Historia

Hengitysliiton juuret ovat 1940-luvun tuberkuloosiparantoloissa. Tuberkuloosipotilaiden Liittona toimintansa aloittanut järjestö on 75-vuotisen taipaleensa aikana kehittynyt nykyaikaiseksi sosiaali- ja terveysjärjestöksi.

Pelottava sairaus 

Suomessa 1940-luvulla tuberkuloosi oli yleinen tarttuva sairaus, johon liittyi paljon pelkoja. Sairastuneita hoidettiin laitoksissa, usein kaukana kotoa ja hyvin pitkiä aikoja. Toimeentulo saattoi vaarantua kokonaisilla perheillä, jos yksi tai useampi sairastui. Parantuneidenkin pelättiin levittävän sairautta eteenpäin, joten sairaalajakson jälkeen oli vaikea löytää opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Hengitysliiton juuret juontavat vuoteen 1941 tuberkuloosiparantolaan Kiljavannummelle, jossa perustettiin Tuberkuloosipotilaitten Liitto − Tuberkulospatienternas Förbund r.y.

"Oli tammikuun kirpaisevan kylmät loppupäivät menossa, kun tämä aate, luultavasti ilmassa leijailevien, auringossa välkehtivien lumikiteiden kantamana saapui Kiljavan lakeudelle. Se saapui tänne Jukolaan niiden samojen vaarojen ylitse, joilla aikoinaan suuren mestarimme Kiven mielikuvituksessa kuolemattomat Jukolan veljekset kamppailivat. Aatetta pohdittiin vakaalla innostuksella mies mieheltä ja kaikki yhdessä. Kaikki tunsimme heti vaistomaisesti, että nyt oli tulossa jotain uutta, jotain kaunista."
Terho Lassila, puheenjohtaja

Tuberkuloosipotilaitten liiton toimintaperiaatteina olivat omatoimisuuden lisäksi kristillisen lähimmäisenrakkauden, veljeyden, toveruuden, auttavaisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden aate. Liitto toimi yhdyssiteenä Suomen tuberkuloosiparantoloiden ja sairaaloiden paikallisten potilasyhdistysten, kannatusjäsenten ja omien jäsentensä välillä. Se avusti paikallisyhdistysten perustamisessa ja ohjasi niiden toimintaa sekä harjoitti valistus- ja kasvatustyötä järjestämällä erilaisia kokous-, esitelmä- ja juhlatilaisuuksia. Ennakkoluulot oli nujerrettava ja sopivia työpaikkoja löydettävä toipuneille, lopulta liiton oli myös perustettava itse työtä tarjoavia laitoksia. Sairastuneet ja toipuneet tarvitsivat paljon niin henkistä kuin aineellistakin apua. 

Koti ja Terveys –lehti perustettiin tammikuussa 1945. Seuraavana vuonna nimi muutettiin Jouseksi ja sisältö kehittyi yhä monipuolisemmaksi, jopa runoja ja novelleja sisältäväksi lukemistoksi. Samalla myös liiton nimi uudistui Tuberkuloosiliitto ry:ksi.

Sairastuneet jäivät ikätovereitaan jälkeen niin tiedoissa kuin taidoissakin, sillä hoitoajat olivat pitkiä. Laki ei kuitenkaan mahdollistanut parantolahoidon jälkeen tarvittavaa fyysistä ja henkistä kuntoutusta. Liperin ammattioppilaitoksessa aloitettiin ammattikoulutus vuonna 1947 metalli- ja puutyölinjoilla. Myöhemmin toiminta laajeni sähkö- ja auto-osastoilla.

Tuberkuloosin parantolahoito turvattiin vuonna 1948 tuberkuloosilailla, mutta tutkimusten mukaan sairastuneiden oli edelleen vaikea työllistyä. Tarvittiin väyliä työllistyä, joten liitto aloitti toimintansa ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen kuntoutuksen jatkeena. Suojatyötoiminta oli monitahoista ja joustavaa, kokeiluun ja muutokseen sopivaa toimintaa.

Uudet lääkkeet ja päämäärät

Todellinen käännekohta tuberkuloosin hoidossa tapahtui 1950-luvulla, kun uudet lääkkeet streptomysiini ja para-aminosalisyylihappo ja isoniatsidi korvasivat aiemmat hoitomenetelmät. 

Hoikan opisto aloitti toimintansa syksyllä 1952. Työohjelmassa olivat mm. yhteiskuntaoppi, historia, maantieto, äidinkieli, kasvatusoppi, uskonto, luonnontieto, erilaiset käsityöt ja askartelut. Hoikan opisto ehti myös olla osa Hoikan koulutus- ja kuntoutuskeskusta.

Merikosken ammattioppilaitoksen ensimmäinen lukuvuosi alkoi 7.10.1957. Koulussa toimi 2-vuotinen toimistopiirtäjälinja, 2-vuotinen korjausmieslinja ja 1-vuotinen toimistotyöntekijän linja. Paikka tunnettiin myös nimellä Merikosken ammatillinen koulutuskeskus.

Liiton jäsenmäärä kasvoi 30 000 henkilöön ja sisäinen jäsenlehti Silmu näki päivänvalon 1961. Liiton nimi uudistettiin vuonna 1969 Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaisten Liitto - Tuberkulos- on Lunghandikappades Förbund r.y. 

Pioneerihenki jatkui vuonna 1965: Merikosken työklinikka oli yksi Suomen ensimmäisistä työklinikoista. 

1970-luvulle tultaessa Suomessa sairastui tuberkuloosiin vielä vuosittain yli 5000 henkilöä. Määrä oli kuitenkin onneksi vähenemään päin. Liperin ammattioppilaitoksen yhteyteen perustettiin vuonna 1973 fysikaalinen kuntouttamislaitos, joka tunnettiin pian nimellä Kaprakan kuntoutuspalvelukeskus.

Liiton nimi tiivistettiin vuonna 1975 muotoon Keuhkovammaliitto r.y. - Lungskadeförbundet r.f. Liitossa alettiin myös tehdä suunnitelmia Anttolanhovin kuntoutuslaitoksen perustamiseksi. Hoikan fysikaalinen hoitolaitos aloitti toimintana vuonna 1977. Toiminta jatkui vuoteen 2009 saakka nimellä Hoikan koulutus- ja kuntoutuskeskus.   

Työkeskusten tarve ja suosio kasvoivat vuosikymmenten aikana. Vuonna 1975 niiden määrä oli suurimmillaan eli työkeskuksia oli 12 ympäri Suomen.

Uusia päämääriä lähdettiin asettamaan 1977 kun kampanjointi puhtaan ilman puolesta alkoi. Lakiesitys ilmansuojelulaista annettiin eduskunnalle vuonna 1981. Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan, vuonna 1984 mukana oli yli 40 000 jäsentä 81 yhdistyksessä.  

Vuonna 1981 liitto aloitti kuntoutuspalveluiden tarjoamisen Anttolanhovin kuntoutus- ja tutkimuskeskuksessa, johon kuului myös hotelli-ravintola Anttolanhovi. 1984 aloitettiin savuttomuuden puolesta työskentely kampanjalla ”Päivä ilman tupakkaa”.

Vuonna 1987 perustettiin Merikosken kuntoutuskeskus. Toiminta laajeni ja vuonna 1989 työklinikan ja kuntoutuslaitoksen toiminta yhdistettiin. 1990-luvulla liiton kuntoutuspalveluita tarjottiin 4 kuntoutus- ja tutkimuslaitoksessa: Merikoskella (Oulu), Kaprakassa (Liperi), Anttolanhovissa (Anttola) ja Hoikalla (Karkku). Liitosta tuli monipuolinen ja johtava palveluntuottaja työssä ja työhön kuntoutuksen saralla. 1990-luvulla liitto oli myös suurin kuntoutuspalveluiden tuottaja Suomessa.  

Uudistumisen aika

2000-luvulla oli jälleen uudistumisen aika, liiton nimi vaihtui muotoon Hengitysliitto Heli ry - Andningsförbundet Heli rf. ja lehdestä tuli Hyvä Hengitys, vuodesta 2010 alkaen tänä päivänäkin ilmestyvä Hengitys-lehti. 

Merikosken ja Kaprakan ammatilliset koulutuskeskukset sekä Hoikan opisto yhdistyivät vuonna 2007 Ammattiopisto Luoviksi. Samana vuonna Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus alkoivat toimia uudella nimellä Verve. 

Vuonna 2010 Anttolanhovista ja Kaprakasta tuli osa Verveä.

Vuonna 2012 liiton nimi päivitettiin ytimekkääksi: Hengitysliitto ry. Tällä hetkellä liittoon kuuluu 87 yhdistystä, joista 2 toimii valtakunnallisesti. Jäsenmäärä on noin 30 000 henkeä. Lähes puolet heistä sairastaa astmaa, muita suuria sairausryhmiä ovat uniapnea ja keuhkoahtaumatauti. Lisäksi jäsenistössä on harvinaisia hengityssairauksia sairastavia sekä sisäilmasta sairastuneita. Tuberkuloosia sairastaneita on edelleen mukana. Hengitysliiton jäsenistä noin 20 prosentilla ei ole hengityssairautta, mukaan voi tulla myös hengityssairaiden läheiset sekä hengitysterveydestä kiinnostuneet. 

Viime vuosina liitto on keskittynyt yhä enemmän järjestötoimintaan, osaamisen kehittämiseen ja yhteiskuntavastuulliseen liiketoimintaan työkeskuksissa. Vuonna 2015 myytiin Verve ja sen kuntoutustoiminta, vuonna 2017 Anttolanhovin kiinteistöt ja liiketoiminnat. 

Tällä hetkellä Hengitysliittoon kuuluu ammatillinen erityisoppilaitos Luovi, 2 kuntoutumiseen ja työllistämiseen erikoistunutta työkeskusta Sytyke ja Kovak Oy, 1 sosiaalinen yritys Lovak sekä hotelli-ravintolatoimintaan erikoistunut TaitoReitti Oy (Lasaretti) sekä rakennusterveyden asiantuntija Suomen Sisäilmakeskus Oy.

Kyky uudistua muuttuvan toimintaympäristön mukana on vienyt Hengitysliittoa eteenpäin yli 75 vuotta. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja perinteet velvoittavat. Liitto jatkaa edelläkävijänä ja aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Tuberkuloosia tärkeämmiksi teemoiksi nousevat jokaisen oikeus hyvään hengitysilmaan – olipa kyse sitten sisä- tai ulkoilmasta. 

Historia aikajana

Hengitysliitto sosiaalisessa mediassa