Mies hengittää ulkoilmaa metsän keskellä.

Hengittäminen

Perustietoa siitä, miten hengityselimistömme toimii.

Keuhkojen toimintakykyyn vaikuttavat monet asiat. Pidämme hengittämistä itsestäänselvyytenä, emmekä usein pysähdy ajattelemaan sitä, mistä kaikesta hengittämisessä oikein onkaan kyse.

Ihminen tarvitsee happea, jotta hänen elimistönsä pystyy käyttämään ravintoa solujen polttoaineena. Happi polttaa ravintoaineet solutasolla energiaksi. Palamisjätteenä syntyy hiilidioksidia ja kuona-aineita.

Sisäänhengitys ja uloshengitys

Sisäänhengitys on hengityksen aktiivinen vaihe. Sisäänhengityksen aikana happi siirtyy keuhkorakkuloista verenkiertoon. Silloin pallealihas supistuu ja painuu alaspäin vatsaontelon elimiä vasten, jolloin keuhkot täyttyvät alaosistaan asti.

Päällepäin sisäänhengitysliike näkyy ylävatsan pyöristymisenä. Lisäksi rintakehä laajenee sisäänhengityksen aikana. Kylkiluiden väliset lihakset nostavat kylkiluita ylöspäin, jolloin liike näkyy rintakehän laajentumisena ensin sivuille, sitten ylös ja eteenpäin.

Uloshengityksen aikana palamistuotteena syntynyt hiilidioksidi hengitetään ulos. Sydämen pumppujärjestelmä ohjaa hapekasta verta kaikille elimille. Uloshengitys tapahtuu passiivisesti rentouttamalla sisäänhengityslihakset. Tällöin keuhkokudoksen elastinen rakenne palauttaa rintakehän lepoasentoon, ja pallea palautuu rintaonteloa vasten.

Uloshengitystä seuraa lyhyt tauko, jolloin kaikki hengityslihakset ovat rentoina. Lepohengityksessä niska-hartiaseudun apuhengityslihakset pysyvät rentoina. Liike näkyy vain ylävatsan pienenä pyöristymisenä ja rintakehän laajentumisena.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Hengitä ja hengästy

Tutustu Hengitysliiton Hengitä ja hengästy -oppaaseen.

Tietoa hengityselimistöstä ja hengityksestä

Hengitystiet koostuvat ylä- ja alahengitysteistä. Ylähengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu ja kurkunpää. Ne osallistuvat hengittämisen lisäksi nielemiseen, äänen tuottamiseen ja yskimiseen. Alahengitysteihin kuuluvat keuhkot, henkitorvi, keuhkoputket, ilmatiehyet ja keuhkorakkulat.

Ihmisen hengityselimistöä kuvastava piirroskuva.

Ilman kuljettamiseksi keuhkorakkuloihin tarvitaan myös lihaksia. Pallea on ihmisen tärkein sisäänhengityslihas.  Pallea osallistuu myös moniin ponnistusta vaativiin toimintoihin kuten yskimiseen, nauramiseen ja oksentamiseen. Hengitystä avustavat rintakehän kylkivälilihakset, niska-hartiaseudun apuhengityslihakset ja vatsalihakset.

Hyvä hengitystekniikka auttaa elimistöä ja mieltä arkipäivän haasteissa. Oikealla ja taloudellisella hengitystekniikalla keuhkotuuletus jakautuu tasaisesti eri keuhkonosiin. Tällöin hapensaanti sekä hiilidioksidin ja liman poistuminen tehostuvat.

Taloudellinen hengitys on jatkuvaa ja virtaavaa. Mahdollisimman puhdas, kostea ja lämmin ilma ärsyttää vähiten hengitysteiden limakalvoja. Nenä toimii erinomaisena suodattimena ilman epäpuhtauksille. Nenässä hengitettävä ilma kostuu ja lämpiää.  

Nenähengitys on riittävä levossa, istuessa ja pienissä arkiaskareissa. Fyysisessä rasituksessa ja ponnistellessa hengitys tapahtuu suun kautta.  Näin ilma saadaan hengitettyä nopeasti ja helposti.

Normaalissa hengityksessä on kolme vaihetta: sisäänhengitys, uloshengitys sekä pieni tauko ennen uutta sisäänhengitystä.

Taloudellinen hengitys on rentoa ja rauhallista. Hengittämistyö kuluttaa alle 5 % kokonaisenergiankulutuksesta. Epätaloudellinen hengitys voi johtua huonosta hengitystekniikasta tai hengityssairaudesta. Hengitystyön osuus voi olla tällöin jopa 20–40 % kokonaisenergiankulutuksesta. Tällöin energiaa jää vähemmän elimistön muihin toimintoihin.

Fyysisessä rasituksessa voimat voivat loppua kesken, koska pelkkä hengittäminen kuluttaa paljon energiaa.

Keuhkotuuletuksessa ilma siirtyy ulkoilmasta keuhkorakkuloihin ja takaisin. Happi siirtyy keuhkorakkuloista keuhkoverenkiertoon. Hiilidioksidi siirtyy keuhkoverenkierrosta keuhkorakkuloihin. Happi kulkee edelleen sydämestä suuren verenkierron kautta elimistölle. Elimistössä syntynyt hiilidioksidi kulkee sen kautta takaisin sydämeen.

Hengitystiheyteen vaikuttavat ponnistelu sekä esimerkiksi jännittäminen ja kipu.

Aikuinen hengittää 12–16 kertaa minuutissa normaalissa lepohengityksessä. Voimakkaassa rasituksessa hengitystiheys voi olla 35 tai jopa 60 kertaa minuutissa.

Käytännössä uloshengityksen tulisi olla puolet sisäänhengitystä pidempi.

Monet hengityssairaudet vaikeuttavat hengittämistä. Keuhkoputkia ahtauttavissa sairauksissa kuten astmassa ja keuhkoahtaumataudissa uloshengitys voi olla vaikeutunut. Keuhkoputkien limakalvojen tulehdus ja siitä aiheutuva runsas limaneritys sekä keuhkoputkien supistus lisäävät ilman virtausvastusta.

Sisäänhengitys voi vaikeutua myös toimivan keuhkokudoksen määrän vähentyessä, keuhkoihin jäävän jäännösilman kasvaessa tai keuhkojen laajentumisen estyessä.