Oikein sytytetty tulipesä

Polta puuta puhtaasti

Voit itse vaikuttaa siihen, millaista savua talosi piipusta kohoaa. Polta tulisijassa vain kuivaa, puhdasta puuta.

Puun polton kriittisin vaihe päästöjen kannalta on syttyminen ja palamisen alkuvaihe. Sytyttämällä oikein voit siis helposti vaikuttaa poltosta aiheutuvien päästöjen määrään.

Näin sytytät tulen oikein:

  • Tarkista ennen tulen tekemistä, että pellit ovat auki ja tuhka on poistettu asianmukaisesti.
  • Lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä.
  • Aseta isot puut alle, pienemmät päälle ja ylimmäksi sytykkeet.
  • Jätä vapaata tilaa vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.
  • Huolehdi, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.

Päältä sytyttäminen on osoittautunut parhaaksi sytytystavaksi. Tällöin sytykkeiden lämmön vaikutuksesta kaasuuntuvat puun ainesosat leimahtavat ja lähes kaikki kaasuuntunut aines myös palaa. Jos pilkkeitä kuumennetaan sytykkeillä altapäin, puut kyllä kaasuuntuvat, mutta osa kaasuista pääsee karkaamaan palamattomana ilmaan. Tämä tuottaa runsaasti päästöjä.

Päältä sytyttäminen on paras tapa lähes kaikissa tulisijoissa. Viisainta on kuitenkin noudattaa aina tulisijavalmistajan antamia ohjeita.

Jotta palamislämpötila pysyy sopivan korkeana koko polton ajan, on palamisnopeuden tulisijassa oltava riittävä. Liian hidas tai liian nopea palaminen on epätäydellistä. Palamisen nopeutta tulisijassa säädetään paloilman avulla. 

Polta puuta puhtaasti esite

Polta puuta puhtaasti -esite

Tutustu Hengitysliiton Polta puuta puhtaasti -esitteeseen.

Mitä saa polttaa?

Puhdas puunpoltto alkaa polttopuun valinnasta. Suosi kahden kesän yli kuivunutta puuta. Kuiva puu on väriltään vaaleaa. Kuivan puun tunnistaa myös äänestä: kaksi kuivaa pilkettä helähtää terävästi, kun lyöt niitä vastakkain.

Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa ja puhdasta puuta. Märkä, maalattu tai kyllästetty puu ei kuulu tulipesään. Myöskään paperiroskaa tai muita roskia ei saa polttaa. Voit käyttää sytytysvaiheessa pientä määrää sanomalehteä.

Sen lisäksi, että jätteenpoltto tuottaa haitallisia päästöjä, se myös nokeaa tulipesän ja hormin. Tällöin tulisijan lämmönluovutuskyky heikkenee.

Tulisijan valinta ja nuohous

Tulisijan valinnassa sinun kannattaa kiinnittää huomiota etenkin tulisijan hyötysuhteeseen ja päästöarvoihin. Erityisesti taajama-alueilla sinun kannattaa käyttää lämmitykseen hyvin suunniteltuja ja lämpöä tehokkaasti varaavia tulisijoja. Niiden aiheuttamat savuhaitat ovat vähäisiä.

Suomessa tulisijojen päästöille ei ole vielä asetettu päästörajoja. Monet valmistajat ovat kuitenkin kehittäneet tulisijojaan vähäpäästöisemmiksi, ja useimmat tietävät tulisijojensa päästötason.

Eniten savuhaittavalituksia aiheuttavat vanhat kaksoispesäkattilat, joissa on liian pieni varaaja tai ei lainkaan varaajaa. Tällaisissa kattiloissa puuta joudutaan usein polttamaan pienellä teholla. Tämä toteutetaan käytännössä niin, että tulipesään ei päästetä riittävästi ilmaa. Tällaisesta kitupoltosta syntyy paljon päästöjä.

Muista tilata nuohooja säännöllisesti. Vakituisessa käytössä olevien asuntojen tulisijat ja savuhormit pitää nuohota kerran vuodessa ja vapaa-ajan asunnoissa kolmen vuoden välein. KIinteistön omistaja vastaa siitä, että nuohous on järjestetty lain vaatimalla tavalla.

Puussa on 85–90 % haihtuvia aineita. Tämän vuoksi suurin osa puusta palaa kaasuina. Onnistuneessa poltossa puu kaasuuntuu tulipesässä. Tämän jälkeen syntyneet palokaasut palavat ja luovuttavat lämpönsä eivätkä haihdu päästöinä ilmaan. Hallitsematon polttaminen yleensä nokeaa tulipesän, suuluukun ja hormin.

Puhtaan palamisen päästöt ovat hyvin pienet verrattuna huonosti toteutetun puunpolton päästöihin. Puhtaan palamisen tunnistaa lähes värittömästä savusta. Tästä savusta suurin osa on harmitonta vesihöyryä.