Selvityksestä käy ilmi, että vain noin 40 prosentilla kunnista on pitkän aikavälin toimintaa ohjaava kiinteistöstrategia tai -ohjelma, vaikka suunnitelmallisuus ja hallinnan tarve koettiin tärkeäksi tekijäksi kaiken kokoisissa kunnissa. Investointisuunnitelman sekä yhtenäisten toimintatapojen puute koettiin merkittävimmiksi sisäilmahankkeisiin liittyviksi haasteiksi.
Tehokkaimmin sisäilmaongelmia voidaan ehkäistä ja hallita ennakoivan kiinteistönpidon, kokonaisvaltaisten kuntoarvioiden, säännöllisten kiinteistökierrosten sekä taloudellisen resursoinnin avulla. Erityisen merkittävinä käytäntöinä nähtiin nopea reagointi tilanteisiin, avoimuus, hyvä yhteistyö, selkeät ohjeet ja toimintamallit sekä avoin viestintä.
Tärkeimmät sisäilmainvestointien priorisointiin vaikuttavat seikat olivat tilojen terveellisyys ja turvallisuus. Investointipäätökset eivät kuitenkaan aina perustu vain objektiiviseen harkintaan ja vuoropuheluun, vaan myös julkinen paine vaikuttaa päätöksentekoon. Kuntien tulisi arvioida, miten julkinen paine huomioidaan ja miten sitä käsitellään päätöksentekoprosessissa.