiilivetyjä sekä hiilidioksidia. Otsonia muodostuu, kun päästöjen typenoksidit ja hiilivedyt reagoivat keskenään.

Sää vaikuttaa oleellisesti liikenteen epäpuhtauksien laimenemiseen. Pahimmat tilanteet syntyvät tyyninä pakkasaamuina kirkkaan yön jälkeen. Kylmä ilma on raskaampaa kuin lämmin ilma. Tästä syystä tyynellä säällä ilmamassat eivät sekoitu keskenään. Maanpinnan lähellä oleva ilmakerros on jäähtynyt voimakkaammin kuin sen yläpuolinen ilmakerros. Aamuruuhkan pakokaasut kertyvät kylmään ilmakerrokseen lähelle maanpintaa, ja epäpuhtauksien pitoisuudet nousevat korkeiksi.

Talvisin tilannetta pahentava myös autojen katalysaattorien tehon heikkeneminen pakkasessa, kylmäkäynnistyksien päästöt sekä autojen joutokäyttäminen katujen varsilla.

Autoilijoiden kannattaa huolehtia autojen raitisilmasuodattimien toimintakyvystä erityisesti pakkassäiden ja katupölysesonkien aikaan.

Liikenteen aiheuttamat hiukkasongelmat ovat pahimmillaan keväisin. Talven aikana nastarenkaiden alla jauhaantunut hiekoitushiekka ja asfalttipöly nousevat katupölynä hengitysilmaan.

Kaupunkien ilmanlaatuun voi vaikuttaa toimivilla joukkoliikenneratkaisuilla, tehokkaalla katujen puhdistuksella ja suosimalla vähäpäästöisiä ajoneuvoja.

Ilmansaasteilla eli ilman epäpuhtauksilla tarkoitetaan haitallisia hiukkasia ja kaasuja. Niillä on haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja elinympäristöön.

Ilmanlaatu vaihtelee vuorokaudenajan ja vuodenaikojen mukaan. Kaupungeissa ilma on puhtainta silloin, kun liikennettä on vähiten. Huonoimmillaan ilmanlaatu on yleensä keväisin katupölyn vuoksi ja talvisin arkiruuhkien aikaan.

Tuulisella säällä ilmansaasteet laimenevat nopeammin kuin tyynellä säällä. Sade puhdistaa ilmaa.

Ilmanlaatua heikentävät muun muassa seuraavat tekijät:

  • liikenne
  • katupöly
  • energiantuotanto
  • teollisuus
  • pienpoltto & puunpoltto
  • siitepöly ja
  • kaukokulkeuma.

Näin vältät altistumista ja haittoja

Ilmansaasteiden terveyshaitat ovat seurausta altistumisesta ilmassa oleville haitallisille aineille.

Mitä korkeampia epäpuhtauksien pitoisuudet ovat, ja mitä kauemmin ihminen hengittää saastunutta ilmaa, sitä suurempaa altistuminen on.

Jos sairastat astmaa, sinun kannattaa pitää lääkärin määräämää, hengitysteitä avaavaa lääkettä aina mukanasi. Tällä tavoin lääkettä on oireiden ilmaantuessa nopeasti saatavilla.

Näin vältät altistumista ilmassa oleville haitallisille aineille

  • Vältä ulkoilua keväällä puhdistettavilla katuosuuksilla, suurien ja vilkkaiden teiden varrella etenkin ruuhka-aikoina ja pakkaspäivinä sekä korkeimpien otsonipitoisuuksien aikana.
  • Vältä autoilua ruuhkassa. Jos joudut ajamaan ruuhkassa, pidä riittävästi etäisyyttä edellä ajavaan autoon. Estä pakokaasujen tunkeutuminen auton sisälle käyttämällä hetkellisesti auton ilmanvaihdon sisäkiertoa.
  • Kuivata siitepölyaikaan pyykit mieluiten sisätiloissa.
  • Tuuleta katupöly- ja siitepölyaikana kotia vain tarvittaessa.
  • Polta puuta puhtaasti! – Puun polttaminen puhtaasti vähentää savuhaittoja sekä sisällä että ulkona.
  • Käytä hengityssuojainta pölyisissä töissä tai jos saat herkästi oireita ilman epäpuhtauksista
  • Suodata kodin ja auton tuloilma. Muista vaihtaa suodattimet riittävän usein

Ilmanlaatua ja pitoisuuksien yhteyttä terveysvaikutuksiin ja normeihin kuvataan niin sanotulla ilmanlaatuindeksillä. Indeksin avulla ilmanlaatu jaotellaan viiteen luokkaan. Nämä luokat ovat hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono tai erittäin huono.

Ihmisten terveyden ja luonnon suojelemiseksi ilmansaasteiden pitoisuuksille on säädetty eriasteisia rajoituksia. Voimassa olevat eri ilmansaasteiden raja-arvot, tavoitearvot, kynnysarvot ja ohjearvot löydät valtakunnallisesta ilmanlaatuportaalista.

Voit tarkkailla Suomen ilmalaatua seuraavilla sivustoilla:

Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu
Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu
Kaupunkien ja kuntien ilmanlaatutiedot sekä tietoa ilmansaasteista


Tutustu HSY:n keräämään tietoon ilmansaasteiden terveysvaikutuksista.
Katso myös ilmansaasteiden raja-arvot, tavoitearvot, kynnysarvot ja ohjearvot.

Jokainen voi osaltaan parantaa ilmanlaatua

Jokainen voi parantaa ilmanlaatua arkipäivän valinnoilla sekä osallistumalla oman kunnan kaavoitukseen ja liikennesuunnitteluun.

Valitse tarkoituksenmukainen ja mahdollisimman ympäristöystävällinen liikkumistapa

  • Kävele tai pyöräile lyhyet matkat.
  • Suosi pitkillä matkoilla raideliikennettä ja linja-autoa oman auton ja lentokoneen sijaan.

Kiinnitä huomiota autoiluun

  • Valitse vähäpäästöinen auto ja nastattomat talvirenkaat.
  • Vältä joutokäyntiä.
  • Esilämmitä moottori, kun ulkolämpötila on alle +5°C.
  • Noudata taloudellista ajotapaa. 

Vähennä tulisijasi savuhaittoja

  • Valitse vähäpäästöinen tulisija.
  • Polta vain kuivaa ja puhdasta puuta.
  • Älä polta roskia.

Lisää ohjeita löydät Pienpoltto ja puunpoltto -osiosta.

Ehkäise katupölyongelmaa kiinteistönomistajana tai taloyhtiössäsi

  • Vältä turhaa katujen hiekoitusta.
  • Käytä hiekoitukseen pestyä sepeliä.
  • Poista hiekka kadulta kosteana tai lumen mukana.
  • Älä koskaan käytä lehtipuhallinta hiekan poistoon.

Asu mahdollisimman energiatehokkaasti

  • Kiinnitä huomiota rakentamiseen ja remontointiin.
  • Kiinnitä huomiota myös lämmittämiseen.
  • Pohdi laitehankintoja ja mieti, mikä vaihtoehdoista on energiatehokkain.

Puunpoltto ilmanlaatuongelmana

Pienpoltto eli puun polttaminen pientulisijoissa tuottaa päästöjä ilmaan siinä missä muukin energiantuotanto tai liikenne. Pienpoltto on päästölähteenä erikoisessa asemassa Suomessa, koska sitä ei vielä säädellä juuri lainkaan.

Puun palaessa muodostuu aina pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä sisältävää savua. Mitä epätäydellisempää palaminen on, sitä enemmän epäpuhtauksia syntyy.

Savun musta tai tummanharmaa väri johtuu nokihiukkasista. Puunpoltosta vapautuvat pienhiukkaset koostuvat pääasiassa hiilestä sekä kaasuista tiivistyneistä, ärsyttävistä ja syöpävaarallisista hiilivedyistä.

Osa hiilivedyistä on haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), jotka haisevat pahalle ja ärsyttävät hengitysteitä jo pienissä pitoisuuksissa. Toiset hiilivedyt puolestaan aiheuttavat syöpää. Tällaisia hiilivetyjä ovat esimerkiksi bentseeni ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet.

Pientulisijojen päästöt voivat huonontaa merkittävästi lähiympäristön hengitysilman laatua. Tämä johtuu siitä, että ne pääsevät suoraan ulkoilmaan laimentumattomina ja puhdistamattomina.

Pientaloalueiden savuongelmat ovat yleensä pahimmillaan kylminä ja tyyninä pakkaspäivinä. Tällöin tulisijoja lämmitetään runsaasti, ja päästöt jäävät säätilan vuoksi leijumaan matalalle. Epäpuhtaudet tunkeutuvat ilmanvaihdon kautta myös sisätiloihin.

Voit itse vaikuttaa siihen, millaista savua talosi piipusta kohoaa. Polta tulisijassa vain kuivaa, puhdasta puuta.

Puhtaan palamisen päästöt ovat hyvin pienet verrattuna huonosti toteutetun puunpolton päästöihin. Puhtaan palamisen tunnistaa lähes värittömästä savusta. Tästä savusta suurin osa on harmitonta vesihöyryä.

Polta puuta puhtaasti esite

Polta puuta puhtaasti -esite

Tutustu Hengitysliiton Polta puuta puhtaasti -esitteeseen.

Polta puuta puhtaasti 

Puhdas puunpoltto alkaa polttopuun valinnasta. Suosi kahden kesän yli kuivunutta puuta. Kuiva puu on väriltään vaaleaa. Kuivan puun tunnistaa myös äänestä: kaksi kuivaa pilkettä helähtää terävästi, kun lyöt niitä vastakkain.

Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa ja puhdasta puuta. Märkä, maalattu tai kyllästetty puu ei kuulu tulipesään. Myöskään paperiroskaa tai muita roskia ei saa polttaa. Voit käyttää sytytysvaiheessa pientä määrää sanomalehteä.

Sen lisäksi, että jätteenpoltto tuottaa haitallisia päästöjä, se myös nokeaa tulipesän ja hormin. Tällöin tulisijan lämmönluovutuskyky heikkenee.

Tulisijan valinnassa sinun kannattaa kiinnittää huomiota etenkin tulisijan hyötysuhteeseen ja päästöarvoihin. Erityisesti taajama-alueilla sinun kannattaa käyttää lämmitykseen hyvin suunniteltuja ja lämpöä tehokkaasti varaavia tulisijoja. Niiden aiheuttamat savuhaitat ovat vähäisiä.

Suomessa tulisijojen päästöille ei ole vielä asetettu päästörajoja. Monet valmistajat ovat kuitenkin kehittäneet tulisijojaan vähäpäästöisemmiksi, ja useimmat tietävät tulisijojensa päästötason.

Eniten savuhaittavalituksia aiheuttavat vanhat kaksoispesäkattilat, joissa on liian pieni varaaja tai ei lainkaan varaajaa. Tällaisissa kattiloissa puuta joudutaan usein polttamaan pienellä teholla. Tämä toteutetaan käytännössä niin, että tulipesään ei päästetä riittävästi ilmaa. Tällaisesta kitupoltosta syntyy paljon päästöjä.

Muista tilata nuohooja säännöllisesti. Vakituisessa käytössä olevien asuntojen tulisijat ja savuhormit pitää nuohota kerran vuodessa ja vapaa-ajan asunnoissa kolmen vuoden välein. KIinteistön omistaja vastaa siitä, että nuohous on järjestetty lain vaatimalla tavalla.

Näin sytytät tulen oikein

Polttotapahtuman kriittisin vaihe päästöjen kannalta on syttyminen ja palamisen alkuvaihe. Sytyttämällä oikein voit siis helposti vaikuttaa poltosta aiheutuvien päästöjen määrään.

  • Tarkista ennen tulen tekemistä, että pellit ovat auki ja tuhka on poistettu asianmukaisesti.
  • Lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä.
  • Aseta isot puut alle, pienemmät päälle ja ylimmäksi sytykkeet.
  • Jätä vapaata tilaa vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.
  • Huolehdi, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.

Päältä sytyttäminen on osoittautunut parhaaksi sytytystavaksi. Tällöin sytykkeiden lämmön vaikutuksesta kaasuuntuvat puun ainesosat leimahtavat ja lähes kaikki kaasuuntunut aines myös palaa. Jos pilkkeitä kuumennetaan sytykkeillä altapäin, puut kyllä kaasuuntuvat, mutta osa kaasuista pääsee karkaamaan palamattomana ilmaan. Tämä tuottaa runsaasti päästöjä.

Päältä sytyttäminen on paras tapa lähes kaikissa tulisijoissa. Viisainta on kuitenkin noudattaa aina tulisijavalmistajan antamia ohjeita.

Jotta palamislämpötila pysyy sopivan korkeana koko polton ajan, on palamisnopeuden tulisijassa oltava riittävä. Liian hidas tai liian nopea palaminen on epätäydellistä. Palamisen nopeutta tulisijassa säädetään paloilman avulla. 

Puussa on 85–90 % haihtuvia aineita. Tämän vuoksi suurin osa puusta palaa kaasuina. Onnistuneessa poltossa puu kaasuuntuu tulipesässä. Tämän jälkeen syntyneet palokaasut palavat ja luovuttavat lämpönsä eivätkä haihdu päästöinä ilmaan. Hallitsematon polttaminen yleensä nokeaa tulipesän, suuluukun ja hormin.