Astman hoito

Astman hoito perustuu astmatulehdusta hoitavaan lääkitykseen ja hyvään omahoitoon.

Astman hoidossa tavoitteena on löytää hyvä hoitotasapaino eli saavuttaa sairastuneelle mahdollisimman oireeton elämä. Tämä edellyttää astman säännöllistä seurantaa ja lääkityksen säätämistä itselle sopivaksi lääkärin ohjeiden mukaisesti.

Hoitotasapainosi on hyvä, jos

  • sinulla on hyvä toimintakyky ja elämänlaatu
  • sinulla on oireeton arki
  • joudut ottamaan oirelääkettä korkeintaan kaksi kertaa viikossa
  • PEF-seurannassasi ei ole poikkeavia arvoja.

Liikunta on tärkeä osa astman hoitoa, sillä se lievittää sairauden oireita ja parantaa rasituksen sietokykyä.

Astmaan liittyy oireiden vaihtelu. Lisääntyneitä oireita hoidetaan lääkärin antamien ohjeiden mukaan.

Merkkejä pahenemisvaiheesta ovat

  • avaavan lääkkeen tarpeen lisääntyminen
  • tukkoinen ja flunssainen olo
  • hengenahdistus ja hengitysvaikeudet
  • yskän tai limanerityksen lisääntyminen
  • rasituksen sietämisen huononeminen
  • PEF-arvojen pieneneminen.

Sairauden tila voi vaihdella ajoittaisista oireista vaikeaan astmaan. Oireilu vaihtelee ärsykkeiden mukaan jopa päivittäin. Hyvällä lääkehoidolla oireet voivat vähentyä ja siksi myös lääkityksen tarve voi muuttua.

Seurantakäynnit

Jos sinulla on käytössäsi säännöllinen lääkitys, sinun tulee käydä seurantakäynnillä yleensä kerran vuodessa. Tarpeen mukaan voit käydä seurantakäynnillä myös useammin. Seurantakäynnit voidaan toteuttaa esimerkiksi astmahoitajan vastaanotolla. Tarvittaessa astmahoitaja ohjaa asiat lääkärin arvioitavaksi. Lääkärin arvio tulee tehdä vähintään 3–5 vuoden välein. Yleensä terveyskeskus ei kutsu seurantakäynnille. Sinun on varattava aika itse, kun seurantakäynti tulee ajankohtaiseksi.

Seurantakäyntiä varten sinun kannattaa tehdä 1–2 viikon PEF-seuranta, joka antaa hoitavalle lääkärille hyvän arvion hoitotasapainosta. Voit tehdä myös Hengitys.fi-sivuston astmatestin.

Sinun kannattaa myös merkitä itse ylös oireitasi esimerkiksi Terveyskartoitus.fi-sivuston astmapäiväkirjan avulla.

Astman säännöllisen lääkehoidon perustana on hengitettävä kortisoni.

Jokaisella astmaa sairastavalla on oltava käytössään ja aina mukana nopeasti keuhkoputkia avaava lääke. Mitä vähemmän avaavaa lääkettä tarvitaan, sitä onnistuneempaa hoito on.

Hyvän hoitotasapainon saavuttaminen edellyttää astman säännöllistä seuraamista ja lääkityksen säätämistä itselle sopivaksi lääkärin ohjeiden mukaisesti. Jos astma ei ole hoitotasapainossa, fyysinen rasitus aiheuttaa oireita lähes aina. Myös toistuvat keuhkoputkentulehdukset voivat kertoa astman huonosta hoitotasapainosta.

Kun hoitotasapaino on löytynyt, lääkettä käytetään lääkärin määräämänä vain sellainen annos, joka pitää oireet kurissa.

Keuhkoputkien astmatulehdusta hoitavien lääkkeiden säännöllinen käyttö on keskeistä astman hoidossa. Hoitavien lääkkeiden avulla astmatulehdus pystytään pitämään kurissa ja joskus jopa rauhoittamaan kokonaan.

Hengitettävän kortisonin vaikutus voi alkaa jo muutamassa päivässä. Joskus parhaan tehon saavuttaminen voi kestää 1–2 kuukautta. Hoitavan lääkkeen käyttöä on tärkeä jatkaa, vaikka oireet häviävät.

Lääkäri voi määrätä käytettäväksi myös hengitettäviä yhdistelmälääkkeitä, joissa on hoitavan kortisonin lisäksi pitkävaikutteinen keuhkoputkia avaava lääke.

Myös sisäänhengitettävää tiotropiumia voidaan käyttää lisälääkkeenä avaamaan keuhkoputkia pitkäaikaisesti. Osa astmaa sairastavista käyttää inhaloitavan kortisonin lisäksi myös tablettimuotoisia lääkkeitä, kuten leukotrieenisalpaajia tai teofylliiniä. Myös ne rauhoittavat tulehdusta ja avaavat keuhkoputkia.

Tarvittaessa voidaan määrätä suun kautta otettavia kortisonitabletteja kuuriluonteisesti. Erittäin vaikean allergisen tai eosinofiilisen astman hoitoon on käytettävissä pistettäviä biologisia lääkehoitoja.

Lääkäri voi harkita astman ajoittaisen lääkityksen mahdollisuutta, jos hoitotasapaino on riittävän hyvä. Tällaisissa tapauksissa lääkehoitoa toteutetaan jaksoina silloin, kun oireet alkavat.

Ikääntyneiden lääkehoidossa on tärkeää löytää pienin mahdollinen hoitava lääkeannos. Verensokeria ja verenpainetta on seurattava.

Astmalääkkeet kuuluvat Kelan erityiskorvattaviin lääkkeisiin. Kela korvaa 65 % astmalääkkeiden hinnasta. Lääkekorvattavuuden edellytyksenä on lääkärin toteama sairaus. Keuhkoputkien limakalvon tulehdusta vähentävän lääkityksen tulee olla käytössä säännöllisesti vähintään 6 kuukautta ennen korvattavuuden myöntämistä. Sitä ennen lääke on peruskorvattava.

Reseptillä ostettavilla lääkkeiden kustannuksilla on olemassa kalenterivuosittainen maksukatto. Kela seuraa lääkeostoja apteekista saatujen tietojen perusteella ja tiedottaa, kun maksukatto on täyttynyt.

Oirelääkkeitä eli nopeasti keuhkoputkia avaavia lääkkeitä käytetään silloin, kun astmaoireet pahenevat tai silloin, kun henkeä ahdistaa.

Avaavien lääkkeiden avulla saadaan nopeasti avattua jonkin ärsykkeen vuoksi supistuneet keuhkoputket. Oirelääkettä voidaan myös käyttää esimerkiksi ennen rasitusta estämään keuhkoputkien supistumista.

Keuhkoputkia avaavia lääkkeitä on sekä nopeavaikutteisia että pitkävaikutteisia. Yleensä oirelääkkeet ovat nopeavaikutteisia sympatomimeettejä (beeta2agonisteja). Astmassa pitkävaikutteisia avaavia lääkkeitä käytetään säännöllisen hengitettävän kortisonin lisälääkkeenä. Käytössä on pitkävaikutteisia beeta2agonisteja ja pitkävaikutteisia antikolinergejä (tiotropium).

Sympatomimeetit rentouttavat keuhkoputkien sileälihasta ja avaavat keuhkoputkia. Antikolinergit vähentävät keuhkoputkien supistumista ja limaneritystä.

Astman hoitoon on tulossa 3 lääkkeen kiinteitä yhdistelmiä, joihin kuuluvat inhaloitava kortisoni, pitkävaikutteinen beeta2agonisti ja pitkävaikutteinen antikolinergi.

Hengitettävän lääkityksen määräämisen yhteydessä valitaan sopiva inhalaatiolaite, jolla lääkettä annostellaan.

Inhalaatiolaitteet ovat jauheinhalaattoreita tai ponnekaasuaerosoleja. Sopivan laitteen valinnassa on otettava huomioon käsien ja hengityksen samanaikainen toimintakyky ja sisäänhengityksen nopeus. Oikea lääkkeenottotekniikka on tarkistettava jokaisella seurantakäynnillä. Voit varmistaa oikean tekniikan myös apteekissa lääkkeiden noudon yhteydessä.

Jauheinhalaattoria käytettäessä sisäänhengityksen on oltava tehokas ja hengitystä tulee pidättää 5–10 sekuntia. Se ei vaadi annoksen laukaisun ja sisäänhengityksen samanaikaisuutta. Jauheinhalaattori ei aina sovellu iäkkäälle tai vaikeaa astmaa sairastavalle, koska he eivät välttämättä pysty riittävään sisäänhengitysnopeuteen.

Ponnekaasuaerosolin käyttö vaatii käsien ja sisäänhengityksen samanaikaista toimintaa, koska annoksen laukaisun tulee tapahtua sisäänhengityksen alussa. Se ei kuitenkaan vaadi suurta sisäänhengitysnopeutta. Lääke otetaan pitkään, rauhallisesti ja syvään sisään hengittäen. Sen jälkeen hengitystä pidätetään ja lasketaan kymmeneen. Nämä lääkkeet soveltuvat paremmin ikääntyneille ja vaikeaa astmaa sairastaville tilajatkeen eli inhalaattorin lisävarusteen kautta otettuna.

Lääkäri voi määrätä lääkkeenoton tukena käytettäväksi tilanjatketta tai lääkesumutinlaitetta. Tilanjatkeen käyttö helpottaa lääkkeenottoa sekä vähentää suuhun ja nieluun jäävää lääkemäärää. Tilanjatke antaa mahdollisuuden hengittää lääke rauhallisesti noin 5–10 sisäänhengityskerran aikana. Sumutinlaitteeseen tarvitaan lääkkeet erillisellä reseptillä nestemäisessä muodossa. Tilanjatkeissa ja sumutinlaitteissa voidaan tarvittaessa käyttää myös maskia.

Katso Apteekkariliiton ohjevideot erilaisten lääkkeiden annostelusta.

Lääkeyliherkkyydet ovat tavallista yleisempiä astmaa sairastavilla.

Noin 5–10 %:lla astmaa sairastavista on yliherkkyys tulehduskipulääkkeille. Lääkkeille yliherkillä on usein myös kroonista nuhaa ja ei-allerginen astma. Asetyylisalisyylihappo (aspiriini) ja sen sukuiset tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa astmaoireiden lisääntymistä. Esimerkiksi ibuprofeeni on tällainen tulehduskipulääke. Kipulääkkeenä voi yleensä turvallisesti käyttää parasetamolia sisältäviä särkylääkkeitä.

Sydänlääkkeinä ja verenpainelääkkeinä käytettävät beetasalpaajat voivat haitata keuhkoputkia laajentavien lääkkeiden vaikutusta. Myös silmänpainetaudin hoidossa käytettävät, beetasalpaajia sisältävät silmätipat voivat pahentaa astmaa. Kodeiini ja morfiini aiheuttavat joskus keuhkoputkien ahtautumista.

Rokotukset

Kausi-influenssarokote kannattaa ottaa vuosittain ennen influenssakauden alkua marraskuussa tai joulukuussa. Astmaa sairastavat kuuluvat influenssan osalta riskiryhmään, ja he saavat rokotteen ilmaiseksi omalta terveysasemaltaan. Rokotetta suositellaan myös astmaa sairastavien läheisille. Lisäksi kannattaa harkita omakustanteisen rokotteen ottamista pneumokokkibakteerin aiheuttamia infektioita vastaan. Rokote ehkäisee pneumokokkibakteerista aiheutuvia keuhkokuumeita.

Lue lisää Duodecimin verkkosivulta Käypä hoito -suositukset.

Opas astmaa sairastavalle

Tutustu Hengitysliiton Astma-oppaaseen.

Osallistu kevätkeräykseen 2024

Pienikin lahjoitus on tärkeä ja helpottaa hengityssairaan arkea. Kiitos avustasi.