Hengittäminen ja hengästyminen

Kaikki ihmiset hengittävät omalla tavallaan.

Hengityksen rytmi, syvyys, hengityslihasten käyttö ja hengitysliikkeen leviäminen kehossa vaihtelevat yksilöllisesti.

Hengittäminen eri asennoissa ja liikkeissä edellyttää monipuolista lihasten käyttöä. Yleensä ihmisellä on käytössään 20–30 erilaista tapaa hengittää.

Hengitystä ei voi hallita kontrolloimalla jokaista siihen vaikuttavaa lihasta erikseen. Hengitys muuntautuu ihmisen liikehdinnän mukaan.

Hengitys reagoi myös tunteisiin. Hengityslihakset voivat jännittyä varuillaan olosta ja tunteiden tukahduttamisesta. Pitkäaikainen apuhengityslihasten jännittäminen ja niiden samanaikainen käyttö hengittämisessä saavat aikaan lihaskipua.

Lihasjännitys vaikeuttaa hengitettäessä myös pallean käyttöä. Jos pallea on jatkuvasti supistuneena, keuhkojen tila pienenee. Tämän seurauksena ihminen turvautuu rintakehähengitykseen ja hengityksen kiihdyttämiseen.

Hengitä ja hengästy

Tutustu Hengitysliiton Hengitä ja hengästy -oppaaseen.

Mistä hengästyminen johtuu?

Keuhkojen minuutissa hengittämä ilman määrä vaikuttaa siihen, miten herkästi hengästymistä koetaan. Keskimäärin terve ihminen hengästyy, jos hänen minuutissa hengittämänsä ilmamäärä on yli 70 % hänen maksimaalisesti keuhkotuuletuksestaan.

Hengästymiseen vaikuttavat ympäristötekijät

Tupakansavu vähentää veren hemoglobiinin happikyllästeisyyttä ja heikentää elimistön hapenottokykyä. Tupakointi myös ahtauttaa keuhkoputkia, mikä lisää hengityslihasten hapenkulutusta ja hengästymistä rasituksessa.

Tietoa savuttomuudesta ja vinkkejä tupakoinnin lopettamiseen löydät Savuttomuus-sivultamme sekä Hengitysliiton Stumppi.fi-palvelusta. Lisäksi maksuton Stumppi-neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 148 484.

Hengästymiseen vaikuttaa myös ilmanpaine. Mitä korkeammalla merenpinnan tasosta olet, sitä matalampi on ilmanpaine. Tämän vuoksi esimerkiksi vuoristossa liikuttaessa hengitysilman happipitoisuus on pienempi, ja valtimoveren happisisältö laskee. Elimistön hapenottokyvyn vähentyminen tuntuu nopeana väsymisenä ja ilman loppumisen tunteena.

Myös lentokoneessa valtimoveren happipitoisuus ja happikyllästeisyys laskevat lievän hapenpuutteen tasolle. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että lentokoneissa on ilmanpaineistusjärjestelmä.

Hengästyminen ja liikunta

Terveen ihmisen fyysistä suorituskykyä rajoittavat yleensä väsymisen tunne, lihasten väsyminen ja hengästyminen.

Hengästyminen rasituksessa johtuu keuhkotuuletuksen kiihtymisestä, kun lihakset tarvitsevat lisää hapetettua verta. Jos hapetettu veri ei riitä, lihakset menevät niin sanotusti maitohapoille. Tämä tarkoittaa sitä, että lihakset ottavat tarvitsemansa energialisän glukoosista aineenvaihdunnan avulla.

Veren hemoglobiinipitoisuudella on keskeinen merkitys hapen kuljetuskapasiteetin ja elimistön hapenottokyvyn kannalta. Miehillä hemoglobiinipitoisuuden keskimääräinen vaihteluväli on 134–167 grammaa litrassa. Naisilla hemoglobiinipitoisuuden keskimääräinen vaihteluväli on 117–155 grammaa litrassa.

Korkea hemoglobiinipitoisuus lisää hapenottokykyä. Yksilöllisillä eroilla on suuri merkitys fyysistä suorituskykyä rajoittavaan hengenahdistukseen ja yleiseen jaksamiseen.

Iän myötä aerobinen suorituskyky vähenee. Aktiivisella kuntoilulla on mahdollista vaikuttaa osittain siihen, kuinka nopeasti ja merkittävästi hapenottokyky vähenee.

Lisää tietoa hengityssairaalle sopivasta liikunnasta ja liikunnanaikaisesta hengenahdistuksesta löydät Hengityssairaan liikunta -sivultamme.

Hengittäminen ja vuorovaikutus

Ongelmat vuorovaikutuksessa voivat heijastua hengittämiseen. Varhaiset, voimakkaat ja toistuvat pelko- ja häpeäkokemukset voivat aiheuttaa epätasapainoista hengitystä.

Tunteet, ajattelutavat, tulkinnat ja mielikuvat vaikuttavat autonomisen hermoston toimintaan ja stressihormonin erittymiseen. Sitä kautta ne vaikuttavat myös hengitykseen, sydämen toimintaan ja verenpaineeseen. Vaikeutunut hengitys aiheuttaa henkistä ahdistusta ja ahdistuneisuus lisää edelleen hengitysvaikeuksia.

Erilaisiin pelkotiloihin kuten synnytykseen tai muihin jännityksiin liittyviin hengitysvaikeuksiin saat halutessasi apua terveydenhoitoalan ammattilaiselta. Hengitysvaikeuksiin voi auttaa ammattilaisen kanssa käyty keskustelu, joka sisältää mielikuva- ja rauhoittumisharjoituksia.

Hengitysfysioterapiassa arvioidaan ja harjoitetaan hengittämisen lisäksi toiminta- ja liikkumiskykyä. Hengitysfysioterapia on haasteellista, sillä hengitysvaikeuksia on vaikea arvioida. Tällöin on tärkeää erottaa esimerkiksi keuhkotuuletusvajaus hyperventilaatiosta.

Epätasapainoinen hengitys

Sellainen hengittäminen, joka ei jostain muusta kuin sairauden aiheuttamasta syystä ole optimaalista on epätasapainoista hengittämistä. Tätä kutsutaan myös toiminnalliseksi hengityshäiriöksi.

Epätasapainoinen hengittäminen on yleistä. Sen oireet ohitetaan helposti kuvitteellisina. Vaihtoehtoisesti niitä voidaan myös tutkia paljon. Epätasapainoisen hengittämisen oireet eivät ole vaarallisia.

Epätasapainoisen hengityksen oireita ovat muun muassa

  • uloshengityksen jälkeisen tauon puuttuminen
  • hengityksen pidättäminen, jolloin rintakehä jää sisäänhengitysasentoon
  • lepohengitystiheyden suurentuminen
  • suuhengityksen tavanomaista suurempi vallitsevuus
  • apuhengityslihaksien käyttäminen myös levossa
  • tiheä huokaileminen ja haukottelu
  • vatsalihasten jännittäminen ja jäykkyys
  • toistuva rykiminen
  • ilman nieleminen.

Hyperventilaatio

Elimistö tasoittaa alentunutta happipitoisuutta hyperventiloimalla eli kiihdyttämällä keuhkotuuletusta. Hyperventilaatio johtaa nopeasti hengenahdistuksen tunteeseen.

Hyperventilaatio vuoristossa voi aiheuttaa hiilidioksidin liiallista poistumista elimistöstä. Tämä voi johtaa niin sanottuun vuoristotautiin. Vuoristotaudin oireita ovat muun muassa päänsärky, huimaus ja paheneva hengenahdistus. Ensihoitona vuoristotautiin suositellaan nopeaa palaamista alaspäin kohti merenpinnan tasoa.

Hengästyminen ja lihavuus

Ylipainoinen henkilö voi kokea rasituksesta johtuvaa hengenahdistusta jo kevyen liikunnan aikana.

Ylipaino haittaa hengittämistä, pallean toimintaa ja keuhkojen hengityskaasujen vaihtumista. Tästä syystä hengityksen vaikeutuminen on yleinen lihavuuteen liittyvä ongelma.

Erityisen ongelmallista on keskivartalolihavuus eli vyötärölihavuus. Mies lasketaan keskivartalolihavaksi, jos vyötärön ympärysmitta on yli 100 senttimetriä, kun tavoitteena on alle 90 senttimetriä. Nainen puolestaan lasketaan keskivartalolihavaksi, jos vyötärön ympärysmitta on 90 senttimetriä, kun tavoitteena on alle 80 senttimetriä.

Vaikka painoindeksi olisi normaali, suurentunut vyötärön ympärysmitta on haitallista hengitykselle iästä ja sukupuolesta riippumatta. Lihavilla ihmisillä esiintyy myös normaalipainoisiin verrattuna enemmän astmaa.

Lisää tietoa liikunnasta ja ravinnosta löydät Elämänlaatu ja hyvinvointi -sivuiltamme.