Työkykyä yhdessä – kuntoutumisen tukea sisäilmasta oireilevalle -hankkeessa toteutettiin 20 haastattelua oireilevien kokemuksista työkyvyn tuen polusta. Haastateltavat olivat hankkeen etäkuntoutumisryhmiin osallistuneita sisäilmasta oireilevia, ja heidän keski-ikänsä oli 46 vuotta. Haastattelut tehtiin osana hankkeen kuntoutumisryhmien seurantatapaamisia.
Sisäilmasta oireilu aiheuttaa muutoksia työtilanteeseen
Haastateltavista puolet kertoi olevansa tällä hetkellä työsuhteessa, 1 ilmoitti olevansa työtön ja 1 eläkkeellä. 8 haastateltavaa kertoi olevansa joko osatyökyvyttömyyseläkkeellä, kuntoutustuella, vanhempainvapaalla tai toimivansa yrittäjänä tai keikkatyöläisenä.
80 % haastateltavista kertoi työtilanteensa muuttuneen jollain tavoin viimeisten 5 vuoden aikana. 8:lla heistä työpiste oli vaihtunut tai he olivat siirtyneet etätöihin, jääneet pitkälle sairaslomalla, opinto- tai vanhempainvapaalle tai osa-aikatyöhön. 3:lla työsuhde oli päättynyt irtisanoutumiseen tai he olivat siirtyneet yrittäjiksi, keikkatöihin tai uuteen työpaikkaan. 5 oli jäänyt työttömäksi, osatyökyvyttömyyseläkkeelle, kuntoutustuelle tai osallistunut työkokeiluun.
Työsuhteessa olevista haastatelluista puolet koki nykyisen työtilanteensa sisäilmaoireilun suhteen olevan joko hyvä tai kohtuullinen. 1 haastateltava luonnehti tämänhetkistä tilannettaan vaihtelevaksi ja 4:n tilanne oli heidän mukaansa tällä hetkellä vaikea. Työelämän ulkopuolella olevista useat nostivat esiin huolen siitä, kuinka sisäilmasta oireilu osataan ottaa huomioon työllistymistä tuettaessa ja mahdollisissa uusissa työpaikoissa.
”Sisäilma tuottaa haasteita työllistymiseen. Minulla on huoli siitä, ettei oireilua oteta huomioon, jos palaan takaisin töihin työpaikkaan, jossa on sisäilmahaasteita. Olisiko mahdollista työskennellä tehtävässä, jossa voin itse vaikuttaa työpisteeseen? Toivoisin tukea ammattilaiselta, joka osaisi kertoa mitä voin tehdä ja mitä mahdollisuuksia on tehdä töitä, niin että oireilu tai altistuminen otetaan huomioon.”
”Koen, että olemassa olevat vaihtoehdot ovat epäoikeudenmukaisia ja jättävät minut selviytymään oman onneni nojaan, jos työkykyni ei riitäkään. Vastuu taloudellisesta toimeentulosta jää omalle vastuulleni, jos työkyky ei riitäkään.”
Vaikutusmahdollisuudet sisäilmatilanteissa
Haastatteluissa kartoitettiin myös kokemuksia omista vaikuttamismahdollisuuksistaan oireiluun liittyvissä työjärjestelyissä. 5 haastateltavaa nosti esiin oma-aloitteisuuden oireilun ja sen vaikutusten puheeksi ottamisessa työpaikalla tai työterveyshuollossa. Näiden joukossa oli kuitenkin hajontaa siinä, oliko puheeksi ottaminen tuottanut konkreettisia toimia tai tukea heidän tilanteessaan. Haastateltavat kokivat, että työnantajan tai esihenkilön rooli on merkittävä siinä, miten oireiluun suhtaudutaan työkykyyn vaikuttavana tekijänä.
Etätyö koettiin merkittävänä keinona vaikuttaa omaan tilanteeseen. Lyhennetty työaika, ulkoilun mahdollisuus, ilmanvaihtoon vaikuttaminen sekä työpisteen vaihtamisen mahdollisuus oli auttanut osaa haastateltavista. Ne, jotka kokivat omat vaikuttamismahdollisuutensa huonona, olivat päätyneet omiin ratkaisuihin esimerkiksi irtisanoutumalla, jäämällä opintovapaalle tai tekemällä keikkatöitä.
Kolmella haastateltavalla oli kokemus, että astman tai sisäilman epäpuhtauksiin liittyvän diagnoosin saaminen oli vaikuttanut merkittävästi työnantajan suhtautumiseen ja niihin toimenpiteisiin, joihin työpaikalla oli ryhdytty. Verrattuna somaattisia sairauksia sairastaviin työtovereihinsa eriarvoisuutta työyhteisössään kokivat ne, jotka oireilivat ainoina työpaikalla.
Työkykyä tukevat tahot
Vastaajat nimesivät kolme tärkeintä tahoa, jotka olivat tukeneet heidän työkykyään. Tärkeimmäksi koettiin läheisten ja vertaisten tuki (60 % haastateltavista). Esihenkilön nimesi tärkeäksi tukijaksi 25 %. Työterveyshuollosta koki saaneensa tukea 15 %, työterveyslääkäristä 20 % ja työterveyspsykologista 10 %. Erikoissairaanhoidon lääkärin mainitsi 10 % haastatelluista. Lisäksi muina työkykyä tukevina tahoina mainittiin työkaverit, luottamushenkilö, psykoterapeutti ja psykiatrinen sairaanhoitaja. 3 vastaajista koki saaneensa tukea Työkykyä yhdessä -hankkeesta.
Oireilevilla oli myös itsellään runsaasti keinoja pitää huolta omasta työkyvystään. Omia keinoja työkyvyn tukemiseen löytyi psyykkisen, fyysisen ja sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueilta. Näitä keinoja olivat esimerkiksi liikunta, terveelliset elämäntavat ja riittävä lepo. Muita keinoja olivat oireista toipumiseen liittyvät keinot, vertaistuen piiriin hakeutuminen, liian kuormituksen välttäminen ja stressitason pitäminen alhaisena.
Työkykyä yhdessä -hankkeen etävertais- ja etäkuntoutumisryhmissä (n=8) kerättiin voimavaratauluihin ryhmäläisten voimavaroja lisääviä keinoja. Keinoja löytyi mielekkään tekemisen, voimauttavien ajatusten ja ympäristöjen, apuvälineiden ja itseymmärryksen lisääntymisen kautta. Jokainen ryhmä koki raittiin ilman lisäävän voimavarojaan ja tunnisti sen palauttavan vaikutuksen. Pysähtyminen ja pohdinta auttoivat löytämään myös piilossa olevia jo unohdettuja keinoja lisätä voimavaroja fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
Millaista työkyvyn tukemista kaivataan tulevaisuudessa?
Työkykyä yhdessä -hankkeessa havaittiin, että halu tehdä töitä oli suuri, kun työskentelyolosuhteet olivat kunnossa. Hankkeen kyselyyn vastanneet sisäilmasta oireilevat kaipaavat työyhteisön tukea ja esihenkilön parempaa ymmärrystä oireilevan tilanteesta työpaikalla.
”Työyhteisön ymmärrys sisäilmasta oireilusta olisi auttanut. Oli vähättelyä, kummastelua ja silmien pyörittelyä.”
Työnantajalta kaivataan tukea hankalassa tilanteessa ja yksilöllisyyden parempaa huomiointia. Lisäksi kaivataan konkreettisia muutoksia työtiloihin, työkäytäntöihin ja etätyön mahdollisuutta.
Avoin keskustelukulttuuri ja vuoropuhelu työskentelyolosuhteista koetaan tärkeäksi osaksi työnyhteisön antamaa tukea. Tieto työskentelyolosuhteista ja toimenpiteistä esimerkiksi ilmanvaihdon parantamiseksi hyödyttää kaikkia työyhteisössä.
Työssä olevat kaipaavat ymmärrystä esihenkilöltä ja työyhteisöltä. Lisäksi työterveyshuollolta odotetaan tietoa ja tutkimuksia sisäilmasta oireilun vaikutuksista työkykyyn:
”Työnantajan tulisi huomioida yksilöllisyys paremmin, se kuinka oireilu vaikuttaa.”
”Työterveyslääkäri olisi ymmärtänyt tilannettani paremmin. ”
Työstä poissaolijat kaipaavat omatyöntekijää, joka ymmärtää oireilun vaikutukset työkykyyn ja tukee asiakkaan toimijuutta ja polkua takaisin tai lähemmäs työelämää. Omatyöntekijän sijoittumista osana palvelukenttää ei vastauksissa tarkennettu.
”Olisin kaivannut tietoa omista vaihtoehdoista, omatyöntekijä tukemassa lähemmäs työelämää.”
Sisäilmasta oireilevat tarvitsevat ymmärrystä oireilun vaikutuksista työkykyyn heitä kohtaavilta. Lisäksi he kaipaavat vaikutusmahdollisuuksia oman työkykynsä arvioinnissa, tunnistamisessa ja tukemisessa yhteistyössä ammattilaisten kanssa.
Kirjoittajat:
Matleena Aitasalo, Hengitysliitto ry
Niina Henttonen, Kiipulasäätiö
Työkykyä yhdessä- hankkeessa on tuotettu tietoa ja työkaluja sisäilmasta oireilevien työkyvyn tunnistamiseen ja tukemiseen. Hankkeen materiaalit löytyvät hankkeen toiminnan päätyttyä hankkeen verkkosivuilta sekä Innokylästä.
Työkykyä yhdessä -hanke kehitti ja tarjosi keinoja kuntoutumisen tukemiseen sisäilmasta oireileville työikäisille. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn rahoituksella toimivaa hanketta toteuttivat Kiipulasäätiö ja Hengitysliitto. Hanke oli käynnissä vuosina 2020–2023.