Aila Väisänen ohjaa harvinaista hengityssairautta sairastavien vertaisryhmää Oulussa. Takana on jo useita vuosia vertaisohjaajana, mutta intoa ja paloa ohjaajuuteen riittää.
– Olemme ryhmässä tulleet tärkeiksi toisillemme. Kuukausitapaamisemme ovat paikka, jossa jokainen osallistuja voi jakaa kuulumisensa ja tuntonsa elämästä sairauden kanssa, Aila kertoo. Ryhmäläiset ovat sitoutuneet keskustelujen luottamuksellisuuteen.
Ryhmäläisten kesken vaihtuvat myös kokemusperäiset vinkit ja ideat. Ne ovat arjessa arvossaan.
Ohjaajakin oppii vertaisilta
Keskustelut ovat antoisia myös ohjaajalle. Aila on aidosti vertainen – hän sairastaa itsekin harvinaista keuhkosairautta.
Ohjaajan tehtävä on mahdollistaa vertaisuuden toteutuminen. Hän kutsuu ryhmän koolle, huolehtii tiedotuksesta ja varaa kokoontumistilan. Aila tarjoaa myös kahvit kokoontumisten aluksi. Tapaamisissa ohjaaja huolehtii keskustelun kuljettamisesta.
– Seuraan keskustelun kulkua ja tarvittaessa jaan puheenvuoroja, Aila sanoo. Ryhmässä ei ole pakko puhua, mutta hiljaisimpia ohjaaja saattaa rohkaista kertomaan ajatuksiaan.
– Välillä keskusteluissa nousee esille aiheita, joista kaipaisimme lisää tietoa. Ohjaajana tartun toiveeseen ja kutsun asiantuntijan vieraaksi tapaamiseemme, valaisee Aila. Esimerkiksi sosiaalihoitajan vierailu oli erittäin hyödyllinen.
Koulutus antaa peruseväät ohjaajaksi
Vertaisryhmät ovat hengitysyhdistysten toiminnan arvokasta ydintä. Ohjaajille olisi kysyntää enemmän kuin heitä on tarjolla. Kenelle ohjaajuus sopii vapaaehtoistehtäväksi?
– Ohjaajan täytyy tykätä ihmisistä, nauraa Aila. Muuhun tarvittavaan saa eväät Hengitysliiton tarjoamasta ohjaajakoulutuksesta.
Aila nauttii oman ryhmänsä ohjaamisesta.
– Odotan jokaista tapaamista. Ja iloitsemme koko porukalla niistä hetkistä, kun saamme uuden jäsenen mukaan.