Sisäilman epäpuhtaudet ja hajut

Sisäilmaongelmia ja oireita voivat aiheuttaa erilaiset hiukkasmaiset ja kaasumaiset epäpuhtaudet. Osa epäpuhtauksista kulkeutuu sisätiloihin ulkoilmasta, osa on peräisin rakennuksen materiaaleista sekä ihmisten toiminnasta rakennusten sisällä.

Myös voimakkaat tuoksut ja hajut sisäilmassa voivat laskea viihtyvyyttä ja pahimmillaan haitata jopa terveyttä. Jatkuva epämiellyttävä haju rakennuksessa on usein merkki sisäilmaongelmasta.

Jatkuvien outojen hajujen alkuperä on selvitettävä ja toimittava aiheuttajan poistamiseksi.

Epämiellyttävät hajut voivat olla peräisin monesta eri lähteestä. Hajujen lähteitä ovat esimerkiksi homevauriot ja rakennus- ja sisustusmateriaalit. Ulkoilmasta oleskelutiloihin kulkeutuvia, terveydelle haitallisia hajuja ovat esimerkiksi pakokaasujen ja polttonesteiden hajut.

Tuoksujen lähteinä voivat olla myös pesuaineet ja asukkaiden käyttämät hajusteet. Erilaisia huoneilman hajusteita ja suitsukkeita tulee käyttää harvoin ja harkitusti, vaikka niissä olisi käytetty luonnon aitoja tuoksuja. Keinotekoisia tuoksuja sisältävien ilmanraikastimien, huonetuoksujen ja tuoksukynttilöiden käyttöä tulee välttää. Lue lisää Tuoksut ja tuoksuttomuus -sivulta.

Hajut voivat kulkeutua asuntoon myös esimerkiksi naapurihuoneistoista oven ja postiluukun kautta, rakenteiden läpi, ilmanvaihtohormien halkeamien kautta tai avoimista ikkunoista.

Mikäli hajut kulkeutuvat asuntoon huoneistojen välisten rakenteiden tai ilmanvaihdon kautta, ongelmaa korjataan muun muassa tiivistämällä rakenteiden vuotokohdat ja tasapainottamalla ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat.

(Sisältö jatkuu videon jälkeen)

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.
Mitä kodin tuoksut ja hajut kertovat sisäilman laadusta? Aiheesta luennoi Hengitysliiton korjausneuvoja Hanna Kyrönviita.

Kodin sisäilma ja ilmanvaihto -opas

Tiivistettyä tietoa kotien ja muiden asuinrakennusten sisäilmasta ja ilmanvaihdosta.

Ammoniakki on huoneilmassa esiintyvä väritön kaasu, jonka tunnistaa pistävästä, mädästä hajusta.

Sisäilmaan ammoniakkia voi vapautua joistakin rakennusmateriaaleista, maaleista ja lakoista, puhdistus- ja pesuaineista, tupakansavusta sekä ihmisten ja eläinten eritteistä. Ammoniakkia voi sisäilmaan tulla myös kuiviin tiloihin tarkoitetuista vanhoista katto- ja seinätasoitteista. Niissä on käytetty kaseiinia ja gelatiinia, jotka kestävät huonosti kosteutta.  Kostuttuaan ne pilaantuvat ja erittävät ammoniakkia, aldehydejä, amiineja ja rikkiyhdisteitä.

Sisäilman ammoniakki tulee määrittää, jos huoneilma haisee lämpötilan ja kosteuden muutosten mukaan vaihtelevalle pistävälle ja mädän tyyppiselle hajulle tai kun katto- tai seinätasoitteissa on laajoja läikkiä tai lattiapinnoitteissa tummentumia.

Lieviä ammoniakkiongelmia voidaan vähentää lisäämällä ilmanvaihtoa. Pahimmillaan ammoniakkiongelman korjaaminen vaatii tasoitekerroksien poistamisen.

Ammoniakki voi aiheuttaa esimerkiksi limakalvojen ja silmien ärsytysoireita.

Formaldehydi on aldehydeihin kuuluva haihtuva orgaaninen yhdiste. Se on pistävän hajuinen ja väritön kaasu.

Sisäilman formaldehydi on yleensä peräisin lastulevyjen liima-aineena käytetystä ureaformaldehydistä. Formaldehydiä vapautuu ilmaan myös puutuotteista, maaleista, lakoista, pinnoitteista, tekstiileistä, kiintokalusteissa ja huonekaluissa käytetyistä liimoista, tupakansavusta ja kosmetiikasta.

Korkea sisäilman kosteus tai materiaalien kastuminen saattavat myös lisätä formaldehydipäästöjä.

Uusien kiintokalusteidin formaldehydipäästöjä voidaan yrittää pienentää tuulettamalla ja tehostamalla ilmanvaihtoa. Vanhoissa rakennuksissa formaldehydipitoisista lastulevyistä tehtyjä rakenteita voidaan joutua purkamaan. Joskus formaldehydin haihtumista voidaan hidastaa erikoismaaleilla. Runsaasti formaldehydiä sisältävät huonekalut voidaan joutua hävittämään.

Asumisterveysasetuksen (STM 2015) mukaan formaldehydin vuosikeskiarvo ei saa ylittää 50 μg/m3. Lyhyen ajan keskiarvopitoisuus 30 minuutin mittauksen aikana ei saa ylittää 100 μg/m3.

Pienetkin pitoisuudet formaldehydiä voivat ärsyttää silmiä ja ylähengitysteitä.

Haihtuvia orgaanisia yhdisteitä eli VOC-yhdisteitä on sisäilmassa satoja. Yksittäisten yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä pieniä.

VOC-yhdisteet ovat kaasuja. Niihin kuuluvat esimerkiksi aromaattiset hiilivedyt kuten tolueeni ja bentseeni, aldehydit, alkaanit, ketonit, terpeenit, halogenoidut yhdisteet, esterit ja alkoholit kuten etanoli, n-butanoli ja propanoli.

Sisäilman VOC-yhdisteet voivat olla lähtöisin rakennuksesta, ihmisten toiminnoista rakennuksessa tai ulkoilmasta.

VOC-yhdisteiden päästölähteitä ovat etenkin rakennus- ja sisustusmateriaalit, pesuaineet ja joissain tapauksissa myös mikrobikasvustot.

Rakennusmateriaaleista erittyvät päästöt ovat peräisin muun muassa liuotin- ja raaka-ainejäämistä sekä valmistusprosessien reaktio- ja hajoamistuotteista.

Jo yksittäinen yhdiste voi olla haitallinen. Etenkin useamman yhdisteen yhteisvaikutuksena niiden epäillään olevan terveydelle haitallisia.

Huoneilman VOC-pitoisuuteen vaikuttavat muun muassa

  • rakennuksen ikä
  • VOC-yhdisteitä sisältävät materiaalit
  • liikenne
  • teollisuus
  • ilmanvaihto
  • huoneen lämpötila ja kosteus
  • hajusteet
  • puhdistusaineet.

Materiaalipäästöjä on paljon etenkin uusissa, juuri valmistuneissa taloissa. Yleensä päästöt laskevat normaalitasolle noin puolessa vuodessa rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Tuulettamalla ja ilmanvaihtoa tehostamalla sisäilman VOC-pitoisuuksia voidaan pienentää ja uusien materiaalien päästöjä vähentää.

Myös vanhojen materiaalien VOC-päästöt voivat lisääntyä esimerkiksi lämmön tai materiaalin kastumisen seurauksena.

VOC-yhdisteiden aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa

  • silmien ärsytysoireet
  • limakalvojen ärsytysoireet
  • päänsärky.

Asumisterveysasetuksen (STM 2015) mukaan VOC-yhdisteiden tolueenivasteella lasketun kokonaispitoisuuden toimenpideraja huoneilmassa on 400 µg/m3.

Yksittäisen haihtuvan orgaanisen yhdisteen tolueenivasteella lasketun pitoisuuden toimenpideraja huoneilmassa on 50 µg/m3.

Seuraaville yhdisteille on säädetty omat toimenpiderajansa:

  • 2,2,4-trimetyyli-1,3pentaalidioli di-isobutyraatti (TXIB): 10 µg/m3
  • 2-etyyli-1-heksanoli (2EH): 10 µg/m3
  • Naftaleeni, ei saa esiintyä hajua: 10 µg/m3
  • Styreeni: 40 µg/m3.

Tutkimustietoa haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (VOC) löydät Työterveyslaitoksen sivuilta.

Muovimattojen VOC-ongelmat

Erityisesti uudisrakennuksissa suoraan kostean betonirakenteen päälle liimattu muovimatto voi aiheuttaa ongelmia. Betonin emäksisyys yhdessä kosteuden kanssa voi aiheuttaa muovimatossa ja sen liimassa hajoamisreaktion, jossa muodostuu VOC-yhdisteitä.

Rakennusteollisuus RT:n ohje (2019) neuvoo käyttämään liimattavan muovimaton alustana vähintään viiden millin paksuista matala-alkalista tasoitekerrosta.  Katso ohje Rakennusteollisuus.fi-sivustolta.

Muovimaton asennuksessa on tärkeää käyttää keskenään yhteensopivia tuotteita sekä suosia mahdollisimman vähäpäästöisiä, M1-luokiteltuja tuotteita.

Muovimaton ja liiman vaatimat kosteus- ja pH-olosuhteet tulee aina huomioida. Lisäksi alustan riittävä kuivuus on aina määriteltävä luotettavilla kosteusmittauksilla ennen päällystämistä.  

Muovimattoihin liittyviä VOC-ongelmia esiintyy myös vanhoissa rakennuksissa, joissa lattiarakenne on päässyt kastumaan, lattiarakenne on väärin korjattu tai vanha muovimatto on jätetty poistamatta uusien lattiarakenteiden alta.

Lisää tietoa muovimattojen vaurioista ja korjaustarpeista löytyy Ympäristöministeriön oppaasta.

Näin ratkaiset VOC-ongelmia 

VOC-ongelmat ovat aina tapauskohtaisia. On tärkeää selvittää, mikä on VOC-päästön lähde. Usein selvittämistyöhön tarvitaan asiantuntijan apua. 

Kun VOC-päästön lähde on tunnistettu, sinun on mahdollista tehdä seuraavat toimenpiteet: 

  • Poista haittaa aiheuttavat rakennus- ja sisustusmateriaalit sekä irtaimisto sisätiloista.  
  • Vältä hajuhaittoja aiheuttavia pesuaineita.  
  • Lisää ilmanvaihtoa, jotta haitallisten yhdisteiden pitoisuudet laimenevat. 
  • Huomioithan, että ilmanvaihdon parantaminen soveltuu lähinnä uuden materiaalin sisältämien päästöjen poistumisen vauhdittamiseen. Ilmanvaihto ei siis ole riittävä ratkaisu, jos pitoisuudet ovat suuria ja ongelma on laaja, esimerkiksi materiaalien vanhentumisesta tai kostumisesta johtuvien vaurioiden tapauksessa. 

Kun VOC-päästön lähde ei ole ilmeinen, selvitellään ongelmaa asiantuntijan avulla. VOC-ongelmien poisto voi vaatia pinnoitteiden ja tasoitteiden huolellista poistamista. Tarvittavat korjaustoimenpiteet määräytyvät ongelman selvittämisen ja korjaussuunnittelun pohjalta.

Sisäilman hiilidioksidi on pääasiassa peräisin ihmisistä. Hiilidioksidia syntyy ihmisen aineenvaihdunnan tuloksena. Hiilidioksidi lasketaan sisäilman epäpuhtaudeksi. Sisäilman korkea hiilidioksidipitoisuus kertoo huonosta ilmanvaihdosta. Esimerkiksi makuuhuoneen korkea hiilidioksidipitoisuus yöllä johtuu riittämättömästä ilmanvaihdosta.

Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden toimenpideraja ylittyy, jos pitoisuus on 2 100 mg/m3 suurempi kuin ulkoilman hiilidioksidipitoisuus (STM 2015: Asumisterveysasetus).

Korkea hiilidioksidipitoisuus aiheuttaa sisäilman tunkkaisuutta, väsymystä, päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia.

Sisäilmassa esiintyvä hiilimonoksidi eli häkä on peräisin hiiltä sisältävien aineiden epätäydellisestä palamisesta.

Sisäilman hetkellinen hiilimonoksidipitoisuus ei saa ylittää 7 mg/m3. (STM 2015: Asumisterveysasetus). Sisäilman hiilimonoksidin lähteitä ovat liikenteen pakokaasut ja sisätiloissa olevat, huonosti toimivat tulisijat sekä kaasuliedet ja tupakointi.

Takan ja kaasulieden käytössä on varmistettava riittävä palamisilma ja palokaasujen ohjautuminen ulos. Takan savupellin saa sulkea kokonaan vasta sitten, kun hiillos on sammunut täydellisesti.

Parkkipaikalta sisätiloihin siirtyvä hiilimonoksidi vaatii yleensä parkkipaikkojen uudelleen järjestelyä.

Kohonnut hiilimonoksidipitoisuus aiheuttaa häkämyrkytysoireita. Tällaisia oireita ovat päänsärky, pahoinvointi ja hengenahdistus. Hiilimonoksidin hengittäminen suurina annoksina voi olla hengenvaarallista.

Hengitysilman hiukkaset voidaan jaotella eri ryhmiin koon mukaisesti. Näitä ovat karkeat hengitettävät hiukkaset (PM10), joiden halkaisija on 2,510 µm sekä pienhiukkaset (PM2,5), joiden halkaisija on alle 2,5 µm (µm on millimetrin tuhannesosa). Pienhiukkasiin lukeutuvat myös ultrapienet hiukkaset, joiden halkaisija on alle 0,1 µm.

Ulkoilmasta sisäilmaan kulkeutuu hiukkasmaisia epäpuhtauksia ja pölyjä kuten katupölyä, siitepölyä ja nokea. Asuntoon tulevan tuloilman suodattaminen estää ulkoilman pölyjen pääsyn sisätiloihin.

Sisätiloissa hiukkasmaisia epäpuhtauksia syntyy ihmisen toiminnoista kuten ruuanlaitosta ja siivouksesta. Muun muassa hyvällä ilmanvaihdolla ja oikeilla siivoustavoilla voidaan vähentää näistä tekijöistä johtuvaa sisäilman hiukkaspitoisuutta.

Sisäilmassa voi olla myös sisustus- ja rakennusmateriaaleista peräisin olevia hiukkasia ja kuituja kuten mineraalivilla- ja asbestikuituja. Lisäksi sisätiloissa voi esiintyä allergiaa aiheuttavaa eläinpölyä.

Tutustu Hengitysliiton Sisäilman pienhiukkaset -esitteeseen sekä Polta puuta puhtaasti -esitteeseen.

Asumisterveysasetuksen (SMT 2015) mukaan karkeiden hiukkasten pitoisuus sisäilmassa 24 tunnin mittauksen aikana saa olla enintään 50 µg/m3. Pienhiukkasten pitoisuus sisäilmassa 24 tunnin mittauksen aikana saa olla enintään 25 µg/m3.

Hiukkaset ovat haitallisia hengityselimistölle sekä sydän – ja verenkiertoelimistölle.

Lisää tietoa pienhiukkasista ja niiden terveysvaikutuksista löydät Pienhiukkaset-sivultamme.

Kynttilänpoltto

Kynttilän polttaminen sisätiloissa tuottaa sisäilmaan pienhiukkasia, nokea, orgaanisia haihtuvia kaasuja ja PAH-yhdisteitä (polysykliset aromaattiset hiilivedyt). Lisää tietoa sisäilman pienhiukkasista löydät esimerkiksi pienhiukkasesitteestämme.

Kynttilöiden polttaminen vaikuttaa sisäilman laatuun merkittävästi, koska hiukkasmaiset ja kaasumaiset päästöt tulevat suoraan huoneessa oleskelevien hengitysilmaan.

Kun poltat kynttilöitä sisällä, varmista että kodin perusilmanvaihto toimii hyvin. Ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa sisäilmasta epäpuhtauksia ja kosteutta sekä tuoda raitista ulkoilmaa tilalle.

Jos ilmanvaihto toimii huonosti, kynttilänpolton tuottamat päästöt poistuvat sisäilmasta hitaasti ja niiden pitoisuustasot nousevat sisäilmassa korkeiksi.

Ongelma korostuu erityisesti pienissä asunnoissa, joista puuttuu tehokas koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Hyvä ilmanvaihto siis poistaa kynttilänpolton tuottamat epäpuhtaudet tehokkaammin ja nopeammin.

Suomessa tehdyn Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksen mukaan runsas kynttilänpoltto sisätiloissa voi nostaa hiukkasten määrän kodissa jopa vilkkaan liikenteen pitoisuuksien tasolle.

Lisätietoa sivulla Polta kynttilöitä harkiten.

Mineraalivillakuidut

Mineraalivillakuituja sisältäviä materiaaleja on käytetty rakennusten lämpö- ja paloeristeinä, väliseinien eristyksissä, ilmanvaihtolaitteiden äänenvaimentajina ja eristeinä sekä akustiikkalevyissä.

Ajan kuluessa mineraalivillaa sisältävät materiaalit saattavat haurastua. Jos sisäilmassa havaitaan mineraalivillakuituja, on niiden lähde etsittävä ja estettävä kuitujen pääsy sisäilmaan. Ongelma ratkeaa useimmiten vaihtamalla eristysvillat, tiivistämällä rakenteita tai korjaamalla äänenvaimentimet.

Teollisten mineraalikuitujen toimenpideraja kahden viikon aikana pinnoille laskeutuneessa pölyssä on 0,2 kuitua/cm2. (STM 2015: Asumisterveysasetus).

Mineraalivillakuidut aiheuttavat tavallisesti silmien, ihon ja limakalvojen ärsytysoireita. Niiden ei kuitenkaan ole todettu aiheuttavan sairauksia tai allergiaa.

Radon

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu. Radon ei aiheuta välittömiä oireita.

Radon on lähtöisin maaperästä. Radonpitoisella alueella maaperän radon kulkeutuu rakennuksiin rakenteiden epätiiveyksien kuten lattian halkeamien sekä lattiaan liittyvien rakenteiden ja läpivientien saumojen kautta. Radonia voi esiintyä lisäksi porakaivovedessä.

Sisäilman radonpitoisuuden voi selvittää vain mittaamalla. Jos pitoisuus todetaan suositusarvoa korkeammaksi, voidaan pitoisuutta sisäilmassa alentaa tehokkaasti kohtuullisin kustannuksin. Parantamalla rakennuksen perusilmanvaihtoa voidaan sisäilman radonpitoisuuksia pienentää.

Uusissa rakennuksissa radonongelma ratkaistaan asentamalla maanvaraisen laatan alle perustuksiin radonputkisto rakennusvaiheessa. Putkiston avulla mahdollinen radon voidaan imeä poistoputkea pitkin pois laatan alta.

Vanhoissa rakennuksissa radonia torjutaan yleensä tiivistämällä rakennuksen alapohjarakenteita kuten perustusten ja maanvastaisten lattioiden välisiä saumoja ja parantamalla ryömintätilan tuuletusta. Joissain tapauksissa maanvastaisen alapohjan alla oleva soratäyttö voidaan myös alipaineistaa lattialaatan alle asennettavan radonimurin avulla. Myös talon ulkopuolelle rakennettavan erillisen radonkaivon avulla pitoisuuksia voidaan alentaa.

Säteilylain mukaan vanhan asunnon radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 300 Bq/m3. Uusissa taloissa raja on 200 Bq/m3.

Pitkäaikainen altistuminen korkealla radonpitoisuudelle lisää merkittävästi riskiä sairastua keuhkosyöpään. Radonin ympäristöön lähettämän alfasäteilyn arvioidaan aiheuttavan Suomessa noin 300 keuhkosyöpätapausta vuosittain.

Näin mittaat radonpitoisuutta

  • Tilaa radonmittaus Säteilyturvakeskuksesta (STUK) tai STUK:n hyväksymältä kaupalliselta toimijalta. Paras aika mittaukselle on syyskuun alusta toukokuun loppuun saakka.
  • Huoneilman mittaus tehdään radonmittauspurkeilla. Isoimmissa asunnoissa mittaus kannattaa tehdä kahdella purkilla. Tällöin purkit sijoitetaan eri huoneisiin ja kerroksiin.

Lisää tietoa radonista, radonmittauksista ja radonin torjunnasta löydät Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilta.

Styreeni

Styreenin pitoisuus asunnon sisäilmassa on normaalisti alhainen. Styreeniä vapautuu sisäilmaan lähinnä rakennusmateriaaleista, joiden sisältämien polyesterihartsien komponentit eivät ole reagoineet keskenään täydellisesti ja rakennusmateriaali on siksi viallinen.

Styreenillä on pistävä haju. Styreenin määritys sisäilmasta on tarpeen, jos sisäilmassa esiintyy pistävää hajua ja rakennusmateriaaleissa on käytetty polyesteripohjaisia hartseja sisältäviä rakennusmateriaaleja.

Styreenin huoneilman tolueenivasteella lasketun pitoisuuden toimenpideraja on 40 μm/m3. (STM 2015: Asumisterveysasetus)

Styreenin aiheuttamia terveyshaittoja ovat silmien sidekalvojen ja hengitysteiden limakalvojen ärsytys. Joskus styreeni aiheuttaa myös allergisia reaktioita. Korkeina pitoisuuksina styreenin on myös havaittu aiheuttavan vakavaa haittaa kuten hermoston toiminnan häiriöitä.

Tupakansavu

Tupakointi sisätiloissa heikentää sisäilmaa merkittävästi, ja tupakointia sisätiloissa tulee välttää.

Tupakansavu altistaa monenlaisille terveyshaittoja aiheuttaville ainesosille. Tupakansavu sisältää yli 4 000 yhdistettä, joista 70 on syöpää aiheuttavia.

Tietoa tupakoinnin terveyshaitoista sekä apua ja tukea tupakoinnin lopettamiseen löydät Hengitysliiton Savuttomuus-sivuilta.

Tupakansavu voi aiheuttaa haittaa myös sivullisille, koska ympäristön tupakansavu sisältää samoja terveydelle haitallisia yhdisteitä kuin keuhkoihin hengitettävä savu. Myös tupakoinnin aikana asunnon pintoihin imeytyvä ja myöhemmin takaisin ilmaan vapautuva savujäämä altistaa asukkaat tupakan haitallisille aineille.

Asuntoyhteisöjen yhteisissä tiloissa tupakointi on kielletty. Asuntoyhteisö voi järjestyssäännöissään kieltää tupakoinnin myös asuntoyhteisön omistamissa ja sen hallitsemissa yhteisissä ulkotiloissa.

Mikäli tupakansavu kulkeutuu asuntoon huoneistojen välisten rakenteiden tai ilmanvaihdon kautta, taloyhtiö on velvollinen poistamaan ja korjaamaan ongelman muun muassa tiivistämällä rakenteiden vuotokohdat ja tasapainottamalla ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat.

Parveketupakoinnista aiheutuva savu leviää helposti ikkunan tai korvausilmaventtiilin kautta sisälle rakennukseen. Jos savu tulee ulkoa, esimerkiksi naapurin parvekkeelta, on ratkaisuun pyrittävä neuvotteluteitse. Naapurin kanssa kannattaa ensin keskustella hyvässä hengessä. Jos se ei auta, voit ottaa yhteyttä kiinteistön isännöitsijään tai taloyhtiön hallitukseen joko suullisesti tai kirjallisella ilmoituksella ja korjauspyynnöllä. Jos asia ei korjaudu, voit tehdä kirjallisen ilmoituksen ja tarkastuspyynnön kunnan terveystarkastajalle.

Valvira on laatinut ohjeet asuntojen tupakansavuongelmien käsittelyyn. Tutustu ohjeeseen Valviran verkkosivuilla.

Viemärin haju

Viemärin haju johtuu kemiallisista yhdisteistä. Näistä yhdisteistä huomataan yleensä rikkiyhdisteiden aiheuttama mädän haju.

Viemärin haju tulee useimmiten likaisesta, viallisesta tai kuivuneesta lattiakaivon vesilukosta. Haju voi tulla myös huonosti tiivistetystä viemäriputken liitoksesta.

Viemäriputkien tiivisteet saattavat ajan myötä ruveta vuotamaan. Varsinkin voimakkaasti alipaineinen ilmanvaihto kiskoo korvausilmaa epätiiviistä viemäriputken läpiviennistä tai tyhjästä vesilukosta.

Viemärin haju voi aiheuttaa silmien ja limakalvojen ärsytysoireita sekä päänsärkyä. Viemärin haju haittaa usein myös viihtyvyyttä.

Näin ehkäiset viemärin hajua

  • Puhdista viemäreiden ja kylpyhuoneiden lattiakaivojen vesilukot säännöllisesti.
  • Sijoita vesilukolliset lattiakaivot vain sellaisiin tiloihin, joissa vettä käytetään säännöllisesti. Pitkään käyttämättömät vesilukot kuivuvat. Tällöin viemärikaasut pääsevät sisätiloihin.
  • Veden laskeminen vesilukkoon helpottaa tilannetta.
  • Jos haju on toistuvaa ja pitkäaikaista, sen syy pitää selvittää. Kyseessä saattavat olla huonosti toimivat viemärit, ilmanvaihdon aiheuttama paineenvaihtelu tai katolle johtajan viemärin tuuletusputken tukkeutuminen.