Sisäilmaongelmien aiheuttamat terveyshaitat

Lääkäri epäilee home- ja kosteusvaurion aiheuttamaa sairautta ”sairas rakennus -oireyhtymä”- ajattelun pohjalta.

Sairas rakennus -oireyhtymä

”Sairas rakennus -oireyhtymää” on syytä epäillä silloin kun

  • potilas kertoo oireittensa pahenevan hänen mennessään rakennukseen A (esim. koti tai työpaikka) 
  • oireet lievenevät potilaan poistuttua kyseisestä rakennuksesta tai jopa kokonaan häviävät, jos potilas on poissa rakennuksesta useita päiviä etenkin sairauden alkuvaiheessa
  • kyseisessä rakennuksessa A havaitaan selvä kosteusvaurio, näkyvää hometta ja/tai tunkkainen homeen haju.

Voimakasta tukea diagnoosille antavat poikkeavat mikrobiologiset löydökset rakennuksen sisäilmasta tai vauriokohdasta, mutta mikrobiologinen näyttö homeista ei ole ehdoton vaatimus ”sairas rakennus -oireyhtymä” -diagnoosille.

”Sairas rakennus -oireyhtymä” tarkoittaa siis oireiden liittymistä oleskeluun jossakin tietyssä rakennuksessa, jossa on todettu kosteusvaurio, hometta ja/tai huono aistinvarainen sisäilma.

Huonoon sisäilmaan voi olla monta syytä

”Sairas rakennus -oireyhtymä” ei aina välttämättä merkitse homesairautta, koska huono sisäilma voi johtua monista muistakin tekijöistä kuten esimerkiksi huonosta ilmastoinnista, liian korkeista hiilidioksidi- tai hiilimonoksidi- tai pienhiukkaspitoisuuksista tai muista epäpuhtauksista sisäilmassa. Lisätietoja sisäilman epäpuhtauksista sivulla Hiukkasmaiset ja kaasumaiset epäpuhtaudet.

Kosteusvaurion mittaaminen

Kosteusvaurio voidaan usein mitata kosteusmittareilla seinistä, lattioista tai muista vauriokohdista, mutta usein rakenteiden kosteusvaurio ja home voidaan nähdä paljaalla silmälläkin. Tieto aikaisemmasta vesivuodosta katossa tai veden tulo ikkunoista sateen aikana tai viemäri- tai vesiputken rikkoutumisen aiheuttama vuoto viittaa yleensä rakenteiden kostumiseen, mihin lähes poikkeuksetta tulee hometta, mikäli kuivatukseen ja korjauksiin ei ryhdytä viipymättä.  Lue lisää homeongelman selvittämisestä.

Homeet aiheuttavat infektioita

Homeet voivat aiheuttaa terveyshaittoja ihmiselle erittämiensä toksiinien kautta tai henkilö allergisoituu homeille. Myöhemmin komplikaatioina tulevat infektiot homeiden vaurioittamilla limakalvoilla ovat yleisiä. Potilaalle voi tulla toistuvia poskiontelotulehduksia tai keuhkoputkentulehduksia, joskus keuhkokuumeitakin.

Myös toistuvat herpesinfektiot kasvoilla ja genitaalialueella ovat melko yleisiä home- ja kosteusvauriopotilailla. Yksittäisen potilaan kohdalla on usein vaikeaa tai jopa mahdotonta erottaa, mitkä oireista johtuvat hometoksiineista ja mitkä homeallergiasta tai myöhemmistä infektioista. Nämä eri mekanismit ovat usein vaihtelevassa määrin samanaikaisesti aiheuttamassa terveyshaittoja potilaalle.

Jälkitautina monikemikaali- eli tuoksuyliherkkyys

Noin puolelle homesairauspotilaista kehittyy aikaa myöten jälkitautina ns. monikemikaali- eli tuoksuyliherkkyys, mikä joskus voi tulla ilman selvää homesairauttakin.

Taulukossa on kysymyksiä, joita lääkäri tekee potilaille epäillessään monikemikaaliyliherkkyyttä. Mikäli potilas saa selviä ärsytysoireita neljästä tai useammasta eri kemikaalista tai kemikaaliryhmästä, potilaalla on todennäköinen monikemikaaliyliherkkyys.

Ongelmana monikemikaaliyliherkkyyden diagnostiikassa ovat muun muassa se, mitä tarkoitetaan selvällä ärsytysoireella. Jotkut auktorit vaativat kriteeriksi sen, että potilaan on pakko poistua samasta tilasta tai huoneesta, missä alkaa saada ärsytysoireita.

Lisäksi tällä hetkellä ei ole olemassa mitään laboratoriokoetta, mikä suurella varmuudella vahvistaisi tai vastaavasti poissulkisi monikemikaaliyliherkkyyden. Kyseessä on siis kliininen diagnoosi, minkä perustana on se, että lääkäri uskoo potilaan kertomusta.

Mielenkiintoinen, joskin tieteellisestä vähän tutkittu ilmiö, on hajuaistin herkistyminen home- ja monikemikaaliyliherkillä potilailla. Kansa kutsuu näiden potilaiden hyvin herkkää hajuaistia homeille ja ärsyttäville kemikaaleille ”homekoiratasoiseksi” hajuaistiksi, mikä on paljon herkempi kuin tavallisen ihmisen hajuaisti.

Herkistynyt hajuaisti on ilmeisesti luonnon kehittämä varoitusmekanismi, jonka tehtävänä on varoittaa potilasta menemästä tilaan tai huoneeseen, missä hän haistaa homeen hajua tai ärsyttäviä kemikaaleja, vaikka muut ihmiset eivät haistaisi mitään epäilyttävää.

Homesairaudet ja monikemikaaliyliherkkyys -luento

Erikoislääkäri Ville Valtonen puhuu videotallenteella homesairauksista ja monikemikaaliyliherkkyydestä. 

 

Taulukko

Monikemikaaliyliherkkyyden (MCS) diagnostiikka käytännössä

• Kliininen diagnoosi: anamneesi kaiken perusta
– Ärsyttääkö 1) hajuvedet 2) hajusteiset deodorantit 3) hajusteiset pesuaineet 4) tupakansavu 5) tuoreet painomusteet 6) hiljan maalatut tai lakatut pinnat 7) rakennusmateriaalit kuten muovimatot, niiden liimat, jne 8) liikennesaasteet ml. katupöly  9) huone- tai muu pöly  10) formaldehydi, 2-etyyli-1-heksanoni tai muu tunnettu kemikaali, ruoka-aine tai ruoan lisäaine yms.
– Neljä tai useampi yo-aineryhmistä ärsyttää selvästi = todennäköinen monikemikaaliyliherkkyys (MCS)
– Ei ole hyvää diagnoosia tukevaa tai poissulkevaa laboratoriotestiä

 

Teksti: Ville Valtonen, professori, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, ylilääkäri (eläkkeellä), HYKS, infektiosairauksien klinikka, HUS