Uniapnean hoito

Tietoa eriasteisten uniapneoiden hoidosta.

Uniapnean varhainen toteaminen on tärkeää. Uniapnean diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja uni- tai yöpolygrafian tulokseen. Unitutkimus tehdään usein kotona, jotta nukkumisolosuhteet olisivat mahdollisimman normaalit. Uniapnean vaikeusasteen määrittely riippuu yöllisten hengityskatkosten määrästä. 

Uniapnea on:

  • lievä, jos hengityskatkoja on 5–15 tunnissa,
  • keskivaikea, jos katkoja on 16–30 tunnissa ja
  • vaikea, jos yli hengityskatkoja on yli 30 tunnissa.

Työ- ja toimintakykyä, sairauspoissaolon tarvetta, työhön paluuta sekä lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutumisen edellytyksiä arvioidaan yksilökohtaisesti ja perusteellisemmin vasta, kun uniapnean hoidon vaikutus on saavutettu ja arvioitavissa. Päävastuu tästä on työterveyshuollolla.

Uniapnean hoidon tavoitteena on lievittää sairauden aiheuttamia oireita, säilyttää työkyky, parantaa elämänlaatua sekä ehkäistä ja lievittää liitännäissairauksia sekä estää ennenaikaista kuolemaa. Hoito rakennetaan uniapnean vaikeusasteen mukaan yksilöllisesti. Tärkeää on poistaa tai vähentää uniapneaa aiheuttavia ja pahentavia tekijöitä. 

Lievän uniapnean hoidoksi voi riittää nenän tukkoisuuden hoito ja elintapojen muuttaminen eli painonhallinnasta ja liikunnasta huolehtiminen. Lievää uniapneaa sairastavaa seurataan perusterveydenhuollossa. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa ensisijaisena hoitomuotona on ylipainehengityshoito (CPAP). Tällöin hoitotulosten arviointi ja seuranta tapahtuvat ainakin alkuvaiheessa erikoissairaanhoidossa. Joillekin uniapneaa sairastaville on apua uniapneakiskosta ja leikkaushoidoista. Niiden vaikutusta arvioivat erikoislääkäri ja hoitava yksikkö. 

Lue lisää: Uniapneaa sairastavan Käypä hoito -suositukset  ja apuvälineet uniapnean hoidossa.

 

Hengitysliitto sosiaalisessa mediassa