Lausunnot ja kannanotot 2022

Tiivistetysti Hengitysliiton tekemien lausuntojen ydinkohdat ja pääviestit.

Hengitysliitto antoi lausuntonsa vammaispalvelulainsäädännön uudistuksesta 1.4.2022. Uuden vammaispalvelulain tarkoituksena on turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut.

Hengitysliitto katsoo, että palvelujen myöntämisen diagnoosiperustaisuuden poistuminen on kannatettava uudistus. On tärkeää, että vammaisen henkilön tarvitsemaa tukea arvioidaan ja toteutetaan yksilöllisesti, kokonaisvaltaisesti ja monialaisesti. Uudistuksen palveluprosessia koskevassa sääntelyssä korostetaankin hyvin hoito- ja palvelusuunnitelman merkitystä. Sääntelyyn sisältyvä velvoite omatyöntekijän nimeämisestä ja toistaiseksi voimassa olevien päätösten tekemisestä on tärkeä. Hengitysliitto kiinnittää huomiota siihen, että STM:n osallisuustyöryhmän esittämä kirjaus päätöksentekoa ja palveluiden toteuttamista koskevaan pykälään puuttuu esityksestä. Osallisuustyöryhmän esittämä kirjaus asiakasosallisuudesta on palautettava pykälään: asiakkaan esittämästä avun ja tuen tarpeesta tai palvelun toteuttamistavasta voidaan poiketa vain perustellusta syystä, joka on kirjattava päätökseen.

Liikkumisen tuen toteuttamistapojen monipuolistaminen kannatettavaa

Uudistus lisää vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja valinnanmahdollisuuksia käyttää palvelua henkilökohtaisten tarpeidensa mukaisesti. Myös toiminnallisen lähikunnan käsitteen lisääminen on hyvä parannus liikkumisen tuen kokonaisuuteen. Hengitysliitto muistuttaa kuitenkin, että toteuttamistapojen harkinnanvaraisuus ei välttämättä takaa yhdenvertaisia liikkumisen mahdollisuuksia, koska hyvinvointialueet voivat päättää tarjolla olevista toteutustavoista.

On tärkeää, että liikkumisen tuen kokonaisuudessa painotetaan tuen myöntämistä yksilöllisen tarpeen mukaan. Infektioherkkyys tai pölyt, tuoksut ja pakkanen voivat aiheuttaa kohtuuttomia vaikeuksia käyttää julkista liikennettä tai ryhmäkuljetusta. Lakia sovellettaessa on huomioitava se, että liikkumisen täytyy olla mahdollista kaikille, myös kotihappihoidossa oleville. Mukana kulkeva matkahappirikastin/happipullo tulee myöntää kaikille sitä tarvitseville. Hengitysliitto vaatii, että liikkumishappi on myönnettävä sitä tarvitsevalle joko osana liikkumisen tai taloudellisen tuen kokonaisuutta. Näin mahdollistuu myös happihoitoa tarvitsevan vammaisen henkilön yhdenvertainen osallisuus.

Hengitysliitto katsoo, että teknisten ratkaisujen ja muiden kuin lääkinnällisen kuntoutuksen välineiden hankkimisesta aiheutuvat kustannukset tulee korvata vammaiselle henkilölle kokonaan silloin kuin ne ovat välttämättömiä. Matkahappirikastin/happipullo on tällainen välttämätön, päivittäiset toiminnot ja osallisuuden mahdollistava väline.

Asumisen tuen kokonaisuus pääosin tarkoituksenmukainen

Jokaisen henkilön, jonka toimintakyky on olennaisesti ja pitkäaikaisesti heikentynyt, on saatava itselleen yksilöllisesti sovitetut palvelut. Hengitysliiton näkemyksen mukaan asumisen tuen kokonaisuus on pääosin tarkoituksenmukainen. Tukea koskevissa säännöskohtaisissa perusteluissa ei tule kuitenkaan erikseen mainiten sulkea asumisen tuen muodoista pois siivousta tai lumenluontia, sillä näissä toimissa moni vammainen henkilö tarvitsee apua välttämättä ja toistuvasti. Joidenkin palvelumuotojen sulkeminen pois perusteluissa voi estää tuen antamisen yksilöllisesti harkitulla tavalla jokaiselle vammaiselle henkilölle.

Hengitysliitto antoi lausuntonsa hallituksen esityksestä perusterveydenhuollon hoitotakuun tiukentamisesta 3.1.2022.

Hengitysliitto pitää hyvänä, että hoitotakuuta kiristetään. Hyvinvointialueen on järjestettävä esityksen (Terveydenhuoltolaki §51) mukaan toimintansa siten, että potilas voi saada arkipäivänä virka-aikaan välittömästi yhteyden perusterveydenhuollon toimintayksikköön ja saada yksilöllisen arvion hoidon tarpeesta ja kiireellisyydestä. Perusterveydenhuollon kiireettömän sairaanhoidon ensimmäinen hoitotapahtuma on järjestettävä seitsemän vuorokauden sisällä. Määräaika koskee perusterveydenhuollon kiireettömässä sairaanhoidossa hoitoa, joka liittyy sairastumiseen, vammaan, pitkäaikaissairauden vaikeutumiseen, uusien oireiden esilletuloon tai toimintakyvyn alenemiseen.

Esityksen mukaan kiireetön hoito, jota ei koske seitsemän vuorokauden määräaika, tulee toteuttaa kohtuullisessa ajassa, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa yhteydenotosta/arviosta tai hoito- ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti.

Hoitotakuun tiukentaminen on tärkeää. Hengitysliitto muistuttaa kuitenkin THL:n tavoin, että hoitoon pääsyn määräajan kiristäminen koskien ensimmäistä hoitoaikaa ei saa vaikeuttaa jatkuvaa seurantaa vaativien sairauksien hoitoaikojen saamista tai hoito- ja kuntoutussuunnitelmien toteutumista.

Hengitysliitto antoi lausuntonsa oikeusministeriölle Vapaa!-Fri! -hankkeen väliraportista. Vapaa!Fri! on hanke vapaaehtoistoiminnan edistämiseksi ikääntyvässä yhteiskunnassa. Raportissa käydään ansiokkaasti läpi vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ja tuodaan esiin keinoja vapaaehtoistoiminnan mahdollistamiseksi ja sen esteiden poistamiseksi.

Hengitysliitto katsoo, että vapaaehtoistoiminnan tukeminen on entistä tärkeämpää ikääntyvässä Suomessa. Tarvitaan monialaista yhteistyötä jotta vapaaehtoistoiminta houkuttelee uusia henkilöitä mukaan: liittymisen kynnystä on madallettava ja osallistumisen esteitä poistettava. Hengitysliitto muistuttaa, että vapaaehtoistoimijoiden osaamisen tunnustamista on edelleen edistettävä.

Ikääntyneet ovat vapaaehtoistoiminnassa sekä toimijoita että avun vastaanottajia. Aktiivisena pysyminen ylläpitää toimintakykyä ja vähentää palvelujen tarvetta. Merkitykselliseksi koettu vapaaehtoistoiminta lisää koettua elämänlaatua. Kun vapaehtoistoimijat ikääntyvät, voi olla vaikeaa löytää mukaan uusia vastuunkantajia. Kaikki eivät tällä hetkellä tunne samalla tavalla vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia, vaikka sen hyödyt ovat suuret. Esimerkiksi maahanmuuttajille ja nuorille vapaaehtoistoiminta voi toimia väylänä työllistymiseen ja toiminnasta saa arvokkaita kokemuksia. Siksi vapaaehtoistoimintaan liittymisen kynnystä tulee edelleen madaltaa ja poistaa esteitä, jotka toimivat pelotteena vapaaehtoistoiminnan aloittamiselle, kuten tukien mahdollinen menetys. Selkeä tiedotus useilla kielillä ja myös selkosuomeksi auttaa asiassa.  

Helposti mukaan vapaaehtoistoimintaan

Järjestötoiminnan ammattimaistuminen ja rahoituksen edellyttämä byrokratia voi karkottaa vapaaehtoistoimintaan haluavia. Mahdollisuus osallistua kevyesti sitoutumatta edistää vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia. Rekisteröimättömien ryhmien mahdollisuus hakea rahoitusta on yksi tarvittava muutos. Kuntien ja hyvinvointialueiden pitää myöntää tukea myös rekisteröimättömille toimijoille. Myös pienkeräysmenettelyn tunnetuksi tekeminen on tarpeellista.  Aiemmin esitetty toimintaryhmälaki on askel oikeaan suuntaan, mutta vaatii vielä hiomista erityisesti osallistujien vastuukysymysten suhteen.  

Vapaaehtoistoiminnan tunnetuksi tekemiseen nuorille on keinoja, joita pitää vahvistaa, esim. yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kanssa. Niin nuorten kuin iäkkäidenkin kohdalla on keskityttävä siihen mikä motivoi. Toisten auttaminen ja yhteisöön kuuluminen on palkitsevaa. Vapaaehtoistoiminta ei ole työtä, josta ei makseta palkkaa, vaan hyvinvointia edistävää toimintaa, jolla on positiivisia vaikutuksia myös työllistymiseen.

Vapaaehtoistoimijoiden osaamisen tunnistamista ja tunnustamista vahvistettava

Muualla kuin viralliseen koulutusjärjestelmään kuuluvassa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnustamisen työvälineiden ja menettelyjen edistäminen on tärkeää. Myös vapaaehtoistoiminnasta ja harrastamisesta saatavan osaamisen huomioiminen opintopisteissä motivoi vapaaehtoistoimintaan ryhtymisessä. Kokemustoimijoiden osaamista tulee tuoda esiin ja hyödyntää heidän panostaan vapaaehtoistoiminnassa laajemmin. Toisaalta rajanveto vapaaehtoistoiminnan ja ammatillisen työn välillä on tärkeää muistaa, esimerkiksi kun palveluita kehitetään.   
 
Tiedetään, että monet vapaaehtoistoiminnan esteiksi koetuista ongelmista johtuvat tiedon puutteesta ja ohjeistuksen hajanaisuudesta. Siksi onkin helpotettava toimijoiden hallinnollista taakkaa ja kehitettävä viranomaisten välistä yhteistyötä sekä vapaaehtoistoimijoiden ja hallinnon välistä tiedonkulkua.

Tukea vapaaehtoistoimintaan

Koska kunnan lakisääteisenä tehtävänä on edistää kunnan asukkaiden hyvinvointia, onkin niiden erityisesti hyvinvointialueiden aloittaessa vahvistettava yhteistyötä järjestöjen ja hyvinvointialueiden kesken mahdollistaakseen ja ylläpitääkseen vireää vapaaehtoistoimintaa. Kunnan rahallinen tuki yhdistyksille on tärkeää samoin kuin oikeus tilojen käyttöön.

Kunnat ja jatkossa hyvinvointialueet voivat tukea kaikkien osallisuutta ja mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan huolehtimalla iäkkäiden osallistujien kuljetuspalvelujen toimivuudesta ja digituen antamisesta sitä tarvitseville.

Raportissa esitetty keino infotilaisuuksien järjestämisestä iäkkäille henkilöille voi toimia, koska kaikki eivät tunne käytössä olevia verkkoalustoja, joissa yleensä välitetään tietoa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista.

On löydettävä toimintatapoja kaikkien äänen kuulumiseksi yhteistyössä. Vanhus- ja vammaisneuvostoja tuleekin hyödyntää enemmän. Parhaillaan hyvinvointialueilla rakenteilla olevat sidosryhmätyön mallit ovat hyvä tilaisuus vahvistaa yhteistyötä. 

Tiivistettynä: järjestöverkostoja ja neuvottelukuntia löytyy jo, samoin kuin verkkoalustoja yhteistyön vahvistamiseen. Näissä toimivat ne, joille menetelmät ja järjestötoiminta ovat jo tuttuja. Uusien verkostojen ja alustojen perustamisen sijaan on vahvistettava haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden osallisuutta. Heidän, jotka eivät vielä ole löytäneet vapaaehtoistoimintaa tai järjestöjen tarjoaman tuen piiriin. He tarvitsevat mentoreita ja oikeaa tietoa vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista. Vapaaehtoistoimintaa on kehitettävä määrätietoisesti ja kaikki mukana pitäen.