Ympäristöministeriön on julkaissut ohjeen terveyden- ja ympäristönsuojeluviranomaisille siitä, miten toimitaan, kun pienpolton aiheuttamasta savusta aiheutuu muille haittaa. Ympäristöministeriön ohjeen tavoitteena on selkiyttää yhteistyön tarvetta ja työnjakoa viranomaisten kesken. Hengitysliitto on ollut mukana ohjeen valmistelussa antamalla luonnosversiosta lausunnon.
Kokemus savusta aiheutuvasta haitasta on yksilöllinen, eikä savuhaittojen mittaamiseen ole olemassa luotettavaa mittausmenetelmää. Haittoja voidaan kuitenkin arvioida savun toistuvuuden, keston ja voimakkuuden perusteella.
Kohonneet pienhiukkaspitoisuudet voivat aiheuttaa ärsytysoireita (kuten kurkkukipua, yskää ja hengenahdistusta) jo hyvin lyhytaikaisessa altistumisessa. Astmaa ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä alle kouluikäiset lapset ovat vielä herkempiä savuhaittakokemukselle. Runsaammat pienhiukkaspitoisuudet voivat johtaa vakavampien oireiden lisääntymiseen ja voimistumiseen sydän- ja hengityssairailla.
Ohje ei sido viranomaisia, ja sitä sovellettaessa on otettava huomioon tapauskohtainen harkinta ja paikalliset olosuhteet. Viranomaisilla on mahdollisuus puuttua ainoastaan merkittäviin savuhaittoihin eli sellaiseen pienpolttoon, joka aiheuttaa sekä terveys- että viihtyvyyshaittoja. Useimmiten kyse on silloin roskien, märän tai likaisen puun poltosta.
Asianmukainen pienpoltto toimivassa ja huolletussa tulisijassa on sallittua ja naapureilla on sitä kohtaan sietämisvelvollisuus. Suositeltavaa on, että savuhaittakysymykset pystyttäisiin sopimaan tai sovittelemaan naapurien kesken. Keskustelua, kuuntelua ja ymmärrystä toisia kohtaan tarvitaan kaikilta osapuolilta.