Pienpoltto ja puunpoltto

Jokainen voi itse vaikuttaa siihen, millaista savua oman talon piipusta tupruaa. Polta tulisijassa vain kuivaa, puhdasta puuta ja pyri sytyttämään puiden päältä.

Puhtaan palamisen päästöt ovat vain murto-osa huonosti toteutetun puunpolton päästöistä. Puhtaan palamisen tunnistaa lähes värittömästä savusta, josta suurin osa on harmitonta vesihöyryä.

Polta puuta puhtaasti 

Puhdas puunpoltto alkaa polttopuun valinnasta: mielellään ylivuotista, jolloin se on ehtinyt kuivua tarpeeksi. Kuiva puu on väriltään vaaleaa, ja sen tunnistaa äänestä: kaksi kuivaa pilkettä helähtää terävästi, kun niitä lyö vastakkain.

Tulisijassa saa polttaa vain kuivaa, puhdasta puuta. Märkä, maalattu tai kyllästetty puu ei kuulu tulipesään. Myöskään paperiroskaa tai muita roskia ei saa polttaa. Pientä määrää esimerkiksi sanomalehteä voi käyttää sytytysvaiheessa, mutta ei enempää. Sen lisäksi, että jätteenpoltto tuottaa haitallisia päästöjä, se nokeaa tulipesän ja hormin, jolloin tulisijan lämmönluovutuskyky heikkenee.

Tulisijan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota etenkin tulisijan hyötysuhteeseen ja päästöarvoihin. Erityisesti taajama-alueilla lämmitykseen kannattaa käyttää hyvin suunniteltuja ja lämpöä tehokkaasti varaavia tulisijoja, joiden aiheuttamat savuhaitat ovat vähäisiä. Suomessa tulisijojen päästöille ei ole vielä asetettu päästörajoja, mutta monet valmistajat ovat kehittäneet tulisijojaan vähäpäästöisemmiksi ja useimmat tietävät tulisijojensa päästötason.

Eniten savuhaittavalituksia aiheuttavat vanhat ns. kaksoispesäkattilat, joissa on liian pieni varaaja, tai ei varaajaa lainkaan. Tällaisissa kattiloissa puuta joudutaan usein polttamaan pienellä teholla, mikä toteutetaan käytännössä niin, että tulipesään ei päästetä riittävästi ilmaa. Tällaisesta "kitupoltosta" syntyy paljon päästöjä. 

Polttotapahtuman kriittisin vaihe päästöjen kannalta on syttyminen ja palamisen alkuvaihe. Sytyttämällä oikein voi siis helposti vaikuttaa poltosta aiheutuvien päästöjen määrään. Näin sytytät oikein:

  • Tarkista ennen tulen tekemistä, että tuhka on poistettu asianmukaisesti, ja pellit ovat auki.
  • Lado puut vaakatasoon siten, että palamisilma pääsee kiertämään pilkkeiden välistä.
  • Aseta isot puut alle, pienemmät päälle, ja ylimmäksi sytykkeet.
  • Jätä vapaata tilaa vähintään kolmasosa tulipesän korkeudesta.
  • Huolehdi, että huoneeseen tulee riittävästi korvausilmaa.

Päältä sytyttäminen on osoittautunut parhaaksi sytyttämistavaksi, koska tällöin sytykkeiden lämmön vaikutuksesta kaasuuntuvat puun ainesosat leimahtavat ja lähes kaikki, mikä kaasuuntuu myös palaa. Jos pilkkeitä kuumennetaan sytykkeillä altapäin, niin puut kyllä kaasuuntuvat, mutta osa kaasuista pääsee karkaamaan palamattomana ilmaan, ja näin syntyy runsaasti päästöjä. Päältä sytyttäminen on paras tapa lähes kaikissa tulisijoissa, mutta viisainta on noudattaa tulisijavalmistajan antamia ohjeita.

Jotta palamislämpötila pysyy sopivan korkeana koko polton ajan, on palamisnopeuden tulisijassa oltava riittävä. Liian hidas tai liian nopea palaminen on epätäydellistä. Palamisen nopeutta tulisijassa säädetään paloilman avulla. 

Puussa on 85−90% haihtuvia aineita, ja siten suurin osa puusta palaa kaasuina. Onnistuneessa poltossa puu ensin kaasuuntuu tulipesässä, ja syntyneet palokaasut palavat ja luovuttavat lämpönsä eivätkä vain haihdu päästöinä ilmaan. Hallitsematon polttaminen yleensä nokeaa tulipesän, suuluukun ja hormin.

Puunpoltto ilmanlaatuongelmana

Puun polttaminen pientulisijoissa (pienpoltto) tuottaa päästöjä ilmaan siinä missä muukin energiantuotanto tai liikenne. Pienpoltto on päästölähteenä erikoisessa asemassa Suomessa, koska sitä ei vielä säädellä juuri lainkaan. 

Kun puuta poltetaan, muodostuu aina savua, joka sisältää vaihtelevan määrän pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä. Mitä epätäydellisempää palaminen on, sitä enemmän epäpuhtauksia syntyy. Savun musta tai tummanharmaa väri johtuu nokihiukkasista. Puunpoltosta vapautuvat pienhiukkaset koostuvatkin pääasiassa hiilestä sekä kaasuista tiivistyneistä ärsyttävistä ja syöpävaarallisista hiilivedyistä. Osa hiilivedyistä on helposti höyrystyviä, ne haisevat pahalle ja ärsyttävät hengitysteitä jo pienissä pitoisuuksissa (esim. formaldehydi ja akroleiini). Toiset hiilivedyt, kuten bentseeni ja polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat syöpävaarallisia.

Pientulisijojen päästöt voivat huonontaa merkittävästi lähiympäristön hengitysilman laatua, koska ne pääsevät suoraan ulkoilmaan laimentumattomina ja puhdistamattomina. Pientaloalueiden savuongelmat ovat yleensä pahimmillaan kylminä, tyyninä pakkaspäivinä, jolloin tulisijoja lämmitetään runsaasti, ja päästöt jäävät säätilan vuoksi leijumaan matalalle. Epäpuhtaudet tunkeutuvat ilmanvaihdon kautta myös sisätiloihin. Lue lisää terveyshaitoista: pienhiukkaset, häkä.

Hengitysliitto sosiaalisessa mediassa