Lausunnot ja kannanotot 2025

Huoneenvuokralakityöryhmän mietinnössä ehdotettiin, että tupakointi olisi sallittua vuokra-asunnoissa vain vuokranantajan luvalla, jos vuokranantaja voi antaa ko. luvan muun lain, viranomaisen määräyksen tai yhtiöjärjestyksen sitä estämättä. Hengitysliitto kannatti ehdotetun olettamasäännöksen lisäämistä lakiin.

Tupakansavu on merkittävä asumisterveyteen haitallisesti vaikuttava tekijä ja passiivinen tupakointi on tutkitusti terveydelle haitallista. Tupakansavussa on yli 7 000 ainesosaa, joista yli 60 altistaa syövälle ja useat ainesosista ovat myrkyllisiä kemikaaleja. Passiivinen tupakointi pahentaa tutkitusti useiden hengityssairauksien oireita ja huonontaa sairauksien hoitotasapainoa. Passiivinen tupakointi lisää riskiä sairastua keuhkoahtaumatautiin, ja
sitä jo sairastavilla se lisää pahenemisvaiheita. Passiivinen tupakointi aiheuttaa keuhkosyöpää ja lisää rintasyöpäriskiä sekä sepelvaltimotautikuolleisuutta ja -sairastavuutta.

Lapset ovat erityisen herkkiä passiivisen tupakoinnin haitoille, koska lapsilla hengityselinjärjestelmän ja elimistön immunologinen ja fysiologinen kehitys on kesken. Passiivisen tupakoinnin terveyshaitat lapsille ovat moninaiset. Esimerkiksi kätkytkuolemariski lähes kaksinkertaistuu, alahengitystieinfektioiden riski on yli 1,5-kertainen, ja akuutteja keuhkoputkitulehduksia, bronkioliittejä, RSV-infektioita ja keuhkokuumetta esiintyy
enemmän. Sairastumisriski astmaan on korkeampi (noin 30 %) erityisesti alle kouluikäisillä, mutta myös vanhemmilla lapsilla ja astmaa sairastavilla lapsilla on enemmän oireita ja astmakohtauksia.

Tupakansavusta jää asunnon pinnoille savujäämiä, joita edes perusteellinen siivous ei poista kokonaan. Savujäämien haitalliset aineet vapautuvat myöhemmin uudestaan ilmaan ja voivat myös tarttua pinnoilta kosketuksessa. Lapset ovat erityisen alttiita myös savujäämille leikkiessään lattioilla. Näin ollen asunnossa tupakointi aiheuttaa terveyshaittoja paitsi nykyisille, myös asunnon tuleville asukkaille. Tupakointi asunnossa vaikuttaa keskeisesti asunnon käyttömahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

Jokaisella tulee olla oikeus terveyteen ja puhtaaseen sisäilmaan. Tupakansavulle altistumiselta pitäisi pystyä suojautumaan myös omassa kodissaan. Tupakointikiellon avulla tätä oikeutta on mahdollista turvata erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien asukasryhmien, kuten lapsien, iäkkäiden ja pitkäaikaissairaiden, kohdalla.


Passiivisen tupakoinnin sekä savujäämien aiheuttamien terveyshaittojen vähentämiseksi on tärkeää, että kielto kattaa sekä uudet että olemassa olevat vuokrasuhteet. Hengitysliitto kannatti, että kieltoa sovelletaan myös olemassa oleviin vuokrasuhteisiin

Hengitysliitto antoi lausuntonsa selvityksestä koskien sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustustoiminnan edellytyksiä ja linjauksia.

Esitetyt mallit

Selvityksessä esitetään vaihtoehtoisesti kahta mallia. Kummankin vaihtoehdon tarkoituksena on turvata, järjestöjen autonomiaa kunnioittaen, avustuksen saajan itsensä määrittelemät ydintoiminnot (4.4). Ehdotetut keinot ja toimet ovat kuitenkin osittain ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Mallien esittely on tehty eri tavalla, eikä niistä kumpikaan suoraan sovellu linjaamaan avustustoimintaa.

A-malli vaatii hyvin laajaa ja aikaa vievää valmistelua sekä sen turvaamista, että järjestöt ovat prosessissa vahvasti mukana määrittelemässä teemapohjaisen toiminnan painopisteitä valtiovallan ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Prosessi vaatii paljon työtä ja resursseja avustuskohteiden yhteiskehittämiseen, joita ei selvityksessä sen tarkemmin kuvata. Lisäksi A-malli unohtaa sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan roolin. Järjestöjen luonteeseen kuuluu, että niillä on tietoa ja osaamista kohderyhmänsä sekä laajemmin yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien todellisuudesta. Poliittisesti määritellyt vaatimukset tai ehdot (avustusasioiden neuvottelukunnan merkityksen unohtaen) eivät välttämättä palvele niiden ihmisten tarpeita tarpeeksi hyvin, joille järjestöt ovat tärkeä avun ja vertaistuen tarjoaja.  

A-mallin heikkous on se, että järjestötoiminnan rahoitus olisi Ak -painotteista, ja yleisavustus sidottu Ak-avustukseen ilman perusteita mallissa esitettyyn prosentuaaliseen laajuuteen. Järjestöillä on erilaisia toimintoja, ja eri syistä eri laajuisia Ak-avustuksia. Juuri on hallituksen toimesta linjattu, että avustustoiminnassa painotetaan yleisavustuksia hankeavustusten sijaan. Selvityksessä esitetty on siis ristiriidassa kevään 2024 kehysriihen linjauksen kanssa.  

Mikäli avustuksissa painotetaan teemahakua, puuttuu suunnitelma siitä, miten esimerkiksi vapaaehtois- ja vertaistoiminta sekä vaikuttaminen mahdollistetaan. Vertaistoiminta ei pyöri, mikäli siihen ei kouluteta, koordinoida ja tueta vapaaehtoisten toimintaa. Järjestöjen tekemän vaikuttamistyön painoarvoa ei ole tarpeeksi selvityksessä huomioitu. Havaintoja järjestökentästä on selvityksessä tehty valikoiden. 

Ehdotetussa B-mallissa järjestöjen avustusten leikkaukset tapahtuvat juustohöylämenetelmällä. Selvityksessä järjestöjen nykyiseen toimintaan kohdentuvien leikkausten kohdentuminen ja perusteet jäävät ilmaan roikkumaan.  

Vaikutusten osoittaminen 
Järjestöjä tulee yhä kouluttaa vaikutusten osoittamiseen. Mikäli halutaan, että järjestöt osoittavat vaikuttavuutta, tulee siihen myös kohdentaa lisää resursseja. Useimmilla järjestöillä ei ole resursseja tehdä tutkimusta tai pääsyä siihen tietoon, jota kansallisen vaikuttavuuden osoittamiseen tarvitaan.  

Hallinnollisen taakan keventäminen 
Ehdotuksissa hallinnollisen taakan vähentämiseksi selvitys onnistuu sivulla 49. 

Selvityksessä kannatettavaa on yleisavustuksen myöntäminen jatkossa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Samoin tuloksellisuus- ja vuosiselvitysten tekeminen harvemmin keventää hallinnollista taakkaa. AUP-raportin alarajan nosto 500 000 euroon on myös kannatettavaa.  

Varallisuus 
Järjestön varallisuutta pitäisi tarkastella pidemmällä aikavälillä kuin edellisen tilinpäätöksen perusteella.
Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on myös tärkeää. 
Varainhankinnan tukeminen on kannatettavaa niin, että avustuksesta voisi käyttää pienen osan varainhankinnan kustannuksiin, eikä oma aktiivisuus varainhankinnassa vähentäisi avustuksia. 

Korjausneuvonta  
Selvityksessä todetaan korjausneuvonnan olevan osittain harmaalla alueella suhteessa julkiseen tehtävään. Hengitysliitto tarjoaa ainoana toimijana taloudellisesti tiukassa tilanteessa oleville sisäilmasta oireileville henkilöille puolueetonta ja ilmaista neuvontaa. Liiton neuvonta ei kilpaile markkinaehtoisen toiminnan kanssa. Neuvontaan eivät vaikuta markkinoilla olevat tuotteet. Liitto ei tee kuntokartoituksia tai -tutkimuksia eikä tee korjaussuunnitelmia. Hengitysliiton korjausneuvonta ei palvele julkisia tahoja, vain yksityisiä ihmisiä, jotka ovat hankaluuksissa asumisolosuhteista johtuvien terveysongelmien kanssa. Julkiselta puolelta sisäilmasta oireilevat eivät saa neuvontaa sisäilmaongelmien korjaamiseksi kodeissaan.  

Jatkossa sää- ja ilmastoriskit (lisääntyvät viistosateet, tulvat, pilvisyys, lumikuorma) muodostavat kasvavaa haittaa myös rakennuskannalle (kosteus- ja homevauriot). Mikäli näihin riskeihin varautumiseen ja niistä selviytymiseen ei ole saatavilla neuvontaa, aiheutuu niistä lisää inhimillistä kärsimystä ja yhä suurempi lasku kansanterveydelle (sisäilmaoireilu, hengitysterveyden vaarantuminen). 

Alueelliset avustukset
Selvityksessä esitetään, että järjestöjen toiminnan alueellisia hyödyntämismahdollisuuksia voitaisiin lisätä ja hallinnollista taakkaa keventää siirtämällä hyvinvointialueiden järjestöavustukset STEAn hallinnoitavaksi. Hengitysliitto ei kannata ehdotusta järjestöavustusten siirtämisestä hyvinvointialueilta STEA-avustuksiksi.

Hyvinvointialueiden tuntemus paikallisesta tilanteesta on kriittistä. Mikäli niiden järjestöavustukset siirtyvät STEA:lle, alueiden tarpeenmukaisen toiminnan tuntemus ohenee. STEA:n hallinnoimien avustusten hakeminen tulee pysyä aidosti valtakunnallisille toimijoille suunnattuina. 

Avustustoiminnan lähtökohtana oltava järjestöjen autonomia ja yhteiskunnallisen merkityksen tunnustaminen

Tuoreen Kansalaisjärjestöt ja luottamus -tutkimuksen mukaan suomalaiset tunnistavat laajasti kansalaisjärjestöjen ja erityisesti sote-järjestöjen yhteiskunnallisen merkityksen. Lähes neljä viidestä suomalaisesta ajattelee, että kansalaisjärjestöjä tarvitaan nostamaan esiin yhteiskunnan epäkohtia ja 90 % suomalaisista arvostaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen työtä. 

Järjestöt tunnistavat heikommassa asemassa olevien kansalaisten tarpeet, ajavat heidän etujaan sekä tukevat kansanterveyttä ja yhdenvertaisuutta. Järjestöt ovat kokemustiedon tuottajia. Järjestöt ovat kriiseissä toimineet ketterästi, ja paikanneet yhteiskunnan kriisinaikaisia palvelujen aukkoja. Lisäksi järjestöt tekevät merkittävää ja jatkuvaa vaikuttamistyötä sen eteen, että palvelukatveet poistuivat. Järjestöjä tarvitaan erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ennakoivasti (primääri- että sekundaaripreventio). Kestävät muutokset ihmisten arkeen voidaan saada aikaan järjestöjen vaikuttamistoiminnalla yhdistettynä kohtaavaan työhön.  

Kontakti kansalaisten kuulemiseen ei saa ohentua, järjestöjen tehtävä on tuoda kansalaisille tärkeitä asioita esiin, ja rohkaista heitä tuomaan niitä esiin myös itse. Kokemustiedon välittäminen päätöksentekoon ja vertaistuen tarjoaminen ovat järjestöjen tärkeimpiä tehtäviä. Ilman järjestöjä heikommassa asemassa olevien ääni ei kuulu. Järjestöjen mahdollisuuksia ohjata omaa toimintaansa tulee vahvistaa, eikä heikentää.  

Avustusjärjestelmä kaipaa uudistamista, jossa polun päässä on sellainen avustusten jakaja, joka ymmärtää kansantaloudellisesti ja kansanterveydellisesti tärkeät ja kriittiset tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi sekä ylläpitämiseksi.  

Uudistusta on tehtävä hallitusti ja vaiheittain, turvaten erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien tuen jatkuvuus. Samalla on varottava valittavien teemojen politisoitumista ja jämähtämistä paikoilleen. 

Valmistelua tulee ohjata yhdenvertaisuus, yhteiskehittäminen ja elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan autonomian kunnioittaminen. Tällaista lähestymistä myös kansalaisyhteiskuntastrategia tukee. 

Hengitysliitto esitti sallittuja makuja koskevaan tupakkalain muutosehdotukseen liittyen , että savuttomien nikotiinituotteiden tunnusomaiset maut kielletään savuttomista nikotiinituotteista ilman poikkeuksia. Kuten aikaisemmassakin lausunnossaan Hengitysliitto muistutti, että kansanterveydellisestä näkökulmasta arvioituna tunnusomaisten makujen salliminen missään määrin on merkittävä riski savuttomien nikotiinituotteiden nuorisokäytön lisääntymisen näkökulmasta. Makuaineet lisäävät tutkitusti tuotteiden houkuttelevuutta. Mentoli edistää nikotiinin imeytymistä, eikä savuttomiinkaan nikotiinituotteisiin tule sallia aineita, jotka tehostavat nikotiinin imeytymistä. Kaikki tunnusomaiset maut tulisi yksiselitteisesti kieltää savuttomista nikotiinituotteista.


Hengitysliiton muut kommentit hallituksen esityksen luonnoksesta


Tupakkalain muutosesityksen tavoitteena on suojella erityisesti lapsia ja nuoria nikotiinipussien
haittavaikutuksilta. Nikotiini aiheuttaa kehittyviin keuhkoihin ja aivoihin pysyviä rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia. Nikotiinituotteiden käyttökokeilut ja säännöllinen käyttö aloitetaan useimmiten nuorena, jolloin elinten kehittyminen on vielä kesken. Nuorilla riippuvuus voi kehittyä jo kokeiluvaiheessa. Hengitysliitto pitääkin ehdottoman tärkeänä, että tupakka- ja nikotiinituotteiden oston ja hallussapidon ikäraja nostetaan 20 ikävuoteen.


Nikotiinipussiin voi käytön jälkeen tutkitusti jäädä vielä 40-50% sen sisältämästä nikotiinimäärästä ja ne aiheuttavat käytettyinäkin vaaran pienten lasten suuhun joutuessa. Runsaasti nikotiinia sisältävät tuotteet aiheuttavat myös voimakkaan riippuvuuden. Hengitysliitto esitti, että nikotiinipussien maksimipitoisuus tulee asettaa nikotiinikorvaushoitotuotteiden tasolle (4 mg/g). Mikäli nikotiinipussien maksimipitoisuus asetetaan korkeammaksi, saisi se asettua korkeintaan 6 mg/g tasolle. Tällä tasolla yksittäisen tuotteen käyttäminen ei aiheuttane korkeampaa nikotiinipitoisuutta käyttäjän veressä kuin yksittäisen savukkeen polttaminen.

Nikotiinipussit sisältävät ympäristölle haitallisia kemikaaleja, jotka päätyvät luontoon sinne heitetyn nikotiinipussijätteen mukana. Ympäristöön päätyy myös nikotiinipussien pakkausjätteitä. Koska nikotiinipussit ovat ympäristölle haitallista jätettä, Hengitysliitto esitti, että nikotiinipussit lisätään jätelain laajennetun tuottajavastuun piiriin.

Rajoitusten ohella on tärkeää panostaa myös päihde- ja riippuvuusstrategian mukaisesti nikotiinituotteiden käytön lopettamiseen tarjottavan tuen antamiseen. Hengitysliitto muistutti, että valtakunnallinen, maksuton tukipalvelu tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön lopettamiseen (Stumppi) on edelleen tarjolla. Tieto palvelusta ei välity tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttäjille, koska se ei ole pakkauksessa. Stumpin yhteystietojen
lisääminen pakkauksiin tai niiden kääreisiin lisäisi käyttäjien tietoisuutta ja mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevaa neuvontapalvelua.