Rakennusten haitta-aineet

Rakennusten haitta-aineet ovat ihmisen terveydelle tai ympäristölle vaarallisiksi todettuja aineita.

Haitta-aineilla tarkoitetaan rakennusmateriaaleissa olevia ja rakennusten korjaamiseen käytettyjä aineita, jotka on myöhemmin todettu ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaarallisiksi. Haitta-aineita ovat myös materiaaleihin imeytyneet terveydelle tai ympäristölle haitalliset aineet.

Haitta-aineet ovat aina huomioitava korjaus- ja purkutöissä sekä rakennusjätteen lajittelussa ennen vuotta 1994 rakennetuissa rakennuksissa. 

Rakennuksessa on tehtävä haitta-ainekartoitus korjaussuunnitteluvaiheessa ennen korjaustöiden aloittamista, jos on syytä epäillä, että korjattavat rakenteet sisältävät haitallisia aineita. Haitta-aineet vaikuttavat korjaussuunnitteluun ja korjaustyön purkuvaiheeseen.

Kiinteistön omistajalla on ensisijainen vastuu rakennuksen haitta-aineiden selvittämisestä.

Haitta-ainekartoituksen tekee koulutettu asbesti- ja haitta-aineasiantuntija eli AHA-asiantuntijat ja rakennusterveysasiantuntijat.

Eurofins Expert Servicen sertifioidut asiantuntijat löydät Sertifikaattihaku.fi-sivustolta.

Tyypillisimpiä rakennusmateriaalien haitallisia aineita ovat asbestin lisäksi PAH-yhdisteet, PCB-yhdisteet sekä haitalliset metalliyhdisteet kuten lyijy. Tyypillisiä materiaaleihin imeytyneitä haitta-aineita ovat öljyhiilivedyt sekä PAH-yhdisteet. 

Asbesti

Asbesti on yleisnimitys useille maaperän kuitumaisille silikaattimineraaleille. Asbestia on käytetty laajasti esimerkiksi rakennusteollisuuden materiaaleissa.

Hengitysliiton Asbesti ja hengitysterveys -opas

Tutustu Hengitysliiton Asbesti ja hengitysterveys -oppaaseen.

Mitä asbesti on?

Asbesti on rakennusaine, jota on käytetty Suomessa 1920-luvulta lähtien erityisesti rakennusteollisuuden materiaaleissa. Rakentamisen lisäksi asbestia on käytetty muun muassa laivoissa ja ajoneuvojen jarrujen ja kytkinlevyjen kitkamateriaalina. Lisäksi sitä on käytetty kuumuudelta ja palamiselta suojaavissa vaatteissa ja suojapeitoissa.

Asbestin käyttö oli suurimmillaan 1960- ja 1970-luvulla. Vuonna 1988 asbestin käyttö tuli luvanvaraiseksi. Samalla sitä sisältävien tuotteiden valmistus lopetettiin.

Asbestin maahantuonti ja uusiokäyttö on ollut kiellettyä vuodesta 1994. Suuri osa kaikesta Suomessa käytetystä asbestista on edelleen rakennuksissa. Asbestille altistuminen on yhä mahdollista vanhojen rakennusten korjaus- ja purkutöissä.

Asbestia on olemassa useita laatuja. Ne kaikki ovat haitallisia terveydelle. Kun asbestipitoisia materiaaleja käsitellään tai puretaan, ilmaan vapautuu asbestikuituja. Asbestikuidut saattavat kulkeutua hengityksen mukana keuhkoihin.

Asbestikuitujen pitkäaikainen hengittäminen voi aiheuttaa vakavan terveysongelman. Sen on havaittu aiheuttavan keuhkosyöpää, asbestoosia, mesotelioomaa eli keuhkopussin tai vatsakalvon syöpää ja keuhkopussin sairauksia.

Asbestin aiheuttamat terveyshaitat ilmaantuvat yleensä pitkällä viiveellä altistumisesta. Yleensä lyhytaikaiset, kertaluontoiset altistumiset eivät aiheuta terveyshaittaa. Sairastuminen asbestin aiheuttamiin sairauksiin vaatii yleensä vuosia jatkuneen altistumisen. Ehjä ja pölyämätön asbestipitoinen materiaali ei aiheuta vaaraa terveydelle.

Lue lisää asbestin aiheuttamista sairauksista Asbestisairaudet-sivultamme.

Asumisterveysasetuksen (STM 2015) mukaan sisäilman asbestin kuitupitoisuus ei saa ylittää 0,01 kuitua/cm2. Asbestikuituja ei myöskään saa olla pinnoille laskeutuneessa pölyssä.

Missä asbestia on?

Muun muassa seuraavat rakennusmateriaalit voivat sisältää asbestia:

  • ruiskutetut eristeet kuten katot ja ilmanvaihtokanavat
  • lämmöneristeet kuten putket, kattilat ja varaajat
  • palokatkoeristeet kuten palo-ovet
  • lattiamateriaalit kuten vinyyliasbestilaatat, joustovinyylimatot ja magnesiamassalattiat
  • asbestisementtituotteet kuten seinä- ja kattolevyt, vesi- ja viemäriputket ja ilmanvaihtokanavat
  • bitumituotteet kuten liimat, huopakatteet, vedeneristysaineet ja bitumimaalit
  • tasoitteet, kaakelit, julkisivumaalit, laattojen kiinnitys- ja saumauslaastit ja asbestipahvi.

Asbestille altistuminen on mahdollista muun muassa

  • asbestia sisältävien vanhojen rakenteiden, rakennusten ja laivojen purku-, huolto- ja korjaustöissä
  • vanhojen ajoneuvojen korjauksissa
  • kaivannaisteollisuudessa.

Riski asbestille altistumiselle kasvaa

  • jos suojaustoimet ovat puutteellisia
  • jos asbestipitoinen materiaali rikkoutuu huoltotoimenpiteiden yhteydessä
  • kun asbestipitoinen materiaali ajan kuluessa haurastuu ja siitä irtoaa kuituja sisäilmaan.

Lisää tietoa asbestilainsäädännöstä löydät Työterveyslaitoksen verkkosivuilta.

Asbestin purku- ja korjaustyöt

Asbestipurkutyön saa tehdä vain urakoitsija tai henkilö, jolla on asbestipurkutyölupa. Asbestia sisältävien rakennusosien purkutyötä saavat suorittaa ainoastaan asbestin käsittelyyn pätevyyden hankkineet yritykset.

Kun tehdään esimerkiksi rakenteiden korjaustöitä, korjattava alue tulee eristää ja alipaineistaa korjaustöiden ajaksi. Korjaustöiden valmistuttua alue tulee siivota huolellisesti.

Ennen purku- tai korjaustöitä on aina selvitettävä tarkkaan mahdollinen asbestin sijainti ja määrä rakenteissa. Rakennusmateriaaleissa käytetyn asbestin tunnistaminen on hyvä antaa asbestikartoituksia tekevän ammattilaisen tehtäväksi. Myös kiinteistön riskittömän ylläpidon ja huollon kannalta on perusteltua suorittaa asbestikartoitus, vaikka rakennuksen korjaussuunnitelmat eivät olisikaan ajankohtaisia.

Asukkaiden tulee aina olla tietoisia rakennusmateriaaleissa käytetystä asbestista ja siihen liittyvistä toimintaohjeista.

Rakennuttajan on huolehdittava, että asbestikartoitus tehdään kaikkien ennen vuotta 1994 valmistuneiden rakennusten korjausurakoiden yhteydessä. Näitä ovat esimerkiksi kylpyhuone- ja keittiöremontit, linjasaneeraukset sekä julkisivu- ja parvekesaneeraukset.

Hengitysliiton sisäilma-asiantuntija Kirsi Säkkinen kertoo, mitä asukkaan pitää tietää kodin asbestista ja miten se huomioidaan remonttien yhteydessä.

Asbestitöiden lainsäädäntö tiivistettynä

Vuoden 2016 alusta asbestitöihin liittyvä lainsäädäntö korvattiin uudella lailla (684/2015) eräistä asbestipurkutyötä koskevista vaatimuksista ja valtioneuvoston asetuksella (798/2015) asbestityön turvallisuudesta.

Lakiin on keskitetty asbestipurkutyölupaa ja asbestipurkutyöntekijän pätevyyttä koskevat säännökset jamääräykset. Asetuksella säädetään asbestityöhön liittyviä menettelyjä ja asbestipurkutyön suunnitelmien,
menetelmien, työvälineiden ja henkilösuojainten käyttöön liittyviä vaatimuksia.

1.1.2016 muuttunut asbestilainsäädäntö tiukensi vaatimuksia kodin sekä taloyhtiöiden remontti- ja korjaushankkeiden suhteen. Keskeisiä vaatimuksia remonttien kannalta ovat seuraavat:

Asbestikartoitus
  • Asbestikartoitus tulee tehdä kaikkien ennen vuotta 1994 valmistuneiden rakennusten rakennusurakoiden yhteydessä. Näitä ovat esimerkiksi kylpyhuone- ja keittiöremontit, linjasaneeraukset sekä julkisivu- ja parvekesaneeraukset. Rakennuttajan on huolehdittava, että asbestikartoitus tehdään ennen hankkeen aloittamista.
  • Asbestikartoituksessa selvitetään kaikkien remontoitavien rakennusosien asbestipitoisuudet. Kartoitus tehdään silmämääräisesti sekä näytteitä ottamalla. Vain kartoitettuja rakenteita voidaan purkaa, vaikka purkaminen tapahtuisi ulkotiloissa.
  • Asbestikartoituksessa on paikallistettava purettavassa kohteessa oleva asbesti ja selvitettävä asbestin laatu ja määrä. Paikallistamisella tarkoitetaan asbestin sijainnin selvittämistä ja merkitsemistä piirustuksiin mahdollisimman yksiselitteisesti.
  • Asbestikartoituksen tekeminen edellyttää asbestiin, sen esiintymiseen ja rakenteiden purkamiseen riittävästi perehtynyttä henkilöä. Henkilöllä tulee olla kartoituksen laadun ja laajuuden edellyttämä ammatillinen osaaminen.
  • Asbestikartoitus pitää dokumentoida ja liittää rakennuttajan turvallisuusasiakirjaan.
Asbestipurkutyö
  • Asbestipurkutyöstä tulee tehdä ennakkoilmoitus työsuojeluviranomaiselle.
  • Asbestipurkutöitä saa tehdä vain asbestipurkuun valtuutettu urakoitsija tai henkilö, joka on saanut asbesti purkutyöluvan. Asbestipurkutöiden suorittamisen edellytyksenä on, että kaikkien työntekijöiden tulee rekisteröityä asbestipurkutyöhön pätevien henkilöiden rekisteriin. Rekisteriä ylläpitävä lupaviranomainen on Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto työsuojelun vastuualue.
  • Asbestipurkutyölupaa ei tarvita:
    • Lyhytkestoisiin huoltotöihin, joiden yhteydessä ei käsitellä murenevia asbestimateriaaleja
    • Hyvässä kunnossa olevien asbestia sisältävien materiaalien kapselointiin tai päällystämiseen
    • Asbestikartoitukseen ja muuhun näytteiden ottoon
  • Asbestipurkutyöhön ryhtyvän urakoitsijan tulee tehdä aina kirjallinen turvallisuussuunnitelma, jossa esitetään toimenpiteet työn ja työympäristön turvallisuuden varmistamiseksi.
  • Asbestipurkutyö on tehtävä siten, että asbestipölyä muodostuu mahdollisimman vähän ja muodostunut pöly poistetaan syntymiskohteessaan. Asbestipurkutyön suorittamisen jälkeen on mittauksin varmistettava, että altistumisalue on huolellisesti puhdistettu asbestista ja asbestipitoisesta materiaalista. Tilojen puhdistuksen jälkeen asbestia ei saa altistumisalueen ilmassa olla enempää kuin 0,01 kuitua kuutiosenttimetrissä ilmaa.

Lisää tietoa asbestista, asbestisairauksista ja lainsäädännöstä löydät seuraavilta sivuilta:

Asbestisairaudet
Lainsäädäntö asbestitöistä
STM 2015: Asumisterveysasetus

PAH-yhdisteet

PAH-yhdisteet eli polysykliset aromaattiset hiilivedyt ovat hiilivety-yhdisteitä, joita muodostuu orgaanisen materiaalin epätäydellisessä palamisessa.

PAH-yhdisteet ovat terveydelle haitallisia ja niihin liittyy lisääntynyt syöpäriski.

PAH-yhdisteitä sisältäviä rakennusmateriaaleja on erilaisia. PAH-yhdisteiden olemassaolo on aina selvitettävä kohdekohtaisesti. PAH-yhdisteitä on muun muassa vedeneristeenä käytetyssä kivihiilipiessä ja -tervassa sekä vanhoissa bitumituotteissa.  Lisäksi vanhat tervapahvit ja -paperit saattavat sisältää PAH-yhdisteitä.

Myös vanhojen rakennusten lämmöneristeenä sekä ilmavuotojen estämiseen käytetyt tilkemateriaalit, voivat olla tervattuja, ja niissä voi olla PAH-yhdisteitä.

Kun PAH-pitoisia rakenteita puretaan, ilmaan vapautuu haitallisia hiukkasmaisia ja kaasumaisia PAH-yhdisteitä.

Päästöt koskemattomista vanhoista rakenteista ovat usein hyvin vähäisiä, mutta työstettynä päästöjen määrä nousee merkittävästi.

Korjauksissa kreosoottia ja PAH-yhdistetä sisältävät materiaalit tulee ensisijaisesti poistaa. Vaihtoehtoiset korjausmenetelmät kuten kapselointi vaativat tarkkaa korjaussuunnittelua muun muassa käytettävien materiaalien soveltuvuuden ja työmenetelmien osalta.

Kreosootti

Kreosootti eli kreosoottiöljy on satojen eri yhdisteiden seos. Monet yhdisteistä useat ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallista.

Kreosootti on tehokas puunsuojakemikaali, jolla kyllästetään muun muassa ratapölkkyjä ja sähköpylväitä.

Kreosoottia ja kivihiilipikeä saadaan kivihiilitervaa tislaamalla. Kivihiilitervaa syntyy kivihiilen koksauksen sivutuotteena. Kreosootilla on tunnusomainen pistävä, tervamainen haju ”ratapölkyn haju”.

Kreosoottia sisältävää kivihiilitervaa ja -pikeä on käytetty rakennuksissa kosteuden- ja vedeneristeenä lattiarakenteissa, muuratuissa seinissä ja tiilisaumoissa. Käyttöajankohta on ollut 1800-luvulta lähtien ainakin vuoteen 1950 asti.

Naftaleeni on PAH-yhdiste, jota voidaan pitää kreosootin indikaattoriyhdisteenä, koska se on merkittävin kreosootista ilmaan haihtuva yhdiste. Naftaleenin toimenpiderajaksi asuntojen sisäilmassa on säädetty 10 μg/m3. Lisäksi asunoissa ei saa esiintyä kreosootin hajua (Asumisterveysasetus).

Kloorianisolit

Kloorianisolit ovat mikrobien tuottamia haihtuvia kemiallisia yhdisteitä (VOC). Kloorianisoleja syntyy rakennuksen sisäilmaan, kun mikrobit hajottavat kloorifenoleilla kyllästettyä puumateriaalia.

Kloorifenoleita on käytetty 1930–1980-luvuilla puunsuoja-aineissa estämään puun sinistymistä, lahoamista ja homeen muodostumista. Tunnettu kauppanimi tällaiselle sinistymisenestoaine on ollut Ky5. Puurakenteiden lisäksi lämmöneristeenä käytetty kutterinlastu voi sisältää kloorifenoleita.

Kloorianisolit sisäilmassa aiheuttavat vanhoihin rakennuksiin pääasiassa asuinrakennuksiin ja kesämökkeihin niin sanotun mummonmökin tai vanhan talon hajun. Kloorianisolien hajukynnys on hyvin matala, eikä rakennuksiin välttämättä liity hajun lisäksi merkittäviä rakenteiden mikrobivaurioita.

Haju koetaan usein hyvin epämiellyttäväksi, mutta hajuun ei yleensä sisäilmapitoisuustasoilla liity oireita. Myöskään terveyshaittoja ei tunneta.

Haju tarttuu herkästi rakennusmateriaaleihin, irtaimistoon ja vaatteisiin. Hajun poisto on hyvin hankalaa, ja hajuhaittojen vuoksi rakennuksia on jouduttu jopa purkamaan.

PCB-yhdisteet

PCB- yhdisteitä eli polykloorattuja bifenyylejä on käytetty rakennuksissa muun muassa erilaisissa liimoissa, pinnoitteissa, maaleissa sekä elastisissa tiivistys- ja saumausmassoissa. Lisäksi PCB-yhdisteitä on käytetty kondensaattorien ja muuntajien öljyissä, virranjakajissa ja loisteputkivalaisimien varusteissa.  

PCB-yhdisteet olivat käytössä pääosin 1930–1970-luvuilla. PCB:n maahantuonti, valmistus, myynti ja varastointi kiellettiin Suomessa 1.1.1990.

PCB-yhdisteet luokitellaan haitallisiksi, ympäristölle vaarallisiksi ja ihmisille todennäköisesti syöpävaarallisiksi. PCB-yhdisteet kerääntyvät ravintoketjuun ja ympäristöön.

Kun PCB-yhdisteitä sisältäviä rakennusosia puretaan ja purkujätteitä käsitellään, täytyy varmistaa, että yhdisteitä ei joudu ympäristöön eivätkä ne aiheuta vaaraa asukkaiden tai työntekijöiden terveydelle.

Purkamisessa vältetään pölyäviä työmenetelmiä ja käytetään tarvittavia suojaustoimenpiteitä kuten maaperän peittämistä.

Öljyhiilivety ja BTEX-yhdisteet

Öljyvetyihin kuuluu sekä suoraketjuisia että rengasrakenteisia hiilivetyjä. Öljyhiilivetyihin lasketaan hiilivedyt, joissa on 5–40 hiiliatomia. BTEX-yhdisteitä ovat bentseeni, tolueeni, etyylibentseeni ja ksyleenit. 

Öljyvahingot ovat yleisin syy rakennusmateriaaleista tehtyihin öljyhiilivety- ja BTEX-löydöksiin. Vanhoissa teollisuusrakennuksissa, korjaamoissa ja rakennusten teknisissä tiloissa rakenteet ovat voineet pilaantua erilaisten öljypitoisten aineiden valumisesta rakenteisiin sekä maaperään. Huokoiset materiaalit kuten betoni, tiili ja puu imevät itseensä öljyä.

Bitumipohjaiset valuasfaltit voivat sisältää PAH-yhdisteiden lisäksi öljyhiilivetyjä ja BTEX-yhdisteitä. Bitumipohjaisia valuasfaltteja on käytetty muun muassa perusmuurin, kellaritilojen, kylpyhuoneiden ja keittiön lattioiden vedeneristeenä.

Rakenteisiin imeytyneet öljyhiilivedyt heikentävät haihtuessaan sisäilman laatua. Maaperään imeytyneet haitta-aineet voivat kulkeutua sisäilmaan ilmavuotoreittejä pitkin. Korjauksissa ensisijainen toimenpide on öljyhiilivetyjen saastuttaman rakenteen purkaminen. Toissijainen korjaustoimenpide on kapselointi. Kapselointi vaatii suunnittelua, koska öljyhiilivetyjen kapselointiin soveltuvista tuotteista ei ole paljon tutkittua tietoa.

Haitalliset metallit

Raskasmetalleja on käytetty vanhoissa maaleissa väripigmenttinä ja korroosionestoaineina. Niitä on käytetty sekä sisätila- että julkisivumaleissa, kattomaaleissa, ikkunoiden ja ovien puuosien maaleissa. Kun vanhoja maaleja aiotaan poistaa, tulee maalin raskasmetallipitoisuudet selvittää.

Vanhoissa maaleissa käytettyjä raskasmetalleja ovat muun muassa arseeni, kadmium, koboltti, kupari, nikkeli, lyijy ja elohopea.

Raskasmetalleista kuparia, kromia ja arseenia on käytetty myös puumateriaalien kyllästeinä. Raskasmetalleilla on haitallisia vaikutuksia sekä ympäristöön että terveyteen.

Lyijy-yhdisteitä on lisäksi käytetty elastisten saumamassojen kovettimissa aina 1980-luvun lopulle asti. Saumausmassojen lyijypitoisuudet tulee selvittää julkisivujen ja parvekkeiden korjaustöiden yhteydessä.