Hengittäminen ja hengästyminen

Kaikki ihmiset hengittävät omalla tavallaan. Jokaisen kannattaa hengästyä.

Hengityksen rytmi, syvyys, hengityslihasten käyttö ja hengitysliikkeen leviäminen kehossa vaihtelevat yksilöllisesti.

Hengittäminen eri asennoissa ja liikkeissä edellyttää monipuolista lihasten käyttöä. Yleensä ihmisellä on käytössään 20–30 erilaista tapaa hengittää.

Hengitystä ei voi hallita kontrolloimalla jokaista siihen vaikuttavaa lihasta erikseen. Hengitys muuntautuu ihmisen liikehdinnän mukaan.

Hengitys reagoi myös tunteisiin. Hengityslihakset voivat jännittyä varuillaan olosta ja tunteiden tukahduttamisesta. Pitkäaikainen apuhengityslihasten jännittäminen ja niiden samanaikainen käyttö hengittämisessä saavat aikaan lihaskipua.

Lihasjännitys vaikeuttaa hengitettäessä myös pallean käyttöä. Jos pallea on jatkuvasti supistuneena, keuhkojen tila pienenee. Tämän seurauksena ihminen turvautuu rintakehähengitykseen ja hengityksen kiihdyttämiseen.

Hengitä ja hengästy

Tutustu Hengitysliiton Hengitä ja hengästy -oppaaseen.

Mistä hengästyminen johtuu?

Keuhkojen minuutissa hengittämä ilman määrä vaikuttaa siihen, miten herkästi hengästymistä koetaan. Keskimäärin terve ihminen hengästyy, jos hänen minuutissa hengittämänsä ilmamäärä on yli 70 % hänen maksimaalisesti keuhkotuuletuksestaan.

Hengästymiseen vaikuttavat ympäristötekijät

Tupakansavu vähentää veren hemoglobiinin happikyllästeisyyttä ja heikentää elimistön hapenottokykyä. Tupakointi myös ahtauttaa keuhkoputkia, mikä lisää hengityslihasten hapenkulutusta ja hengästymistä rasituksessa.

Tietoa savuttomuudesta ja vinkkejä tupakoinnin lopettamiseen löydät Savuttomuus-sivultamme sekä Hengitysliiton Stumppi.fi-palvelusta. Lisäksi maksuton Stumppi-neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 148 484.

Hengästymiseen vaikuttaa myös ilmanpaine. Mitä korkeammalla merenpinnan tasosta olet, sitä matalampi on ilmanpaine. Tämän vuoksi esimerkiksi vuoristossa liikuttaessa hengitysilman happipitoisuus on pienempi, ja valtimoveren happisisältö laskee. Elimistön hapenottokyvyn vähentyminen tuntuu nopeana väsymisenä ja ilman loppumisen tunteena.

Myös lentokoneessa valtimoveren happipitoisuus ja happikyllästeisyys laskevat lievän hapenpuutteen tasolle. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että lentokoneissa on ilmanpaineistusjärjestelmä.